Kaarinalainen Anita Puisto: "En osaa vieläkään antaa äidille anteeksi"

Kaarinalainen Anita Puisto, 75, jäi vaille vanhempien huolenpitoa. Äiti kohteli karusti, ja tuntematonta isää Anita on ikävöinyt aina.Lue koko juttu

Kaarinalainen Anita Puisto: "En osaa vieläkään antaa äidille anteeksi"

Kommentit (7)

Vierailija

En tiedä, onko pahempaa olla täysin äiditön lapsi vaan kylmän, jopa narsistisen äidin lapsi.  Surullinen tuo Anitan tarina.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-yh

Hyvin koskettava tarina. Ihanaa, kun Anita on kuitenkin saanut oman perheen. Vaikka ei ole itse saanut äidiltään rakkautta, niin voi sitä nyt tuhlata omille lapsilleen.  Elämänpolku on siis ollut nousujohteinen.

Vierailija

Toivottavasti Anita saat rauhan asian suhteen. 

Koen ymmärtäväni jotain tilanteestasi ja samankaltaisia kokemuksia on myös. 

Anteeksiantamattomuus on vain raskasta kantaa, 

kevyempi ja parempi olo tulee, jos on mahdollista antaa anteeksi. 

On niin paljon ihmisiä, jotka tekevät hyvin julmaa jälkeä toisille. 

Meidän täytyy käsitellä asia, paikata itsemme, hyväksyä ja lopulta ehkä mahdollisesti antaa anteeksi. 

Emme voi elää kuin eteenpäin.... Rauhaa sinulle. 

Vierailija

Olen 68 vuotias. Ainakin 65 vuotta olen kärsinyt julmasta kohtelusta äidin ja 3 siskon taholta. Jo ihan pienenä isä pyysi äitiä viemään lapset sisälle, kun hän päästi hevoset pihalle jaloittelemaan. Minut jätti pihalle ja hevonen potkas minua päähän. Kaksi vanhempaa sisarta ei välittäneet. Isä auttoi ja vei sairaalaan. Kouluaikana opettaja sanoi, että täytyy sanoo kotona, että täytyy tilata silmälääkäriin aika. Äiti sanoi, että ei minulla ole huononäkö vaan haluan silmälasit, kun muillakin on. (sisarilla oli) 5 - 6 vuotta kuljin koulua puoli sokeeena. Luultavasti ajan tilas opettaja. Nyt olen saanut kaksi aivoinfarktin 7 kuukauden sisään. Menetin luku ja kirjoitustaidon. Nyt pikkuhiljaa opettelen. Henkinen väkivalta on julminta mitä toinen voi toiselle aiheuttaa.

Vierailija

Anteeksianto ei ole äitiäsi vaan sinua varten. Jos pystyt sanomaan itsellesi, että haluat antaa anteeksi, saatat huomata vähitellen, että viha ja katkeruus vähenevät. Anteeksianto ei tarkoita äitisi tekojen hyväksymistä, mutta anteeksiannon pitkässä prosessissa herää vähitellen tunne, ettei halua enää kantaa vihan ja katkeruuden taakkaa.
Olisko sulla mahdollisuutta keskustella jonkun ulkopuolisen kanssa, esim psykologin tai sielunhoitajan kanssa? Seurakunnan apu ainakin on maksutontakin.

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat