Vierailija

Ihmeen kaupalla onnistuin saamaan poikani, aivan rimaa hipoen, lukioon asti. Peruskoulun viimeiset 2v olivat jo taistelua sen eteen, että poika tekisi jotakin opiskelunsa puolesta.

Kaupungilla viipottaminen tuntuu olevan ainoa mikä kiinnostaa. Ilmeisesti suuri osa ajasta on kännykällä pelaamista (sitä ei voi kotona tehdä), tätä on tietysti vaikea todistaa, koska vanhempi ei ole näkemässä, plus muuta yleistä hengailua. Poika ei istu kirjojen ja tehtävien ääreen. Itsekuria ei ole ollenkaan. Tämä on lähes aina ollut sama juttu. Ehkä pari kolme ekaa luokkaa alakoulussa teki säntillisesti koulutehtävät, tosin vaikeuksia oli silloinkin tämän ulkona juoksemisen kanssa, olisi koko ajan ollut jossain kaverien kanssa.

Olen pojan isän kanssa eronnut ajat sitten. Poika on pari vuotta asunut nyt isällään. Isä ei pidä mitään kuria lapselle. Hänen sukunsa puolella on omituisia kasvatus- ja ajattelutapoja. Lapsi ei tarvitse kuria, ainoastaan "kehuja". No ei loputtomilla kehuilla ilman syytä pärjää koulutehtävissä. Totta kai olen esimerkiksi itse kannustanut poikaa ja kehunut erityisesti jos on vähänkään ollut aihetta. Kyllä vaan sitkeyttä ja perslihaksia tarvitaan, ei mikään työ valmistu ilman pakertamista, ja eikä oppi mene päähän jos ei istu alas opettelemaan.

Minut on isä ja isän suku haukkunut pataluhaksi, kaikki on kuulemma minun vikani jne.

Se hyvä puoli on että tiettävästi poika ei lintsaa koulusta, se ei ole ollut ongelma.

Poika itse teki päätöksen että otti lukiopaikan vastaan - yhdestä ainoasta paikasta tarjottiin tällainen mahdollisuus, muihin hän ei olisi osaamisellaan päässyt.

Minulla ei ole muita lapsia. Olen hyvin murheellinen tämän ainoani suhteen. Toki on niin, että ammattikoulun käymälläkin voi pärjätä, nykymaailman koventuneen kilpailun oloissa pitää vaan sitten olla aika hyvä niissä tekemisissään ja edelleenkin omata sitä itsekuria ja viitseliäisyyttä ja työteliäisyyttä. En ole nähnyt pojassani mitään merkkejä tällaisista taipumuksista. Pelkän ammattikoulun varaan jääminen on nykyaikana vähän surkea juttu helposti (kuten sanottu, ei välttämättä aina).

Mitä voin äitinä tehdä vai luovutanko vain suosiolla ja ajattelen että omapahan on asiansa?

Kommentit (2)

Vierailija

Aina kaikki riippuu opiskelijasta itsestään, opiskeluhalukkuudesta, tavoitteista ja hyvin suuri merkitys on kavereilla, joiden kanssa liikkuu.

Väkisin opiskelusta ei seuraa mitään hyvää.
Lukio ei ole ainoa tie menestykseen. Ammattikoulun käyneet saavat hyvin töitä ja mahdollisuus jatko-opintoihin löytyy, jos on halukkuutta.

Et voi oman tahtosi mukaan painostaa poikaasi opiskelemaan etkä sitten aikanaan armeijaan, puhumattakaan siitä mikä sotilasarvo hänen olisi mielestäsi saavutettava ollakseen kyllin hyvä.

Jos olet huolestunut, ota yhteyttä kouluun. Opettajat ja koulukuraattori osaavat opastaa poikasi tilanteessa teitä kumpaakin.

Vierailija

Kun lapsi kasvaa pienestä pitäen siihen, että on rajat, rakkautta ja velvollisuudet. Ei ole mitään vaikeutta älykkäällä lapsella menestyä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat