Häpeän tunne

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Miksi häpeän tunne on niin voimakas, että se saattaa jäädä seuralaiseksi koko elämän ajaksi?
Vaikka tapaus olisi sattunut jo lapsena, niin siitä seuraava häpeän tunne ei katoa koskaan. Onko meillä joku "häpeä-geeni" vai mistä johtuu, että aika mitättömästäkin asiasta kannamme häpeän muistoa emmekä pääse siitä irti.
Pitäisi kai osata käsitellä häpeän aiheuttamat tapahtumat ja puskuroida ne pois häiritsemästä elämää.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Niin, kyllä muistuu mieleen montakin munausta lapsuudesta alkaen, joita muistellessa vieläkin posket punehtuvat ja olo on nolo. Onneksi meillä ei kasvojen menettäminen sentään ole yhtä kamala asia kuin Japanissa. - Voisi lohduttautua vaikka sillä, että on möhläyksellään lahjoittanut toisille hyvät naurut. Itsekin voisi opetella suhtautumaan mokaamiseen huumorilla, eihän yhteen töppäykseen maailma kaadu.
Se neuvo kuulostaa minusta hyvältä, että päivittäin suggeroi itseään: "Päivä päivältä ja joka suhteessa olen tyytyväisempi itseeni, voin paremmin ja paremmin." - Itsekin aion kokeilla, kun vaan kiireeltäni ja stressaamiseltani kerkiän...

Vierailija

Kiitos neuvosta Tytti Tättäläinen. Pistän sen korvan taakse ja ajattelen sitä joka aamu.

Häpeän tunne voi olla kovinkin moninainen. Voi hävetä esim. mokauksiaan, jolloin tunne menee pian ohi. Pahempi on, jos on loukannut toista ihmistä ja joutuu häpeämään sitä. Sitten kai moni ihan turhaan häpeää taustaansa, mikä voi johtaa pahoihin ongelmiin. Ruotsin TV:stä tuli eilen hyvä ohjelma, jossa suomalaiset maahanmuuttajat ja heidän lapsensa kertoivat häpeän tunteesta. Nyt toinen, ja varsinkin kolmas Ruotsissa asuva maahanmuuttajien sukupolvi alkaa päästä eroon häpeän tunteesta. Nuoret purkavat kokemuksensa musiikkiin ja kulttuuriin. Eli häpeän tunteesta voi syntyä jotakin hyvää ajan mittaan.

Vierailija

Nuorisoni kanssa olemme paljonkin pohtineet tätä häpeän tunnetta. Itsekukin on tainnut jossakin elämänsä vaiheessa hävetä vanhempiaankin. Aika surullista miten paljon elämästä käytetään häpeämiseen ja aivan turhaan!

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Luin juuri artikkelin häpeän tunteen kielteisestä vaikutuksesta ihmiseen ja olen samaa mieltä, että se on kuin kylkiäinen ihmisen jossakin muistilokerossa koko elämänajan.
Artikkelissa sanottiin myös, että jotkut häpeävät niin, että kätkevät häpeänsä tehden kerskaillen lisää häpeää aiheuttavia tekoja.
Pitänee varmaan paikkansa.

t. tunnetiloja

Vierailija

Ihmisellä on vain kaksi perustunnetta: Pelko ja rakkaus.Häpeä johtuu pelosta ja
voi olla kiusallinen "lumipallo".
Rakkaus voittaa kaikki muut tunteet: aina kun sille annetaan tilaa.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Ihmisellä on vain kaksi perustunnetta: Pelko ja rakkaus.Häpeä johtuu pelosta ja
voi olla kiusallinen "lumipallo".
Rakkaus voittaa kaikki muut tunteet: aina kun sille annetaan tilaa.

Kuinka rakkaus voittaa häpeän, eikö häpeä ole asia jota hävetään?

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Lähimmäisenrakkaus häpeästä kärsivää kohtaan voittaa häpeän.

Mutta kun ei ollut lähimmäisenrakkautta lapsena, vahvat söivät heikompia!
Piti hävetä köyhyyttä, ilotonta kotia, kovaa isää, pelkoa, ym. sieltä se häpeän tunne on jäänyt kaihertamaan vaikka nyt onkin hyvin.

Vierailija

Omassa lapsuudessani sattui jotain erittäin kurjaa ja häpeällistä. En halua siitä kertoa edes anonyymina, mutta raskaat muistot ei koskaan katoa mielestäni.

Vierailija

Minulla oli osittain sama tilanne mutta sen jälkeen olen saanut osakseni niin
paljon henkistä hyvää että olen päässyt häpeästä irti.
Tästä kiitollisena haluaisin jakaa sen sinunkin kanssasi ja halata sinusta häpeän
tunteen pois jos se olisi mahdollista.
Kuinka lapsuuden toverit nyt? OLetko tavannut ja keskustellut. Voisi auttaa!

Vierailija

Lainaus:

Lähimmäisenrakkaus häpeästä kärsivää kohtaan voittaa häpeän.

Tuntuu kyllä aika mahdottomalle noin yksiselitteisesti päästä häpeästä pois.

Itselläni on henkilökohtainen kokemus ja raskas taakka häpeän tunteesta.
Häpeä on alkujaan saattanut alkaa hyvin varhaisessa lapsuuden vaiheessa ja elämä kehittyy ja kietoutuu tämän tunteen monisäikeisyyteen.
Aikuisuuteen päästessä häpeän juuret on jo niin syvällä, ettei niiden alun syytä saa helposti esiin. Kaiken alun ympärille on kertynyt niin paljon lisää häpeän aiheuttajia ja raskasta kuormaa.

Häpeän tunne on hyvin raadollinen ja rajoittaa ihmisenä olemista ja kehittymistä erittäin paljon.
Raskasta häpeää kokenut joutuu/ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa joutuu kokemaan häpeää.

Keinoja joilla häpeän tunteesta pääsee eroon en tiedä muita kuin oman kokemukseni.

Pitkä psykoterapia.
Häpeän tunteen käsittelyyn meni enemmän kuin vuosi aikaa.
Sen raskaan vyyhdin selvittäminen ja häpeän tunnetta aiheuttaneen tapahtuman selvittely oli äärimmäisen raskasta ja kivuliasta.
Vuosien uurastuksen jälkeen ymmärtää itseään ja käyttäytymistään huomattavasti paremmin ja osaa käsitellä myös häpeän tunnetta.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Lainaus:

Lähimmäisenrakkaus häpeästä kärsivää kohtaan voittaa häpeän.

Tuntuu kyllä aika mahdottomalle noin yksiselitteisesti päästä häpeästä pois.

Itselläni on henkilökohtainen kokemus ja raskas taakka häpeän tunteesta.
Häpeä on alkujaan saattanut alkaa hyvin varhaisessa lapsuuden vaiheessa ja elämä kehittyy ja kietoutuu tämän tunteen monisäikeisyyteen.
Aikuisuuteen päästessä häpeän juuret on jo niin syvällä, ettei niiden alun syytä saa helposti esiin. Kaiken alun ympärille on kertynyt niin paljon lisää häpeän aiheuttajia ja raskasta kuormaa.

Häpeän tunne on hyvin raadollinen ja rajoittaa ihmisenä olemista ja kehittymistä erittäin paljon.
Raskasta häpeää kokenut joutuu/ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa joutuu kokemaan häpeää.

Keinoja joilla häpeän tunteesta pääsee eroon en tiedä muita kuin oman kokemukseni.

Pitkä psykoterapia.
Häpeän tunteen käsittelyyn meni enemmän kuin vuosi aikaa.
Sen raskaan vyyhdin selvittäminen ja häpeän tunnetta aiheuttaneen tapahtuman selvittely oli äärimmäisen raskasta ja kivuliasta.
Vuosien uurastuksen jälkeen ymmärtää itseään ja käyttäytymistään huomattavasti paremmin ja osaa käsitellä myös häpeän tunnetta.

On varmaankin raskasta käydä läpi "häpeän terapiaa", en usko että jaksaisin ja häpeäisin vieläkin. Nyt alan käsittää mitä häpeää kannan sisälläni lapsuudesta saakka. Kova isä, ynseät naapurit, puolueellinen opettaja meitä köyhempiä kohtaan, lapsi luku, sisaren avioton lapsi, varattomuus ja sukulaisten ylenkatse perhettämme kohtaan. Häpesin niin kotini olosuhteita joista naapurit olivat tietoisia ja etenkin sukulaiset. Nyt häpeän lähisukulaista joka syytää sairaalloisia valheita ja soittelee ympäriinsä kertoen omituisia asioita suvulle. Yritin saada hänet lopettamaan, mutta vauhti vain kiihtyi ja nyt olen lopettanut yhteydenpidon kokonaan, sillä en kestä enää niitä juttuja. Sukulaiseni on sairas, mutta ei myönnä sitä (huomaa) sitä. Kiittäkää luojaa jos teillä ystävät ei ole tällaisia huolia.

Vierailija

Rakkauden kaltaiset myönteiset kokemukset ovat ainoa keino päästä häpeän
tunteesta eroon koska se syntynytkin rakkauden puutteen takia.

Ihmisiä muutetaan kiireen ja välinpitämättömyyden takia "vihanneksiksi" ihan suotta.
Kauhea tilanne!

Vierailija

Kaikilla ei ole mahdollisuutta psykoterapiaan,vaikka tahtoisikin.
Lapsena koetut asiat ovat sittenkin syynä omaan aikuiseen pahaan olooni,
vaikka työikäisenä hymähtelinkin "terapioille".Silloiselle aineelliselle köyhyydelle ei mitään voi,
mutta tunneköyhyys vaivaa edelleenkin...
Olen huomannut että kannan "kaunaa" eräistä asioista ja tapahtumista henkilöille, jotka ovat jo kuolleet.
Sanotaan että "aika multaa muistot",mutta niin vain ei aina tapahdu.
Turhauttaa,kun tuhlaa omaa energiaansa märehtemillä asioita ,jotka ei muuksi enää muutu.
Ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin...
Kuinka oppisin antamaan anteeksi--ja vapautuisin?

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat