klo 18:38 | 11.12.2012
Luettuani näitä palstoja olen ihmetellyt termiä "kukkahattutädit".
-Taas on kukkahattutädit asialla.
-Repikää siitä, kukkahattutädit.
-Ei tuollaiset kukkahattutädit mitään ymmärrä.
jne.. jne..
Itselläni on monta tätiä, mutta en ole heitä kutsunut kukkahattutädeiksi.
Itse olen usean lapsen täti, mutta eivät he kutsu minua kukkahattutädiksi.
Onko kyseessä ehkä rikollinen, koska tuntuu olevan moneen asiaan
syyllinen?
Onko kyseessä jotenkin omituinen henkilö, koska häntä ivataan
julkisesti?
Kertokaa ihmeessä te, jotka käytätte tätä nimitystä!!!!
Sivut
Katso wikissä on selitetty.
ilmeisesti joku jolla on nk."tanttalook". Onks tuttu käsite ?
Juupa juu....
On se ,sitä se on,mutta ei mitään.
Tanttalookia ja tiukkapipoista naisihmistä tarkoittanee.
Mullakin on yhdessä lakissa kukkanen,mutta harvoin sitä käytän.
Ällös, kesäheinä, piittaa moisesta,se riippuu naisesta miten hattunsa kantaa ja silloin muitten sanomisilla ei ole väliä.
Hyvää mieltä ja olkaa hyvä ja maistakaa,friteerattu banaani ja vanhanajan jäätelö,kynttilä valon tuikkeena.
usva - lintunen
Ei kesäheinä itsestään puhunut, ymmärtääkseni!
Sinä puhut kaikkien puolesta?
Kirjailija Anna Amnell on kirjoittanut v. 2006 näin:
Keräsin kaikki Googlen kohdat, joissa oli mainittu sana "kukkahattutädit".
Siitä kertyi jo monta kymmentä sivua.
Kyllä tuo on lähinnä naisvihaa.
Minä ainakin koin tämän nimittelyn katkeruutena, jota jotkut nuoret
kokevat joko vanhempiaan tai yhteiskuntaa kohtaan jonkinlaisesta
emotionaalisesta hylkäämisestä.
Jos jollakin on läheinen suhde vanhempiin ja isovanhempiin,
tuollaista nimittelyä ei tapahdu.
Minä ainakin koin tämän nimittelyn katkeruutena, jota jotkut nuoret
kokevat joko vanhempiaan tai yhteiskuntaa kohtaan jonkinlaisesta
emotionaalisesta hylkäämisestä.
Jos jollakin on läheinen suhde vanhempiin ja isovanhempiin,
tuollaista nimittelyä ei tapahdu.
Aivan ! Eli terapeuteille olisi sarkaa tälläkin palstalla, vaikka täällä ollaan olevinaan aikuisia.
OHOH, OI, OI. Ollanpas sitä rehvakkaan tuomitsevia ja varjo tanassa. Ihan kuin kovasanainen, elämään pettynyt kukkahattutäti. En ole koskaan kuullut, että kukkahattutäti koskisi henkilöä, vaan asennetta. Niinkuin tässäkin. Kamala demo, hyi, hyi.
Asennetta, ehkä nämä eivät ymmärrä mitä tarkoittaa, asenne!
On niin mukava nimitellä jotkuta henkilöä, siirtää omia traumojaan eteenpäin.
Olen samaa mieltä, että ja jos on ollut hyvät suhteen vanhempiin ihmisiin, löytyy myös kunnioitusta..
Kiitos anonyymi 20:16!
Tuothan kukkia hattuuni!
Sorrry,kesäheinä,,,..oikeastaan en tarkoittanut ketään eriyisesti ,en sinua enkä minua enkä muitakaan.
Ehkä nyt itse olen jäävi koko keskusteluun,en kukkatäti-nimityksen vuoksi,vaan siksi,että jos nuoriso puhuu,tai nuorisoksi jäänyt aikuinenkin,ei sitä niin kannata ottaa kirjaimellisesti loukkaukseksi.
Olen tehnyt työni nuorten parissa ja kyllä siellä kunnioitusta löytyy,mutta se on piiloitettu .Täällä se ei varsinaisesti ole ihan sama asia,mutta ei kannattane tarttua höpöhattuun.
Onhan sitä ennekin sanottu;"liian vähän leluja ja tiukkapipo lapsena".
Meillä on naisporukassa tapana tervehtiäkin toisimme,"Kurtturuusuina" ja "Kukkahattuina",kun tapaamme ja menemme mihin sitten menemmekin.
Huumorilla kun ottaa ,on helpompi olla.
Ja ettehän nyt viitsi ottaa minua ihan vakavasti.Please.
Ei hätää, Usva-Lintunen!
Täällä syön vanhanajan jäätelöä kynttilän valossa.
Hienoa,kesäheinä.
Kaikkea hyvää.Kauniita unia <3
HAE KESKUSTELUISTA kertoo, että kukkahattutädeistä keskusteltiin
ainakin melkein tasan vuosi sitten:
ystävällisesti -s.
Siis kirsikankukka 55 vastasi esitettyihin kysymyksiin.
Kesällä 1955 tai 1956 vetelimme laudanpaloilla sateen jälkeen lirejä Hesan Espan puistossa. Vesi virtasi hyvin. Siihen lonksutti kuluneilla linttaisilla kengillä sinipohjaiseen isokukkaiseen kesäleninkiin pukeutunut pyylevä täti. Päässä oli laaja olkihattu josta kasvoi lyhyessä varressa suuri kukka. Täti moitti meitä suomeksi ja ruotsiksi puiston pilaamisesta. Se nyt ei meitä häirinnyt. Siihen aikaan kuuli káikenlaista.
En tiedä, mikä oli se koppalakki, joka osui paikalle ja tokaisi: Lopetas nyt "kukkahattutäti". Minulle sana tuo yhä mieleen hiukan ränsistyneen parempaa kieliryhmää edustavan yksinäisyyden katkeroittaman tätösen. Hatuttomankin.
Wikipediaa lainaten:
Kukkahattutäti on pilkkanim, jolla viitataan henkilöön – usein naispuoliseen – joka pilkkaajan mielestä osallistuu julkiseen keskusteluun jakelemalla muille naiiveja tai moralistisia neuvoja. Nimitys kukkahattutäti juontuu moraalia tiukasti vartioivien entisajan amerikkalaisten hienostorouvien päähinetyylistä.
Toimittaja Saska Saarikosken mukaan kukkahattutädillä "tarkoitetaan hyväntahtoisen hölmöä naista (tai joskus miestäkin), joka opettaa muille, miten tulee elää". Esimerkkeinä kukkahattutädeiksi nimitellyistä hän mainitsee Tarja Halosen ja Astrid Thorsin. Toimittaja Ilkka Mattilan mukaan kukkahattutädillä tarkoitetaan moraalinvartijaa , ja sellaisiksi kutsutaan verkkokeskusteluissa muun muassa rasististen purkausten arvostelijoita , eläinsuojelijoita , joukkoliikenteen kannattajia sekä yleisesti sosiaalialan työntekijöitä.
Kukkahattutätejä voi löytää seksikeskustelua paheksuvista, turkisten vastustajista, Maahanmuutto-keskustelun rasisteille vastinetta tarjoavista, uskontokeskustelijoista... olisiko vielä karppaajienkin joukossa... ei ehkä sentään, ovat liian ilkeitä kukkahattutädeiksi.
Kukkahattutäti ei sano toista idiootiksi.
En tiedä, millä vesillä olen pesty, mutta en näe kukkahattutäti-nimitystä kovin negatiivisena, vasta kun luin näitä kommentteja, aloin ajatella...
Jos minulle tuolla metsäteitä pyöräillessäni tulee vastaan puolituttu miesköriläs ja sanoo, hyvää päivää kukkahattutäti, en kyllä loukkaannu.
Kukkahattutädissä on ryhtiä, vahvaa omaa tyyliä, hänet on huomattu, häntä on kuultu, hänen odotetaan sanovan jotakin napakkaa, silti asiallista ja kohteliasta. Ei kukkahattu ole räpätäti eikä harmaavarpunen. Ei ainakaan minun ajatusmaailmassani.
Minulle ei kukkahattutädistä tule mitenkään nimenomaan ruotsinkielisyys mieleen. Sovinnaisuus, moraalinvartiointi ja opettajakompleksi kylläkin.
Mutta olen niin lopen kyllästynyt tähän kuluneeseen sanaan, että minua saa mieluummin nimittää vaikka kakkahattutädiksi.
-Kukkahattutädit ovat vierailleet ilonamme vuoden aikana useasti.
Myös kukkahattutädin persoonaa on käsitelty moneen kertaan. Ikävästikin!
Moraalinvartijoita ja selkärankaisia kukkahattutätejä tarvitaan!
He jotka kaikessa haluavat kaikkia miellyttää, se aika on ohi.
Elämä, popula, koko sivilisaatio kaipaa viisaita ihmisiä, joilla on omat mielipiteet ja sanottavaa, kokonaisuuden hyväksi, muuta kuin hymistely ja pokkurointia!
En tiedä olisiko joku nuorison käyttämä nimitys vanhemmasta naisesta.
Sivut