Äiti

Aikuinen tyttäreni on vakavasti masentunut ja pakkohoidossa. Tein hänelle kauniin laulun masennuksesta ja surusta. Kun lähetin hänelle hienon tuotoksen jota olimme tehneet useita kuukausia sain häneltä kommentin : " Haista paska, sinulla on joku ongelma enkä halua tietää siitä mitään. " Itku, suru ja pettymys oli hirvittävä, kun hyvä tarkoitus kääntyi näin. Tämän jälkeen hän sulki minut pois yhteystiedoistaan. Tätä edelsi tietysti väärinymmärrys ja tyttären hermostuminen, mutta silti....

Kommentit (5)

Vierailija

Masentuneen kannustaminen saattaa olla vaikeaa. Mutta ei häntä kannusteta lyömällä samoja vaikeuksia eteen uudestaan ja uudestaan, kuin muistuttetaan siitä pahasta olosta. Iloa ja positiivisuuta ja ennenkaikkea toivoa ihminen tarvitsee silloin kun kaikki on mustaa.

Äitinä tyttärelle on tosi vaikeaa, koska se kaikkein paha olo valutetaan sen rakkaimman läheisen päälle. Siinä äiti tarvitsee myös tukea, että jaksaa, vaikka hän ymmärtääkin tyttärensä tuskan. Kirjoitin omasta kokemuksestani. Aina on toivoa!

Äiti

Kiitos toiselle äidille kannustavasta viestistä. Ehkä se oli liian suuri asia kestettäväksi juuri nyt. Apua tarvitsee äiti ja olen sitä vähän hakenutkin, mutta tänään menen lääkäriin ja nyt pyydän sitä paljon ja intensiivisesti. Muuten menee terveys ja työkyky lopullisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja äiti

Vierailija kirjoitti:
Lähiomaiseni on ollut ihan oikeasti PAKKOHOIDOSSA  mielisairauden takia monta kertaa ja siitä johtuen suhtaudun tietyllä varauksella tähän aloitukseen.

Kun potilas on pakkohoidossa niin hänet eristetään yksin sairaalahuoneeseen ja kaikki henkilökohtainen omaisuus otetaan pois mukaan lukien yhteydenpitovälineet kuten puhelimet. 

Herää kysymys, miten nimimerkki Äiti on voinut lähettää "tuotoksensa" tyttärelleen?  Miksi Äiti ei sen sijaan ole käynyt katsomassa tytärtään henkilökohtaisesti?  Lähiomaiset voivat käydä katsomassa pakkohoidossa olevia kuten itse olen tehnyt monta kertaa.

Anteeksi nyt vaan mutta en voi välttyä ajatukselta, että tämä ketju ei vastaa todellisuutta.

Tänä päivänä tahdonvastaisessa hoidossa ei oteta pois ainakaan täällä yliopistosairaalassa muuta  omaisuutta kuin itsensä vahingoittamiseen tarkoitettuja saverit yms. Ja kyllä, olen vieraillut useastikin osastolla. Pääseehän tahdonvastaisestakin lomalle, ja kappleet liikkuvat sähköisesti, jos ei lomalla sattuisi tapaamaan. Niin, että ihan oikeasti on hän tahdonvastaisessa hoidossa. Eikä valitettavasti ensimmäistä kertaa. Enkä oikein näe miksi aloittaisin tällaisen ketjun ihan vain huvikseni, siihen minulla ei ole energiaa.

Äiti

Niin ja vielä....huoneissa voi olla kaki-kolmekin henkilöä, eihän kyse ole mistään eristyksestä. Eri kaupungeissa, sairaaloissa taitaa olla erilaiset käytännöt.

Vierailija

Pitää paikkansa, että pakkohoitoon joutuminen tai pääseminen  sekä käytännöt vaihtelevat suuresti paikkakunnittain. Oma kokemukseni pohjautuu mielisairaaseen (skitsofrenia) lähiomaiseeni, joka on ollut useita kertoja pakkohoidossa suljetulla osastolla. Suljetulla osastolla otetaan kaikki henkilökohtainen omaisuus pois ja aluksi potilas eristetään täysin eikä sieltä lähdetä lomille.

Mielen sairauksia  on monenlaisia. Kun joutuu masennuksen vuoksi pakkohoitoon niin ei silloin joudu suljetulle osastolle jos ei katsota potilaan olevan vaaraksi itselleen. Avohoidossa olevat saavat liikkua suhteellisen vapaasti ja asuvat usein monen hengen huoneissa.

Aloitusviestiä olisi selventänyt suuresti, jos siinä olisi mainittu, että tytär ei ole suljetulla osastolla.

Kun kuka hyvänsä lähiomainen sairastuu mihin hyvänsä mielen sairauteen , se on suunnaton murhe kaikille osapuolille. Vuosikymmeniä kestävää kamppailua ja voimattomuuden tunnetta kun sivustaseuraajana ei voi tälle sairaudelle mitään.

Lähiomaiseni on sairastanut skitsofreniaa 45 vuotta eikä loppua näy. Hän on ollut ( taas kerran) viime vuoden joulukuusta lähtien psykogeriatrisella osastolla sairaalassa. Häntä ei ainakaan vielä ole päästetty sieltä pois koska ei suostu lääkitykseen.Ja jos päästetään pois niin lopettaa heti lääkkeiden ottamisen koske ei  katso olevansa mieleltään sairas.  Osa lähisukulaisista on niin nääntynyt tähän vuosikymmeniä jatkuneeseen rumbaan, etteivät enää jaksa pitää mitään yhteyttä. Minä ja muutama muu käy katsomassa häntä kerran viikossa.

Yhtään ei kannata syyllistää itseään tyttären tai jonkun muun lähiomaisen sairastumisesta.Syyntakeeton henkilö puhuu välillä hyvinkin loukkaavasti. Olen oppinut pistämään tällaiset puheet sairauden piikkiin enkä ota niistä itseeni. Sairas ei ehkä edes muista puheitaan jälkeenpäin.

Toivon jaksamista itse kullekin!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat