Nallekarhu

Edellisestä kirjeestä on jo tosi pitkä aika. Näyttää siltä, että olen palaamassa vähitellen normaaliin elämään tietyin rajoituksin. Rajoituksia asettaa tietysti laajeneva pandemia, että toisaalta vakavasta sairaudesta selviäminen ja toipuminen vähitellen.
Olen elänyt omassa elämässäni hyvin epävarmoja aikoja. Omassa kuplassa. Elämä on tuntunut pari-kolme kuukautta keväällä varsin merkityksettömältä, tarkoituksettomalta ja turhalta neljän seinän sisällä.
En tiedä mitään varmaa tulevaisuudesta vieläkään. Elän edelleen päivän kerrallaan, kun omasta sairaudestakaan ei oikein tiedä, mihin suuntaan se pitemmän päälle menee. Nyt voin silti hyvin.
Varustauduin ainakin hyvin koronaan alkuvuodesta, ostin 50 kappaletta kertakäyttöisiä kasvomaskeja ja 100 kappaletta suojakäsineitä, joita käytin keväällä kaupassa käydessä ja ulkoillessa. Myöhemmin ostin otsakuumemittarin jolla saa välittömästi mahdollisen kuumeen itsestään. Olenkin mitannut kuumetta melkein päivittäin, eikä kuumetta minulla ole ollut.
Kontakteja olen välttänyt, en kulje julkisissa kulkuvälineissä, ravintoloista nyt puhumattakaan. Yökerhot kierrän kaukaa. Olen kuitenkin palannut vähitellen normaaliin, käyn lähikaupassa, suuria ruuhka-aikoja silti vältän. Kaupassa käydessä käytän käsidesiä. Välimatkoja pidän ulkoilleessa ja kädet pesen aina esimerkiksi kotiin tullessa
Keväällä ei jäänyt tuntemattomaksi ruuan verkkokauppakaan, nouto ja kotiinkuljetus. Nyt en ole sitä käyttänyt aikoihin. Lähimaksua olen ryhtynyt käyttämään entistä enemmän. Pelasin jopa raveja kerran Ruotsiin verkon kautta. Yritän kuitenkin välttää kaikenlaista pelaamista verkossa.
Ulkomaanmatkoja minulla ei ole suunnitelmissa tänä vuonna, tuskin uskallan lähteä laivareissulla edes Viroon. Olen huomannut nyt liikkuessani, että turvavälit alkavat vähitellen ihmisillä luistaa. Jotkut ovat ihan persetuntumalla.
Olen miettinyt paljon itsekseni, että tarttuuko korona kaikenmaailman näppäimistä ja napeista kuten liikennevalojen, pankkiautomaattien, maksuautomaattien näppäimistä, hissin napeista, oven kahvoista, rivoista ja kerrostalon portaiden kaiteista.
Avoimia kysymyksiä on paljon, kuinka kauan esimerkiksi aivastaessa pisarat voivat olla ilmassa ja kuinka pitkälle partikkelit pahimmillaan lentävät.
Miten kauan erilaisilla pinnoilla virukset viipyvät? Varovaisuus ja pelko viruksesta ovat kuvassa edelleen, niin paljon on tuntematonta. Uutta normaalia saattaa olla vielä tiedossa lisää.
Yritän nyt elää suhteellisen normaalia elämää, käyn kaupoissa, kirjastossa. Olen käynyt katsomassa yhden jalkapallo-ottelun. Vältän sisätiloissa olevia isoja kokoontumisia. Ruuhka-aikoihin en käy kaupassa. Saa nähdä uskallanko osallistua johonkin kansalaisopiston piiriin sitten syksyllä, jos vaikka löhähtää se toinen virusaalto.
Vakavasta sairaudesta olen omasta mielestäni aika hyvin selvinnyt. Paksunsuolentähystys heinäkuun lopulla. Odottelen tuloksia, muuttaman koepalan ottivat, milloin tulokset sitten tulevat, en tiedä. Sanoivat, että seuraava tähystys olisi viiden vuoden päästä, mutta joka vuosi olisi jonkut verikokeet.
Näyttää siltä, että esirukoukseni ja hiljainen rukoukseni on jopa kuultu. Voimia sinulle ja paljon, paljon oikeaa ja tosi rakkautta.

Terveisin Nallekarhusi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat