Mummon mietteitä

Olen mummo 4 lapsenlapselle ja pikkuiset ovat hyvin rakkaita. Hoidan eritoten tyttären lapsia kun asuvat samassa kaupungissa kuin itse ja uraa luovilla vanhemmilla paljon kiireitä. Nyt olen parin viime vuoden aikana alkanut saamaan pienen pieniä huomautuksia erityisesti vävyltä liittyen lapsiin, mutta samaan laulukuoroon on liittynyt myös tyttäreltäni. Milloin mistäkin, viimeksi kun olimme yhteisillä sukusynttäreillä ja kysyin 3v lapsenlapselta onko tarvetta mennä pissalle(laskee joskus alleen) niin tuli heti kommentti "kyllä hän itse osaa mennä jos tarvetta". Toki osaa mutta usein käy vahinko ja tarkoitus tietenkin vain auttaa ettei synttärihumussa taas kävisi niin. No siirryin toisaalle seurustelemaan muun väen kanssa ja sivusilmällä näin mikä show tuli kun pikkuvesseli oli kohta märissä housuissa pissattuaan alleen.

Näitä vastaavia "huomautuksia" ja "korjaamista" esim miten puhun sattuu suunnilleen joka kerta kun ollaan yhdessä ja ovat kovin pieniä mutta tietyllä tavalla mummolle pistetään näissä ehtoja miten olla. Enkä todellakaan ole niitä ihmisiä ja anoppia jotka päsmäröivät jälkikasvun elämässä!

Viikko sitten sain vävyltä kommenttia kuinka pitäisi puhua lapsille jotta he oppisivat sivistyneen tavan keskustella. Siihen vastasin kyllästyneenä vaan että jaahas ja poistuin paikalta.

Alkaa mittani olla täysi. Koen että minua on tarvittu vuosia ja olen antanut paljon aikaa ja rakkautta jälkikasvulle ja myös rahallista tukea kun ovat olleet sen tarpeessa, mutta nyt heidän hienosteleva elämäntyylinsä on saanut sellaiset mittakaavat että alkaa ärsyttää enemmän. Tavallinen maalaisjärki ei enää kelpaakaan heidän hienoon kasvatustyyliinsä kun on koko ajan jotain huomautettavaa.

Onko muilla samoja kokemuksia? Onko ainoa keino vaan vetäytyä takavasemmalle ja antaa nuorten vanhempien elää omaa hifistelevää elämäänsä ja jatkaa itse omaansa. Ehkä pitää sanoa useammin "ei" kun mangutaan lastehoitoapua kun vanhemmilla viininmaisteluilta tai muuta menoa? Ongelma on siinä että lapset on hulluina mummoon ja pappaan ja haluaisivat olla enemmänkin meidän luona. Mutta me ollaan niin tavallisia tallaajia ettei taideta kohta enää kelvata kuin "hätätapauksessa" jos silloinkaan.

Pitää vielä mainita että toisen tyttären kanssa ei ole samaa ilmiötä lainkaan. No ehkä johtuu siitä että nähdään harvemmin, mutta eivät he samalla tyylillä hienostele kuin toisen tyttären perheessä menestyksen myötä on alkanut tapahtua.

Kommentit (3)

Vierailija

Ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta kuvittelen nyt tilanteen itselleni.

Ensimmäiseksi ottaisin hieman omaa tilaa. Minulle ei aina sopisi lastenhoito, vaikka tykkäisinkin. Varsinkin jonkin "tärkeän" viininmaistelutilaisuuden tai vastaavan kyseessä ollen ilmoittaisin, ettei käy. Ei minun tarvitsisi selittää sen tarkemmin, miksi ei. Jos se olisi tarpeen, keksisin minkä vain syyn.

Jokainen sukupolvi tai perhe elää omalla tavallaan, eikä siihen edellisen sukupolven kannata kauheasti puuttua. Oletan, että jos lapsenlapset haluavat mummolaan, kyllä he varmaan siihen vanhemmiltaan luvan saavat. Koska en osaa hienostella, en pyrkisi käytöstäni nuorison toiveiden mukaan muuttamaan vaan olisin edelleen oma itseni, lapsethan tykkäävät minusta tällaisenaan.  Varmaan ei  ole ihan helppoa alkaa keskustella asiasta, vaikka sitäkin voisin yrittää varovasti.  

No joo, ehkä tilanne sinun kohdallasi on erilainen.

Vierailija

Ymmärrän hyvin, että ajattelemattomat  huomautukset satuttavat. Huomauttelijat varmaan myöhemmin tajuavatkin, että ne eivät olleet tarpeen - viimeistään sitten, kun mummoa ja pappaa ei enää ole. Toivottavasti eivät lapsenlapset kuitenkaan kärsi, niin että vierailut harvenisivat. Isovanhemmathan ovat lapselle hyväksi monin tavoin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Älä toki vähennä lastenhoitokäyntejä, nehän ovat sinun ja lastenlasten välisiä tapaamisia.
Sehän olisi teiltä pois, varsinkin kun viihdytte niin hyvin keskenänne. Hienoa kun asutte niin lähekkäin.
Anna vanhempien mennä.
Kyllä minuakin neuvotaan ja välillä pahoitankin siitä mieleni. Harvoin minua enää pyydetään hoitamaan. Pitäisi jäädä yöksi ja siitä ei miniä tykkää.

Minä en aikanaan voinut anopille sanoa vastaan. Miksi ei? Piti säilyttää sopu vaikka ei hän meidän lapsia koskaan hoitunutkaan. Töksäytteli kyllä omia mielipiteitään useinkin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat