Kuka pelkää Virginia Woolfia?

Vierailija

Elämää pelkäävälle ja elämäänsä häpeävälle kirjoittajalle on vaikea vastata tulematta väärinymmärretyksi. Terapeutteja emme ole, emmekä voi terapeuteiksi ryhtyä. Paras auttaja itselle on takaisin elämään uskaltava "minä itse". Rohkaisua löytyy kultturista kaikissa muodoissa.

Tarjolla tänään maanataina on TEEMA-tv-kanavalla klo 21:45 elokuva: "Kuka pelkää Virginia Woolfia?" (Who's Afraid of Virginia Woolf, USA 1966) Viiden Oscarin elokuva avioparista, jonka illanvietto nuoren pariskunnan kanssa kääntyy huimaksi riitelyksi. Päärooleissa: Elizabeth Taylor, Richard Burton.

Mike Nicholsin ohjaama elokuva perustuu Edward Albeen näytelmään elämänsä totuuksiin älykkäällä tavalla porautuvista ihmisistä, joka saa meidät tuntemaanpariskunnan paremmin kuin ehkä haluaisimme.

Kuka pelkää Viriginia Woolfia? onnistuu jossain jokseenkin vaikeassa asiassa: se laittaa meidät välittämään henkilöistä joiden kanssa emme haluaisi olla oikeassa elämässä missään tekemisissä. Ja itse asiassa, vaikka elokuva sisältää vain neljä ihmistä puhumassa pari tuntia, se ei missään vaiheessa kyllästytä sekuntiakaan.

Tämä keskustelusäie käynnistetään elokuvan jälkipalaveriksi. Tiistaina 11.12. punnitaan kuka todella pelkää itsessään Virginia Woolfia! Olkaa uteliaita.

Siis, YLE-Teema tänään ma. 10.12.2012 klo 21:45!

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Lainaus:

Elämää pelkäävälle ja elämäänsä häpeävälle kirjoittajalle on vaikea vastata tulematta väärinymmärretyksi. Terapeutteja emme ole, emmekä voi terapeuteiksi ryhtyä. Paras auttaja itselle on takaisin elämään uskaltava "minä itse". Rohkaisua löytyy kultturista kaikissa muodoissa.

Tarjolla tänään maanataina on TEEMA-tv-kanavalla klo 21:45 elokuva: "Kuka pelkää Virginia Woolfia?" (Who's Afraid of Virginia Woolf, USA 1966) Viiden Oscarin elokuva avioparista, jonka illanvietto nuoren pariskunnan kanssa kääntyy huimaksi riitelyksi. Päärooleissa: Elizabeth Taylor, Richard Burton.

Mike Nicholsin ohjaama elokuva perustuu Edward Albeen näytelmään elämänsä totuuksiin älykkäällä tavalla porautuvista ihmisistä, joka saa meidät tuntemaanpariskunnan paremmin kuin ehkä haluaisimme.

Kuka pelkää Viriginia Woolfia? onnistuu jossain jokseenkin vaikeassa asiassa: se laittaa meidät välittämään henkilöistä joiden kanssa emme haluaisi olla oikeassa elämässä missään tekemisissä. Ja itse asiassa, vaikka elokuva sisältää vain neljä ihmistä puhumassa pari tuntia, se ei missään vaiheessa kyllästytä sekuntiakaan.

Tämä keskustelusäie käynnistetään elokuvan jälkipalaveriksi. Tiistaina 11.12. punnitaan kuka todella pelkää itsessään Virginia Woolfia! Olkaa uteliaita.

Siis, YLE-Teema tänään ma. 10.12.2012 klo 21:45!


Olkoon, ei kiinnosta pätkääkään.

Vierailija

Hieno elokuva niille, jotka puhuvat totte elämästään ja uskaltavat rehellisesti analysoida omaansa. Kiinnostavaa nähdä huomenna, uskaltaako kukaan panna herätyskelloaan soimaan aamuvarhaisella. Myöhemmin elokuvan herättämät painajaiset ja muut assosiaatiot omaan elämään häviävät tai muuttuvat oman psyyken suojeluksi, omiksi elämänvalheiksi.

Vierailija

Wikistä sivistin köyhää elokuvakokemustani.
Elokuvan alkuperäinen nimi on sanaleikki Disneyn Kolme pientä porsasta -elokuvan laulusta "Pahaa sutta ken pelkäisi", ja viittaa myös feministikirjailija Virginia Woolfiin. "Virginiawulfoida" on 1960-luvun muka älykköjen tapa keskustella ja ryypätä myöhään yöhön, kunnes jollain alkaa rakoilla. Saman tyyppinen juoni on Eeva-Liisa Mannerin Uudenvuodenyössä. Uskallan katsoa.

Vierailija

Katsotaan! Mielenkiinnolla, olen joskus katsonut, mutta en juuri tähänhätään muista, siitä on niiiin kauan. ;))) Eiköhän tuo ole myös ollut täällä elävässä teatterissa mennä vuosina.

Vierailija

Hollywoodin 1960-luvun kohutuin aviopari, Elizabeth Taylor ja Richard Burton, koki myrskyisän, erojen ja sovintojen täyttämän liiton, joka tuntui heijastuvan osin myös heidän yhteisiin elokuviinsa. Näin varsinkin Mike Nicholsin vuonna 1966 ohjaamassa melodraamassa Kuka pelkää Virginia Woolfia?, jonka kuvitteellisen avioparin välinen sanasota saattoi katsojan mielessä samastua tähtinäyttelijöiden omaan suhteeseen.

Vierailija

Ai Elizabeth Taylorin ja Richard Burtonin elämästä elokuva. Jaksaakohan sellasta katsoa, nehän on kuollu.

Vierailija

Iloitsin liian aikaisin - ei nettikatseluoikeuksia - johtuen tekiänoikeuksista- siis en näe kun ei ole tv.tä. se siitä sitten. Mukavaa elokuvailtaa teille!

Vierailija

Eleetön ja todella voimakas kertomus ihmisen oman kuvan rakentamisesta tarinoille, joissa elämän valheet pysyvät elossa. Kertomus paljastaa sovinnaisuuden ja hyvien tapojen taakse kätkeytyvän teennäisyyden. "Ne kunnolliset" ovat kunnollisia vain siihen asti, kun fasaadit riisutaan. Kyyninen karkeus saattaa kätkeä taakseen kärsimyksistäkin kirkastuneen todellisuuden tajun. Elizabeth Taylo ja Richard Burton olivat kuin omasta elämästään reväistyt.

Toivoa sopii, että leffa sytytti myös yhden tai kaksi kukkahattutätiä.

Vierailija

Minä olen varmaan jollakin tavalla kukkahattutäti. Miten minun olis pitänyt syttyä? En osaa syvällisesti pohdiskella näkemääni...arkista ajattelua vain antoi. Voisko perhe-elämä olla tällaistakin, jotenkin karmean huonoa, mutta kaiken kamalan takana näkyi vahva rakkaus toisiinsa. Oliko näin?

Vierailija

Olen tuon elokuvan katsonut. Onhan niitä muitakin, mm "pitkän päivän matka yöhön". Kiinnostaa elokuvat jotka auttavat ymmärtämään elämää pohjamutien kautta. Selviytymistarinat kiinnostaa, se kuinka aallonpohjalta on noustu. Elokuvan lopussa mies silitti vaimonsa hiuksia. Huomenna on uusi päivä ?

Vierailija

Lainaus:

Katsotaan! Mielenkiinnolla, olen joskus katsonut, mutta en juuri tähänhätään muista, siitä on niiiin kauan. ;))) Eiköhän tuo ole myös ollut täällä elävässä teatterissa mennä vuosina.

Ikävä, ikävä! en voinutkaan katsoa, ei näytetty netissä, ja tv.tä mulla ei olekaan.v.
Seuraan keskusteluanne;)))

Vierailija

Lainaus:

Eleetön ja todella voimakas kertomus ihmisen oman kuvan rakentamisesta tarinoille, joissa elämän valheet pysyvät elossa. Kertomus paljastaa sovinnaisuuden ja hyvien tapojen taakse kätkeytyvän teennäisyyden. "Ne kunnolliset" ovat kunnollisia vain siihen asti, kun fasaadit riisutaan. Kyyninen karkeus saattaa kätkeä taakseen kärsimyksistäkin kirkastuneen todellisuuden tajun. Elizabeth Taylo ja Richard Burton olivat kuin omasta elämästään reväistyt.

Toivoa sopii, että leffa sytytti myös yhden tai kaksi kukkahattutätiä.

Mitä se olisi, mistä kukkahattutätien tulisi syttyä? Mitähän mun tarttis vielä oppia? Usko on niitä elämän valheita. Pelkkiä puheita ja ihmisen manipulointia uskomaan, ja odottamaan koko elämä sitä hyvää mikä luvataan. Kysytään pitkää pinnaa, että jaksaa odottaa, mää en jaksanu.
Kas kun mulla on ihan oma tapa ajatella ja käyttää tota ymmärrystä, jota tääläkin monien on vaikee hyväksyä, tai siis ei hyväksytä, ei haittaa, mää sentään tiedän kuka mää oon.
Ei tartte ratsastaa kenenkään hartioilla.
Itsekkäitä omahyväisiä me ollaan aina, mutta itsekkyys on kiällettyjen listalla.Ei sais puhua, muuta ku toise ihmise hyvästä, liirumlaarumia.
Tarttis olla vaan, kaikkee mitä kuuluu hyviin tapoihin ja sivitykseen, et muukki näkis kui sivistyny mää oon, mutku mää enoo, eikä se mua haittaa.
;))) oon miälestäni tarpeeks antisovinnainen jo.
Hyvien tapojen teennäisyyttä täällä on luettavissa kymmeniä tuhansia sivuja.v.

nummisuutari
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Luin netistä aamulla arvostelun, joka piti "Kuka pelkää Virginia Woolfia?"-näytelmää eittämättä yhtenä näytelmäkirjallisuuden rankimmista avioliittoa kuvaavista draamoista.

Kansallisteatterissa melkein 50-vuotta sitten kauhistuin Marja Korhosen julmaa ja groteskia näyttelemistä. Ikäni takia e tainnut ymmärtää kaikkia näytelmän mielikuvitustarinoita.

Eilen illalla eläydyin ihmisten elämän valheisiin. Elokuvan näytelmä on näytemä, mutta ei sitä tyhjästä ole tempaistu. Ajatus, että Ihmisen omakuva kasvaa valheille, joiden varaan selviytyminen rakentuu, ei ole mieletön. Tällaiset elämättömän elämän tukipilarit ovat sitä velkaa, joka on syyllisyydentuntomme sisältö ja jota Isä meidän-rukouksessa pyydämme syntien nimellä anteeksi. Kaikki eivät totuuttaan uskalla kohdata, vaan rukoilevat itsensä mielikuviensa tuonpuoleiseen. Elämänvalhe sekin.

Rakkauselokuvanakin tarina sivuaa uskon peruasetelmia. Martha ei voi lopettaa Georgen nöyryyttämistä. Avioparin keskinäinen kunnioitus on kadonnut kokonaan,vaikka jonkin verran rakkautta olisikin. Miltei raamatulliseksi kohoaa Marthan vetoomus: "Sinun täytyy kestää!" Kuin: Isä taivaassa, sinä et hylkää.

Vierailija

Järkyttävän ruma kaunis elokuva.
Jätin kukkahatun eteiseen.
Ei olisi pysynyt päässä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat