Äiti manipuloi Heidi Kerosuota koko elämänsä: "Äiti osasi kuolla kauniisti, vaikka ei aina osannut elää niin"

Heidi Kerosuon äiti kontrolloi tytärtään kaikessa. Tytär yritti olla mieliksi ja syyllistyi, kun ei onnistunut. Vasta kirjoitettuaan kirjan perheestään Heidi näkee äitinsä elämän koko kaaren ja on vapaa rakastamaan häntä.Lue koko juttu

Äiti manipuloi Heidi Kerosuota koko elämänsä: "Äiti osasi kuolla kauniisti, vaikka ei aina osannut elää niin"

Kommentit (10)

Vierailija

Hyvä että kirjoittanut kirjan tuosta sillä ei ole ainoa!Itse myös se keskimmäinen ja kovasti äitini syyllistää kaikesta.Muille sisaruksille löytyy tukea ja apua.Minulle ei tipu mitään muuta kuin haukkumista ja syyllistää kaikesta eikä mikään kelpaa.Perheen musta lammas.

Vierailija

Olen reilu viisikymppinen ja äitini on parikymmentä vuotta vanhempi. Tapaamme melkein päivittäin ja harvoin tapaaminen sujuu sovussa. Välimme ovat kärjistyneet vuosi vuodelta. Äiti on kontrolloiva ihminen. En voi edes uutta vaatetta pitää, koska se hänen mielestään pitäisi olla parempana eli hengarissa. Hän irrottelee meillä johtoja pistirasioista ja aukoo/sulkee säleverhoja. Aina on ne omassa ja tietää kaikki paremmin kuin muut. Ikinä hän ei ole väärässä eikä anna periksi senttiäkään. Äitini on hyvin negatiivissävytteinen, jmhymyä ja naurua saati kehua ja kannustusta ei hevin saa. Omasta mielestään syntipukki olen minä, hänhän vain sanoo... Tässä yhden uuvuttavan sanasodan päätteeksi mietin, että en ole tainnut saada Hyvää huomiota häneltä koskaan. Muut sisarukseni saavat olla rauhassa, toisessa miniä pitää jöön ja toinen sasarus asuu riittävän kaukana. Aina itkettää tämmöinen jatkuva kahnaus ja se, että äidin kanssa on vain hyvin harvoin kivaa. Minulle on sanottu, että miksi olen hänen kanssaan tekemisissä, mutta en voi häntä hylätä. Hän olisi hyvin yksin, koska on sosiaalisesti vetäytyvä. Toisaalta olen myös velvollisuuden tuntoine, äiti ei voi hylätä. Olen vain niin optimistinen, että jospa tämä tästä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joskus olen miettinyt sitä asiaa, kun puhutaan, että on vanhuksia joiden luona ei käydä hoitolaitoksissa, niin minkä verran on heidän itsensä syytä siihen ettei lapset käy. Jos vuosia ja vuosikymmeniä teilataan ja vähätellään niin harvapa meistä "sormia napsauttamalla" ne unohtaa.

Tipitii

Olen 50 ja vähän päälle oleva nainen.Äitini on yli 30 vanhempi minua.Aina huomauttaa että ,tavaraa on liikaa.Hänellä ei ole samanlaista elintasoa kun meillä.En osta mitään turhaa.Hän sanoo älä osta jos et tarvii.Tiedän kyllä mitä teen.En tykännyt kun hän siivoili meillä.Minun tekemä ei kelvannut.

Vierailija

Äitini harjoittaa vallankäyttöä; mykkäkoulua, marttyyriutta, hylkäämistä , haukkumista, ivaamista ja viimeisenä välineenään täyttä välinpitämättömyyttä. Hän elää eristäytyneenä muista ihmisistä lukuunottamatta kaupassa, apteekissa ja lääkärissä käyntejä. Hän rajoittaa isän liikkumista ja jopa estää tämän kännykän käytön.

Kaikki ystävyys- ja sukulaissuhteet ovat heillä menneet poikki äidin illkeilyn vuoksi. Jos asiasta yrittää keskustella, äitini aloittaa haukkumisen ja ivallisen hymähtelyn. Vanhempani ovat selkeästi fyysisen avun tarpeessa, mutta mikään ei kelpaa. Jos yritämme veljeni kanssa ystävällisesti ja neutraalisti keskustella tulevaisuudesta ja ikääntymiseen liittyvistä järjestelyistä, äitini kirjaimellisesti poistuu paikalta.

Hän ei koskaan ota itse yhteyttä, eikä anna isänkään soittaa. Kyse ei ole muistisairaudesta, äitini on ollut koko ikänsä samanlainen, erittäin hankala persoona. Veljeni ei halua enää soittaa äidille, minä soitan kerran kuukaudessa viiden minuutin puhelun, siinäkin ajassa kuulen kuinka ylpeä, epäsiisti tai laiska olen. Olen uupunut ja surullinen, ihan uskomatonta että vielä viisikymppisenä joudun äitini hirveän käytöksen kohteeksi.

Vierailija

Veljelläni sekä minulla on perhe ja lapsia. Äitimme ei pidä mitään yhteyttä lapsien lapsiinsa. Näiden ollessa pieniä hän hän kävi ristiäisissä ja kuskattuna kylässä, mutta ei sen jälkeen. Kukaan lapsista ei halua mennä tapaamaan isovanhempiaan.

Äiti-64

Oma äitini oli samanmoinen ja en tule antamaan koskaan anteeksi tiettyjä asioita! Miksi pitäisi? Vaikka äitini on myös psyykkisesti sairas ja isä häntä aina puolusti niin en koe että hän olisi ollut oikeutettu käytökseensä! Paljon puhutaan, että täytyy antaa anteeksi ja selitellään erilaisilla verukkeilka ihmisen käytöstä! Itse olen pyrkinyt kannustamaan omia lapsiani ja hyväksyn heidät yksilöinä! Ja ammattinsa ovat saaneet itse päättää!

Vierailija

Anteeksi antaminen ei tarkoita hyväksymistä toisen teoille tai tekemättömyyksille mutta antamalla anteeksi, päästät irti katkeruuden taakasta,jota kannat koko elämäsi.
Älä siis vaali vihaa ja katkeruutta vaan yritä antaa menneille anteeksi.

Vierailija

Anteeksianto tarkoittaa vain katkeruudesta ja vihasta irtipäästämistä, ei mitään muuta. Katkeruus sekä viha syövät kantajaansa sisältäpäin ja ovat siksi tuhoisia tunteita jos niihin jää roikkumaan vuosikausiksi. Ensin on kuitenkin opittava antamaan anteeksi itselleen, jotta voisi antaa anteeksi muille. Sekin riittää että aikoo jonakin päivänä antaa anteeksi mutta hyväksyy sen että ei vielä kykene siihen. Anteeksiantoa ei voi pakottaa eikä kiirehtiä.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat