sisko ja sen veli

Tuleeko ihmisestä vanhana katkera? Oma lähemmäs 90vuotias isämme on erittäin kärkäs syyllistämään ja muisteloimaan vanhoja asioita ja arvostelemaan melkein väheksymään meitä nuorempiaan ja nostamaan itseään muiden yläpuolelle....Meillä menee jälkipolvella hermot ja pahaa mieltä kyllä rakastamme häntä mutta emme jaksaisi epäasiallista käytöstä...Olemme miettineet että onko se vain pelkoa ja haluttomuutta myöntää että elämää ei enää ole jäljellä rajattomasti. Onko sellainen käytös pohjimmiltaan pelkoa?

Kommentit (3)

Vierailija

Vanha ihminen kääntyy katsomaan taaksepäin. Hän saattaa vertailla mennyttä ja nykyisyyttä. Vertailunsa perusteella laukoo näkemyksiään siitä miten helppoa elämä on nykyään verrattuna hänen nuoruutensa aikoihin. Tiedäthän tyylin "ennen oli miehet rautaa..." Usein mennään siinä vähättelyn puolelle ajattelematta niitä ongelmia joita nykypolvella puolestaan on.
Teidän nuorten ei kannata pahastua kitkeriin mielipiteisiin. Tietenkin on ikävää kuunnella negatiivisia kommentteja, mutta kannattaisi vaikka kysäistä vanhukselta jotakin entisajan työtavoista tai perhehistoriaan liittyvää... niin vanhus kokee tulleensa huomioiduksi ja ehkäpä katkeruus laimenee.

Ei vanhuus tee kaikista ihmisistä negatiivisia, mutta ikävät luonteenpiirteet valitettavasti saattavat korostua silloin kun itsekontrolli alkaa heiketä.

Kyllä kannattaa kysellä suvusta ja elämästä, kaikesta menneestä, koska lähes jokaiselle tulee se aika kun itse vanhenee ja huomaa, niin kuin minä, että ei tiedä suvustaan tarpeeksi, ei ole mitä siirtäisi jälkipolville, siis tentatkaa heitä jotka ovat vielä elossa:) Toinen menettelytapa on teettää DNA-testi ja alkaa hakemaan tietoa sukuhaaroistaan, se vain maksaa aikalailla.

Testin saa noin kuudellakympillä, mutta sillä ei saa vielä kovin paljoa tietoa. No, bisnestähän se on!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaherratar

Onneksi kaikista ei tule vanhana katkeria, mutta ihmisen perusluonne korostuu iän myötä, ja jos on ollut negatiivisesti ajatteleva koko ikänsä, mihinkä siitä vanhanakaan pääsisi?

Omalla isälläni (kuoli pari vuotta sitten 90-vuotiaana) oli viime vuosinaan synkkiä kausia, jolloin hän juuttui jankkaamaan samaa uraa siitä, kuinka vanhat ihmiset ovat hyödyttömiä yhteiskunnalle ja pitäisi kaikki tappaa. Laskisin sen pikemminkin masennuksen kuin katkeruuden piikkiin. Hän oli pitkään hyvin toimelias ja aikaansaava, ja varmaan surullinen siitä, ettei enää pystynyt samaan kuin ennen. Toisaalta hän sanoi usein, että hänellä on ollut hyvä elämä.

Kuukauden tykätyin

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat