Priorisointi sairauden hodossa

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

-Viime viikkojen kuuma keskusteluaihe näyttää yleisellä tasolla olevan priorosointi sairauksien hoidossa. En ole kovin monta ikääntyvien kommenttia nähnyt. Lehtien yleisöosastot ovat ehkä saaneet aktiivisimmat kirjoittelemaan. ET-lehteenkin voisi ehkä laatia aiheesta artikkelin ja käydä keskustelua tästäkin elämänalueesta "pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa", jossa rahat näyttävät hupevan ikääntyvienkin hoidosta.

Kommentit (11)

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Niin miten priorisoidaan sairauksia? Kyllä kai me ikääntyvät jäämme työikäisten jalkoihin, ellei itsellä satu olemaan paksua lompakkoa, jonka turvin pääsee yksityiseen hoitoon niin halutessaan.
Terveisin Aluisa

Vierailija

Kotihoidon tuki/ omaishoito/ kotiavustaja (työttömiä on). Nämä pitäisi saada oikeisiin mittasuhteisiin niin säästettäisiin laitoshoitomaksuissa ja paljon.

Jokainen haluaa asua mahdollisimman pikään siinä totutussa turvallisessa ympäristössä.

HOITOTUKEA voi saada Kelasta kulujen perusteella. Lääkkeet, sairaalakulut ym.

Ps. TOIMIIKO HOITOTAKUU ?

Vierailija

Priorisointi = kaunisteleva kiertoilmaisu (tarkoittaa heitteillejättöä ja hoidon laiminlyöntiä). Näin minä sen olen ymmärtänyt. Vanhuudessa eriarvoisuus korostuu, silloin raha puhuu. Rahalla ei voi saada onnea, hymistellään. Mutta kyllä sillä parempaa terveyttä ja pitempää ikää voidaan ostaa.

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä näyttää vahvasti siltä,että pririsointia tehdään paljonkin,siitä ei vaan kovin yleisesti sillä nimellä puhuta.
Priorisointi tarkoittaa vähän niinkuin ensisijaistamista,eli valintoja hoidossa potilaiden välillä.
Ketkä niitä tekee ja millaisin perustein?Väestö vanhenee,krooniset sairaudet lisääntyy ja yleistyy.
Uusia hoitoja tulee,mutta ne ovat aina vaan kalliimpia.Ketkä niitä saa?
Terveydenhuoltomenot ovat kuin pohjaton kaivo.Hoidon saamisen pitäisi kuulua ihmisen perusoikeuksiin,mutta entäs sitten,jos ainoa tepsivä hoito on niin kallista,ettei rahat riitä,ei omat,eikä yhteiskunnan?
Lääketiede on edistynyt huimin harppauksin.
Miltä tuntuisi potilaasta tietää,että tautiin on hoito,mutta se on liian kallista?
Olen jostakin lukenut sellaisenkin artikkelin,jossa joku ehdotti,että vähemmälle hoidolle pitäisi jättää sellaiset ihmiset,jotka ovat omilla elämäntavoillaan aiheuttaneet sairautensa!!!
Kukahan se elämäntapojen arvioitsija sitten viimekädessä olisi?
Perushoitoa varmaankin tulevat saamaan kaikki? Ainakin luulisin.
Mutta mitä sitten,jos ne rahat ei sitten joku päivä riitäkkään?Ei omat,eikä yhteiskunnan.
En taida edes viitsiä ajatella.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Vanhusten ja sairaiden heitteillejättö lienee vain ajan kysymys? Eikö se Joroisten Lantto jo sitä aktiivisesti tehnytkin muka ihmisyyden nimissä, että elämänsä jo eläneet joutavatkin lähtemään nopeammin?

Vierailija

Ainakin toistaiseksi perushoito tuntuu pelaavan. Rahalla ja mahdilla saa kuitenkin parempaa ja nopeampaa palvelua. Tavallinen talliainen saa jonottaa leikkaukseen (lonkka, nivelet, vaivaisenluu jne) ainakin puolivuotta ja syödä särkylääkettä. Mutta kun joku Tärkeä Henkilö tarvitsee samanlaista leikkausta, ei jonoista tunnu olevan tietoakaan. Naapurimaan ent. pääministeri (demari) oli vaahdonnut leikkausjonojen pituudesta ja vastustanut yksityistämistä. Mitäpä tämä herra teki, kun tarvitsi lonkkaleikkausta? Jonotti kuten muutkin? Mitä vielä. Hän paineli tyylikkäästi jonon ohi, sai lonkkansa leikatuksi ja voi entistäkin potremmin.

Vierailija

Viime keväänä mieheni oli tehohoidossa sepsiksen vuoksi ja sairaalassa kului aikaa miltei pari kuukautta, ja myöhemmin sinne oli vielä palattava kotoa. Samoihin aikoihin tehohoidossa myös sepsiksen vuoksi oli eräs tunnettu turkulainen yrittäjä, ja hänen tilastaan kirjoitettiin paljon lehdissä.

Nyttemmin luin hänenkin selviytyneen vakavasta tilanteesta, ja se tuntuu hyvältä. Hänelle kuitenkin sepsis aiheutti sokeuden. Kuulemma on toiveita näön palauttamisesta ja tekniikkaa siihen jossain ulkomailla, jonne aikoo lähteä hoitoihin. Sille en voinut mitään että tuon luettuani ajattelin että todella hyvä että sokeus tuli hänelle eikä miehelleni - meillä kun ei olisi ollut mitään (rahallisia) mahdollisuuksia lähteä minnekään kaukaisiin hoitoihin.

Omalla kohdalla tuntuu että keväinen hoito miehelläni oli todella hyvää ja laadukasta. Voisi ehkä ajatella että perushoito ja elämää pelastava hoito on meillä Suomessa (vielä) kaikille sama? Erot tulevat sitten siinä sen jälkeen tulevassa erikoishoidossa ja sen saamisessa.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Säröinen,
Olen puolestasi onnellinen, että miehesi ei menettänyt näköään. Äitini toinen silmä sokeutui leikkauksessa lääkärin virheen vuoksi ja toinenkaan ei tullut hyväksi. Siinä sitten meni elämä koko ajan alaspäin. Nyt multa peittää hänen maallisen majansa.
Terveisin Aluisa

Vierailija

Aluisa,

kiitos, onnellinen olen itsekin että selvisimme, sekä mieheni että minä, viime keväisestä kuitenkin niinkin hyvin, vaikka se kaikki tapahtunut horjutti perusturvallisuutta todella pahasti.

Todella ikävää miten äidillesi kävi! Näkökykyä pidän jotenkin ehkä tärkeimpänä aisteistamme, enkä pysty kuvittelemaankaan miten vaikeaa olisi sen menetys.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Säröinen,
Kiitos viestistäsi. Itse elän kriittisiä vaiheita näköni kanssa, lienee kilpajuoksua ajan kanssa, siksi yritän tallentaa visuaalisia muistoja niin paljon kuin mahdollista tulevia päiviä varten.
Hyvää ruotsalaisuuden päivän jatkoa toivottelee Aluisa

Vierailija

Kyllä priorisointia on siskolla 57 vuotta paha polvikuluma pitäisi nivel vaihtaa on liian nuori.Äidillä 80vuotta sama vaiva on liian vanha että silleen mikä olisi sopiva ikä.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat