Seuraa 

Katsoin syvälle sydämeeni ja näin vain avoimia ovia. Kävelin sydämeni kirkkaita käytäviä ihastellen valoisia huoneita, kunnes tulin ovelle jossa luki: "yksityinen - pääsy kielletty". Ei, ei taas. "Kohtaan itseni pimeydessä" jota kukaan ei ole nähnyt.

http://www.healingeagle.net/Fin/runoja.html

Sivut

Kommentit (28)

Miksi me niin usein käytämme sanoja "minä itse"? Pysähdyn useinkin miettimään egoismin merkitystä tässä kylmässä maailmassamme.
Näin taasen kerran Aluisa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tässä tapauksessa kun miettii itsenä olemista ei tuo ole väärin? Ihmisen on tutkittava joskus itseään. "KUKA MINÄ OLEN?"

"Tärkeitä ei ole mitä sinä teet. Vaan kuka sinä olet"

Tätä asiaa ei useinmiten huomioida kun ollaan tekemisissä toisten kanssa normaalissa arkipäivässä.
Olisi syytä tutkia itseään? - MEIDÄN JOKAISEN.

Hei Nipa,
Nyt minun on oltava hieman eri mieltä. Kyllä minusta on tärkeää, mitä me lähimmäisillemme teemme, että emme suotta pahoittaisi heidän mieltään. Toki jokaisen on tehtävä joskus matka myös omaan minuuteensa.
Hyvää ltapäivää toivottelee Aluisa

"Toki jokaisen on tehtävä joskus matka myös omaan minuuteensa. "

Juuri tuota minä ainoastaan ja vain tarkoitan. "Tuo aforismi "Vaan kuka sinä olet" on Tommy Tabermannin mietelmä.

KUN TUNTEE ITSENSÄ NIIN HYVÄKSYY MUUTKIN.

Minä itse? Viime aikoina olen todella yrittänyt miettiä, kuka olen minä itse. Mitä minä itse, tässä elämässä vielä haluan tehdä ja saavuttaa. On mukamas paljon helpompi nähdä läheistensä tarpeet ja se mikä heille olisi hyväksi. Mutta - minä itse - mitä ihmettä. Olen hukassa itseltäni. Kuinka löytäisin itseni...

Mahtaisiko jooga tai mietiskely auttaa, niitähän on paljon sellaisia menetelmiä, joissa kuulemma löytää itsensä.
Itse olen aika kärsimätön, jopa stressaantuva ihminen, jolla on usein kiire jonnekin - yleensä ihan turhaan.
Olen joogaliikkeitä tehnytkin, mutta aika pinnallista on harrastus ollut, lähinnä notkistunut olen siinä. Nyt vanhemmiten on
voimistelukin jäänyt vähiin.
Olen aika itsekäs, ajattelen enimmäkseen omaa ja jälkikasvun onnea ja menestystä. En sentään tahallani tee toisille jekkua enkä loukkaa. Mutta en lahjoita hyväntekeväisyyteen enkä tee vapaaehtoistyötä. - Jos olisin hyvin toimeentuleva, en tiedä auttaisinko sitten enemmän. Sanotaanhan että "hyvä antaa vähästään, paha ei anna paljostaankaan".
Nyt kuluvat päiväni pennien perässä juosten - ei vaan senteillä sinnitellen. "Voi kuinka pieninä palasina onkaan mun leipäni maailmalla", vai miten se meni.
Pitää paikkansa, että lähimmäisten viat ja väärät valinnat näkee helposti (tai ainakin luulee näkevänsä). Useinpa sitä tulee tuomittua toisten tekemisiä, mutta oikeastaan ei pitäisi, kun emme pysty asettumaan heidän asemaansa.
- Nyt menenkin katsomaan, millaisia neuvoja Tohtori Phil antaa muille. Vaikka ei Phililläkään ihan tahraton menneisyys ole. - Mutta nyt pahat puheet seis, Tytti!

ullamaija

Minä itse? Viime aikoina olen todella yrittänyt miettiä, kuka olen minä itse. Mitä minä itse, tässä elämässä vielä haluan tehdä ja saavuttaa. On mukamas paljon helpompi nähdä läheistensä tarpeet ja se mikä heille olisi hyväksi. Mutta - minä itse - mitä ihmettä. Olen hukassa itseltäni. Kuinka löytäisin itseni...

ullamaija, mieti mitä olet jo saavuttanut ja tehnyt. Pysähdy elämäsivarrella täyttämäsi kuva-albumin (kuvaannollinen) eteen ja selaa muistoja. Ole armollinen itseäsi kohtaan. Oletko niin tyystin elänyt muiden elämää, että olet unohtanut itsesi ja oma identiteettisi onkin peittynyt toisten tarpeitten alle? Oletko elänyt elämääsi vain toisten kautta piiskaten omaa minää tekemään toiselle sen hyvän mitä unohdit tehdä itsellesi. Unohditko kuinka arvokas olet ja kuinka sisimpäsi huusi hyväksyntää sinulta itseltäsi.
On hienoa antaa itsestään parasta myös läheisille, mutta jos et anna parastasi itsellesi, niin ei mene kauan kun kyselet "kuka minä olen"?
Katsele ympärillesi ja kysy vilpittömästi itseltäsi "päätänkö minä omasta elämästäni?" Tee suunnitelmia itsesi hyväksi, tee sellaista mikä nostaa mielialaa ja unohda hetkeksi kaikki velvoitteet. Arki on aina läsnä, mutta juhlahetket rakennat aivan itse. Kerro silloin itsellesi miten mainio ja mukava ihminen minä oikeastan olenkaan kun taas muistan tutustua itseeni. Tsemppiä Sinulle ja uskoa itseesi

K U N N I O I T U S

Olen löytänyt uuden maailman
jossa kunnioitus on kaikkialla.
Kunnioitan tietokoneeni näppäimiä,
paperinpalaa taskussani,
kellon viisareiden jokaista liikettä.
Kunnioitan kahvimukien jälkiä pöydälläni,
jokaista tarinaa jonka ne kertovat.
Kunnioitan jokaista sanaa jonka kuulen,
jokaista silmää jonka näen,
jokaista lihaksen liikahdusta
jokaisella kasvolla jonka näen.
Kunnioitan jalkojani,
miten ne nousevat,
astuvat eteenpäin
ja rakastavat maata uudelleen.
Kunnioitan hiljaisuutta itsessäni,
rauhaa joka käy yli ymmärryksen,
rauhaa joka ei piittaa siitä
ymmärretäänkö se vai ei.

YSTÄVYYDEN SIUNAUS

Siunatkoon elämä sinua hyvillä ystävillä.
Ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi.
Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan,
jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta
ja anteeksiantoa.
Muuttakoon tämä sinut.
Muuttakoon tämä toiseksi kaiken, mikä sinussa
on kielteistä, etäistä ja kylmää.
Niin että ymmärtäisit todellisen intohimon,
toveruuden ja yhteenkuuluvuuden merkityksen.
Että osaisit arvostaa ystäviäsi.
Että olisit heitä kohtaan hyvä ja auttavainen;
ja että he soisivat sinulle kaiken sen
siunauksen, haasteen, totuuden ja valon,
jota matkallasi tarvitset.
Ettet milloinkaan vetäytyisi syrjään,
vaan pysyisit aina suloisessa yhteydessä
anam caraasi (sielun ystävääsi).
(JOHN O'DONOHUE)
ANAM CARA - KELTTILÄISTÄ VIISAUTTA

Kun puhun "itsestä", puhun "korkeammasta itsestä": Siitä osastasi, joka on yhteydessä Yläkertaan tai Luontoon tai Universumiin, tai mihin tahansa uskotkin. Sinun sielustasi. Sinun keskuksestasi. Siitä hiljaisesta äänestä pääsi sisällä, joka tietää - ja kertoo sinulle, mitä sinun on tarpeen tehdä. Suurimman osan ajasta et pidä siitä, mihin tämä hiljainen ääni kehottaa sinua menemään. Sen sijaan sinä pakonomaisesti haluat tehdä sitä, mikä tuntuu välittömästi hyvältä. Tai jotkut teistä joutuvat pakonomaisesti tekemään sitä, mikä tuntuu pahalta - esimerkiksi reagoimalla syyllisyyteen tai häpeään. Molemmissa tapauksissa sinä todennäköisesti myöhemmin huomaat ajattelevasi esimerkiksi "Tiesin että minun olisi pitänyt..." Itsen laiminlyönti ja ohittaminen synnyttävät sekaannusta ja epäluottamusta itseä kohtaan.

-nipa-

Tässä tapauksessa kun miettii itsenä olemista ei tuo ole väärin? Ihmisen on tutkittava joskus itseään. "KUKA MINÄ OLEN?"

"Tärkeitä ei ole mitä sinä teet. Vaan kuka sinä olet"

Tätä asiaa ei useinmiten huomioida kun ollaan tekemisissä toisten kanssa normaalissa arkipäivässä.
Olisi syytä tutkia itseään? - MEIDÄN JOKAISEN.


Hei Nipa ja kaikki muut keskustelijat
En ole aivan samaa mieltä tuosta "tärkeintä ei ole mitä sinä teet, vaan kuka sinä olet". Se mitä ihminen tekee ja miten käyttäytyy toisia kohtaan, on ehdottoman tärkeää. Toki on välttämätöntä, että tuntee itsensä ja pysähtyy usein miettimään omaa itseään. On paljon helpompi hyväksyä toiset ihmiset, kun hyväksyy itsensäkin. Vanhassa sananlaskussa "Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa" on paljon totta. Kun kohtelet muita hyvin, olet hauska ja kohtelias, kohdellaan sinuakin hyvin ja miellyttävästi.

Hyvää sunnuntaita teille kaikille toivottelee Allinlapsi

Hei,
Niinpä voidaksesi hyväksyä toiset, hyväksy ensin itsesi, voidaksesi rakastaa toisia, rakasta ensin itseäsi kaikkine vikoinesi ja puutteinesi. Kukaan ei ole täydellinen, vaikka siihen pyrimmekin.
Hyvää tätä päivää kaikille! Aluisa

OLE TÄYDELLISEN EPÄTÄYDELLINEN

Onneksi olkoon! Et ole täydellinen! Onkin naurettavaa haluta olla täydellinen. Toisaalta kaikki ihmiset ovat joskus naurettavia, paitsi täydelliset ihmiset. Tiedätkö mitä on olla täydellinen? Täydellisyys tarkoittaa sitä, ettei syö, juo, puhu, liiku tai tee pientäkään virhettä. Täydellinen ihminen ei koskaan tee mitään väärin – mikä tarkoittaa sitä, ettei hän koskaan tee mitään. Täydellisyys on pitkästyttävää!

Et siis ole täydellinen! Hienoa! Pidä hauskaa! Naura! Anna muiden nauraa sinulle! Täydelliset ihmiset eivät koskaan tee niin. He vain istuvat juomassa haaleaa teetä ja miettivät miten täydellisiä he ovat.

Mutta eihän kukaan ole 100 prosenttisen täydellinen; näkisittepä kun täydellisellä ihmisellä on hikka!

Matki gorillaa tai hölmöjä tansseja, laula lauluja ja pidä hassuja hattuja.

Ole juuri niin epätäydellinen kuin haluat – ja olet silti hyvä ihminen. Hyvät ihmiset ovat tätä nykyä harvassa – ja he ovat paljon hauskempia kuin täydelliset ihmiset. -Stephen Manes

Kiitos Hyvämieli kauniista sanoistasi minulle.
Saan niistä voimaa. Ainakin ne lämmittävät mieltäni.
Ehkä olen vähän arkajalka, jänishousu enkä hevin uskalla näyttää todellista sisimpääni enkä ilmaista mielipidettäni vaan yritän arvailla mitä läheiseni minulta odottavat. Se saa aikaan tunteen, etten oikein ole kukaan - enkä läsnäkään henkilökohtaisesti.

Hei Ullamaija,
Kovin tunnistan itseni noista Sinun sanoistasi. Elin oikeastaan 50 vuotta voimakastahtoisten ihmisten varjossa, jossa tein aina, mitä minulta odotettiin. Nyt olen 10 v yrittänyt kasvattaa itseäni siihen, että minullakin olisi "oma tahto". Tie ei ole vieläkään loppuun kuljettu, mutta lienee oikea kuitenkin. Hyvää matkaa toivotan Sinullekin kohti omaa minuutta
Terveisin Aluisa

Ehkä meidän kasvatuksessamme on ollut jotain sellaista, ettei itsetunto päässyt oikein kehittymään. Ennen ei lasta kehuttu eikä kannustettu, sillä lailla kuin nykyajan lapsia. En moiti nyt vanhempiani, heillä oli täysi työ, meitä oli 8 lasta ja isän ansiotuloilla yritettiin pärjätä. Siinä ei jokaista lasta ehtinyt paapoa erikseen, vaikka meitä varmaan rakastettiin. Kotoa opin työnteon tärkeyden, siis opin pärjäämään omillani, kun oli pakko. Sain myös ihanan sisarusparven, josta on ollut iloa. Mutta silti joskus tuntuu, että moni asia on pitänyt oppia ns. kantapään kautta, kun ei ole itseluottamus riittänyt. Turhaan joskus harmittelin köyhää kotiani, sellainen on ollut monella muullakin. Olen kyllä tajunnut, että vaatimattomat olot on myös ollut voimavarani, josta ponnistaa.

Hei Biba,
Olen itsekin hyvin köyhistä oloista lähtöisin, jo alle kouluikäisenä oli käytävä lehmiä lypsämässä, kun äiti oli sairaana, joten luulen tietäväni mitä työnteko on. Isä kuoli kun olin 2 v ja jäin sisareni ja äitini kanssa maatilaa pitämään. Sisareni ei koskaan osallistunut talon töihin, kun oli niin voimakastahtoinen luonne, ettei äiti edes pyytänyt häntä. Ehkä tästä johtuen minulla on sisareeni melko viileät välit, viralliset asiat hoituvat kyllä, mutta yksityisasioista en juuri juttele hänen kanssaan.
Olen aina pärjännyt omillani´ja niin toivon pääseväni hautaan saakka.
Terveisin Aluisa

Hei Aluisa, Biba ja muut keskustelijat
Meidät tytöt kasvatettiin tekemään työtä aina ja kaikkialla. Koskaan ei saanut sanoa "ei". Se on seurannut useimpia meitä työelämäänkin, tämä "kiltin tytön"-rooli. Joskus, jos on yrittänyt sanoa, etten millään ehdi tai jaksa tehdä enempää, on saanut myrkyllisiä katseita tai kummastuneita kysymyksiä, kuten "mikä sillä nyt on?" "Mensut tulossa?" "Vaihdevuodet?" Tällä en halua väittää, etteikö poikienkin tarvinnut tehdä työtä kykynsä mukaan. Kasvatusperiaatteisiin kuului myös lutherilainen "joka intensä ylentää se alennetaan." En tiedä koskiko tämä kaikkia yhteiskuntaluokkia vai vain meitä tavallisia talliaisia.

Jossain vaiheessa elämäni varrella huomasin, että olen hyvä ja taitava. Minulla ei ole mitään hävettävää. Teen sen mitä osaan ja niin hyvin kuin osaan. Vikoja ja puutteita minulla tosin on kosolti, mutten annan niiden masentaa itseäni. Pahimmista yritän pästä eroon. Täydellinen en missään nimessä haluaisi olla enkä, hirveä ajatus, haluaisi olla ja elää täydellisen ihmisen kanssa. Tosin täydellinen ihminen taitaa olla täydellinen vain omasta mielestään. Se, joka ei koskaan tee mitään virheitä, ei tee yhtään mitään. Aivan kuten Nipa sanoo. Ihanaa olla epätäydellinen!

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat