Miksi häpeän tunne on niin voimakas, että se saattaa jäädä seuralaiseksi koko elämän ajaksi?
Vaikka tapaus olisi sattunut jo lapsena, niin siitä seuraava häpeän tunne ei katoa koskaan. Onko meillä joku "häpeä-geeni" vai mistä johtuu, että aika mitättömästäkin asiasta kannamme häpeän muistoa emmekä pääse siitä irti.
Pitäisi kai osata käsitellä häpeän aiheuttamat tapahtumat ja puskuroida ne pois häiritsemästä elämää.

Kommentit (17)

Niin, kyllä muistuu mieleen montakin munausta lapsuudesta alkaen, joita muistellessa vieläkin posket punehtuvat ja olo on nolo. Onneksi meillä ei kasvojen menettäminen sentään ole yhtä kamala asia kuin Japanissa. - Voisi lohduttautua vaikka sillä, että on möhläyksellään lahjoittanut toisille hyvät naurut. Itsekin voisi opetella suhtautumaan mokaamiseen huumorilla, eihän yhteen töppäykseen maailma kaadu.
Se neuvo kuulostaa minusta hyvältä, että päivittäin suggeroi itseään: "Päivä päivältä ja joka suhteessa olen tyytyväisempi itseeni, voin paremmin ja paremmin." - Itsekin aion kokeilla, kun vaan kiireeltäni ja stressaamiseltani kerkiän...

Kiitos neuvosta Tytti Tättäläinen. Pistän sen korvan taakse ja ajattelen sitä joka aamu.

Häpeän tunne voi olla kovinkin moninainen. Voi hävetä esim. mokauksiaan, jolloin tunne menee pian ohi. Pahempi on, jos on loukannut toista ihmistä ja joutuu häpeämään sitä. Sitten kai moni ihan turhaan häpeää taustaansa, mikä voi johtaa pahoihin ongelmiin. Ruotsin TV:stä tuli eilen hyvä ohjelma, jossa suomalaiset maahanmuuttajat ja heidän lapsensa kertoivat häpeän tunteesta. Nyt toinen, ja varsinkin kolmas Ruotsissa asuva maahanmuuttajien sukupolvi alkaa päästä eroon häpeän tunteesta. Nuoret purkavat kokemuksensa musiikkiin ja kulttuuriin. Eli häpeän tunteesta voi syntyä jotakin hyvää ajan mittaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nuorisoni kanssa olemme paljonkin pohtineet tätä häpeän tunnetta. Itsekukin on tainnut jossakin elämänsä vaiheessa hävetä vanhempiaankin. Aika surullista miten paljon elämästä käytetään häpeämiseen ja aivan turhaan!

Luin juuri artikkelin häpeän tunteen kielteisestä vaikutuksesta ihmiseen ja olen samaa mieltä, että se on kuin kylkiäinen ihmisen jossakin muistilokerossa koko elämänajan.
Artikkelissa sanottiin myös, että jotkut häpeävät niin, että kätkevät häpeänsä tehden kerskaillen lisää häpeää aiheuttavia tekoja.
Pitänee varmaan paikkansa.

t. tunnetiloja

Ihmisellä on vain kaksi perustunnetta: Pelko ja rakkaus.Häpeä johtuu pelosta ja
voi olla kiusallinen "lumipallo".
Rakkaus voittaa kaikki muut tunteet: aina kun sille annetaan tilaa.

Lainaus:

Ihmisellä on vain kaksi perustunnetta: Pelko ja rakkaus.Häpeä johtuu pelosta ja
voi olla kiusallinen "lumipallo".
Rakkaus voittaa kaikki muut tunteet: aina kun sille annetaan tilaa.

Kuinka rakkaus voittaa häpeän, eikö häpeä ole asia jota hävetään?

Lainaus:

Lähimmäisenrakkaus häpeästä kärsivää kohtaan voittaa häpeän.

Mutta kun ei ollut lähimmäisenrakkautta lapsena, vahvat söivät heikompia!
Piti hävetä köyhyyttä, ilotonta kotia, kovaa isää, pelkoa, ym. sieltä se häpeän tunne on jäänyt kaihertamaan vaikka nyt onkin hyvin.

Omassa lapsuudessani sattui jotain erittäin kurjaa ja häpeällistä. En halua siitä kertoa edes anonyymina, mutta raskaat muistot ei koskaan katoa mielestäni.

Minulla oli osittain sama tilanne mutta sen jälkeen olen saanut osakseni niin
paljon henkistä hyvää että olen päässyt häpeästä irti.
Tästä kiitollisena haluaisin jakaa sen sinunkin kanssasi ja halata sinusta häpeän
tunteen pois jos se olisi mahdollista.
Kuinka lapsuuden toverit nyt? OLetko tavannut ja keskustellut. Voisi auttaa!

Lainaus:

Lähimmäisenrakkaus häpeästä kärsivää kohtaan voittaa häpeän.

Tuntuu kyllä aika mahdottomalle noin yksiselitteisesti päästä häpeästä pois.

Itselläni on henkilökohtainen kokemus ja raskas taakka häpeän tunteesta.
Häpeä on alkujaan saattanut alkaa hyvin varhaisessa lapsuuden vaiheessa ja elämä kehittyy ja kietoutuu tämän tunteen monisäikeisyyteen.
Aikuisuuteen päästessä häpeän juuret on jo niin syvällä, ettei niiden alun syytä saa helposti esiin. Kaiken alun ympärille on kertynyt niin paljon lisää häpeän aiheuttajia ja raskasta kuormaa.

Häpeän tunne on hyvin raadollinen ja rajoittaa ihmisenä olemista ja kehittymistä erittäin paljon.
Raskasta häpeää kokenut joutuu/ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa joutuu kokemaan häpeää.

Keinoja joilla häpeän tunteesta pääsee eroon en tiedä muita kuin oman kokemukseni.

Pitkä psykoterapia.
Häpeän tunteen käsittelyyn meni enemmän kuin vuosi aikaa.
Sen raskaan vyyhdin selvittäminen ja häpeän tunnetta aiheuttaneen tapahtuman selvittely oli äärimmäisen raskasta ja kivuliasta.
Vuosien uurastuksen jälkeen ymmärtää itseään ja käyttäytymistään huomattavasti paremmin ja osaa käsitellä myös häpeän tunnetta.

Lainaus:

Lainaus:

Lähimmäisenrakkaus häpeästä kärsivää kohtaan voittaa häpeän.

Tuntuu kyllä aika mahdottomalle noin yksiselitteisesti päästä häpeästä pois.

Itselläni on henkilökohtainen kokemus ja raskas taakka häpeän tunteesta.
Häpeä on alkujaan saattanut alkaa hyvin varhaisessa lapsuuden vaiheessa ja elämä kehittyy ja kietoutuu tämän tunteen monisäikeisyyteen.
Aikuisuuteen päästessä häpeän juuret on jo niin syvällä, ettei niiden alun syytä saa helposti esiin. Kaiken alun ympärille on kertynyt niin paljon lisää häpeän aiheuttajia ja raskasta kuormaa.

Häpeän tunne on hyvin raadollinen ja rajoittaa ihmisenä olemista ja kehittymistä erittäin paljon.
Raskasta häpeää kokenut joutuu/ajautuu toistuvasti tilanteisiin, joissa joutuu kokemaan häpeää.

Keinoja joilla häpeän tunteesta pääsee eroon en tiedä muita kuin oman kokemukseni.

Pitkä psykoterapia.
Häpeän tunteen käsittelyyn meni enemmän kuin vuosi aikaa.
Sen raskaan vyyhdin selvittäminen ja häpeän tunnetta aiheuttaneen tapahtuman selvittely oli äärimmäisen raskasta ja kivuliasta.
Vuosien uurastuksen jälkeen ymmärtää itseään ja käyttäytymistään huomattavasti paremmin ja osaa käsitellä myös häpeän tunnetta.

On varmaankin raskasta käydä läpi "häpeän terapiaa", en usko että jaksaisin ja häpeäisin vieläkin. Nyt alan käsittää mitä häpeää kannan sisälläni lapsuudesta saakka. Kova isä, ynseät naapurit, puolueellinen opettaja meitä köyhempiä kohtaan, lapsi luku, sisaren avioton lapsi, varattomuus ja sukulaisten ylenkatse perhettämme kohtaan. Häpesin niin kotini olosuhteita joista naapurit olivat tietoisia ja etenkin sukulaiset. Nyt häpeän lähisukulaista joka syytää sairaalloisia valheita ja soittelee ympäriinsä kertoen omituisia asioita suvulle. Yritin saada hänet lopettamaan, mutta vauhti vain kiihtyi ja nyt olen lopettanut yhteydenpidon kokonaan, sillä en kestä enää niitä juttuja. Sukulaiseni on sairas, mutta ei myönnä sitä (huomaa) sitä. Kiittäkää luojaa jos teillä ystävät ei ole tällaisia huolia.

Rakkauden kaltaiset myönteiset kokemukset ovat ainoa keino päästä häpeän
tunteesta eroon koska se syntynytkin rakkauden puutteen takia.

Ihmisiä muutetaan kiireen ja välinpitämättömyyden takia "vihanneksiksi" ihan suotta.
Kauhea tilanne!

Kaikilla ei ole mahdollisuutta psykoterapiaan,vaikka tahtoisikin.
Lapsena koetut asiat ovat sittenkin syynä omaan aikuiseen pahaan olooni,
vaikka työikäisenä hymähtelinkin "terapioille".Silloiselle aineelliselle köyhyydelle ei mitään voi,
mutta tunneköyhyys vaivaa edelleenkin...
Olen huomannut että kannan "kaunaa" eräistä asioista ja tapahtumista henkilöille, jotka ovat jo kuolleet.
Sanotaan että "aika multaa muistot",mutta niin vain ei aina tapahdu.
Turhauttaa,kun tuhlaa omaa energiaansa märehtemillä asioita ,jotka ei muuksi enää muutu.
Ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin...
Kuinka oppisin antamaan anteeksi--ja vapautuisin?

Lainaus:

Kaikilla ei ole mahdollisuutta psykoterapiaan,vaikka tahtoisikin.
Lapsena koetut asiat ovat sittenkin syynä omaan aikuiseen pahaan olooni,
vaikka työikäisenä hymähtelinkin "terapioille".Silloiselle aineelliselle köyhyydelle ei mitään voi,
mutta tunneköyhyys vaivaa edelleenkin...
Olen huomannut että kannan "kaunaa" eräistä asioista ja tapahtumista henkilöille, jotka ovat jo kuolleet.
Sanotaan että "aika multaa muistot",mutta niin vain ei aina tapahdu.
Turhauttaa,kun tuhlaa omaa energiaansa märehtemillä asioita ,jotka ei muuksi enää muutu.
Ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin...
Kuinka oppisin antamaan anteeksi--ja vapautuisin?

------------------------------------------------------------------------------------------------
Katsopa linkkiä http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Anteeksiantaminen-antaa-voimaa/544/

Siinä mainittu ohje anteeksiantamiseen toimii kyllä, kun sitä
toistaa muutaman kerran juuri ennen nukahtamista. Jos olet sen
tehnyt päivittäin vaikkapa kuuden viikon ajan, niin huomaat muutoksen

siis "minä annan itselleni anteeksi ja annan anteeksi N.N.:lle"

Se ihminen jolle haluat antaa anteeksi voi olla jo henkimaailmassa,
se ei ole anteeksiannon este.

Irti häpeän kahleista lopullis...

Olen kohdannut monia vaikeita menneisyyden traumoja ja surrut suruja ja purkanut vihantunnetta jne. Pakko todeta että kun katsoin häpeää, hyvin varhain minuun kiinnittynyttä, on se tähän mennessä ollut tunteista vaikein. Häpeä on osa minua, minussa kiinni ja solutasolla rakentunut että siitä ei saa kunnolla otetta.

Häpeän vuoksi olen tehnyt elämässäni käsittämättömän paljon vääriä valintoja ja luopunut monista mahdollisuuksista. Olen mm. mennyt naimisiin ihmisen kanssa joka on mielin määrin saanut hallita ja jyrätä kun eihän tällainen huono ihminen muuta ansaitse kuin huonoa kohtelua. Jotenkin kuitenkin kaikesta huonommuudentunteesta huolimatta olen räpiköinyt itseni suhteellisen hyvään asemaan ja menestynyt työssäni mainiosti. Paljon olen saanut aikaan suurista henkisistä vaikeuksista huolimatta, ja nyt nautin taloudellisesta vakaudesta ja arjen pienistä iloista ja mm. ihanista lapsenlapsia joita saan ilokseni hoitaa viikottain.

En tiedä millaiselta elämäni olisi näyttänyt jos ei näitä häpeän ja huonommuuden tunteita olisi ollut taakkana elämän matkalla. Ehkä kaikki se tuska ja kipu on ollut myös vahvuuteni, mm muiden ihmisten kohtaamisissa ja ymmärtämisessä. Ehkä nämä piikit lihassani ovat tehneet sopivalla tavalla nöyräksi?

Nyt, kun eläkeikä on nurkan takana, olen vieläkin rohkeammin kurkistanut syvälle sisimpääni ja saanut kosketuksen niistä ajoista kun häpeän tunne pikkuhiljaa asettui osaksi persoonaani. Ymmärrän monet tilanteet ja kipeät kokemukset joiden myötä häpeän tunne tuli osaksi minua. Olen valmis kohtaamaan ne kaikista tuskallisimmat lapsuuden traumat joita en ole halunnut kertoa kenellekään, nyt kerron niitä terapeutille ja voi että tekee kipeää. Toivo elää, että voin loppuelämäni elää vapaana häpeän ja syyllisyyden kahleista, että voin nauttia kaikesta ihanasta mitä elämä vielä eteeni tuo.

Ja kun eläkeikä on käsillä, olen vapaa ja päätän minne menen ja mitä teen ja miten kaiken vapaa- aikani vietän. Ja myös sen, kenen kanssa. Enkä enää vuosiin ole suostunut ihmissuhteisiin joissa koen että kiltteyttäni ja hyvöntahtoisuuttani käytetään hyväksi. Tuntuu hyvältä kyetä huolehtia itsestäni ja tarpeistani.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat