Muunsukupuolinen Kuisma Heikkilä , 64: "Vaikeinta oli kertoa lapsille"
klo 12:02 | 24.1.2020
Helsinkiläinen Kuisma Heikkilä , 64, erosi heteroliitosta. Näin hänen elämänsä muuttui.Lue koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsinkiläinen Kuisma Heikkilä , 64, erosi heteroliitosta. Näin hänen elämänsä muuttui.Lue koko juttu
En jaksa näitä henk.koht.vuodatuksia. Ei millään pahalla, mutta eikös nämä ole omia juttuja. Miksi niitä kaikelle maailmalle julistaa. Ajattelis vaikka noita murkkuikäisiä lapsia ja heidän kavereitaan. Kaikille ei nääs tällaiset kuviot ole 'tuosta vaan'. Mulle ihan sama, kuka mitenkin.
Ole ystävällinen, käännä sivua ja jätä lukematta se mikä ei kiinnosta. Mielestäni juttu oli mielenkiintoinen ja varmasti löytyy muitakin, jotka sisimmissään saattavat miettiä aiheeseen liittyviä asioita.
Mielenkiintoinen juttu. Se mikä tästä tuli mieleeni oli hormoonit. Moni nainen ei tiedosta sitä mikä merkitys estrogeenilla on. Se vaikuttaa ulkonäköön, ja seksuaalisuuteen. Useimmiten ihmiset eroavat siinä vaiheessa kun estrogeenit loppuu. Tuon jälkeen, jos ei siis halua hormonikorvaushoitoja, naisen elimistössä on ainoastaan testostereonia, joka siis on mieshormoni.
Kun naisella ei ole elimistössään enää estotrogeeniä, ja vain testosteroiinia,iho rypistyy, joillekin tulee kaljuuntumista, viikset ja parta voivat kasvaa, ja karvoja voi tulla myös muualle. esim. rintoihin. Äänikin usein madaltuu. Ei siinä enää nainen välttämättä tunne itseään enää naiseksi. Oikeastaan on ihan luonnollista, hormoonien valossa, että alkaa naiset kiinnostamaan tuossa vaiheessa. Tosin näihin hormooni ja vaihdevuosi asioihin liittyy hirveästi häpeää ja moni kärvistelee ihan turhaa vuosikaudet. Ystävälläni todettiin vaihdevuodet 37 vuotiaana, oli kiitollinen että teki lapset nuorena. Ei häntä millään uskoisi ikäisekseen,(45) kun hormoonit pitävät nuorekkaana. Itsellä alkoi lähes uusi elämä kun sain pillerit 44 vuotiaana. Kaikenlaista vaivaa ehti jo olla, yöhikoilua, haluttomuutta, hiustenlähtöä, itkuisuutta yms. Mieli on estrogeenin ansiosta virkeä ja olen uudelleen kiinnostunut seksistä mieheni kanssa. Ja tulin äidiksi viimeisen kerran 40-vuotiaana, että kyllä vaihdevuosi vaivat yllättivät ja löivät kovasti, kuin puun takaa.
Mikä siinä naiseudessa on niin pahaa, että kaikki vähän maskuliinisemmat naiset ovat yhtäkkiä joukolla sanoutumassa irti siitä. :/ Tunsin ennen paljon lesboja, enää en, kun se kategoria ei heille kelpaa.
t. ex-muunsukupuolinen, ylpeästi nainen (vaikka sitten vähän keskimääräisestä poikkeava nainen, mutta eikös me kaikki - enemmän tai vähemmän)
Hyvä Kuisma! Edellisille kommentoijille: jos itse on syntynyt naiseksi ja kokee olevansa nainen, hieno juttu! Mutta ei se tarkoita sitä etteikö joku muu voisi tuntea itsensä joksikin muuksi, tai vaikka täysin sukupuolettomaksi. Eikä sitä sen kummemmin tarvi ymmärtää, vaan hyväksyä se että meitä on paljon erilaisia. Itse olen naimisissa ja äiti, mutta olen aina ihmetellyt mitä jotkut naiset tarkoittavat kun sanovat tuntevansa itsensä naisiksi tai naisellisiksi, koska itselläni ei sellaista tunnetta ole koskaan ollut. Aina on ollut ihmisiä joiden sukupuoli-identiteetti ja/tai seksuaalisuus eivät ole yksiselitteisiä, saatikka normien mukaisia.