Lapsuuden joulumuistosi?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Mikä on kaikkein rakkain joulumuistosi? Liittykö se perheen yhdessäoloon, joulun tunnelmaan tai herkkuihin vai paljon toivomaasi lahjaan? P.S.Olemme avanneet jouluteeman, johon tulee päivittäin (arkipäivisin) jouluun asti uutta luettavaa, linkkejä ja vinkkejä. Käy katsomassa: http://www.nettiet.fi/teemat/joulu/

Kommentit (12)

Vierailija

Minun muistoni on lapsuuden jouluista mummolassa, mikään ei maistunut yhtä hyvältä kuin mummon joululaatikot ja -leivät. Ehkä tärkeintä "maussa" kuitenkin oli se, että kaikilla oli hyvä mieli - vanhempien sopusointu on paras joululahja lapselle.

Vierailija

Paras lapsuuden joulumuisto on ajalta jolloin olin n. 7-vuotias.
Kotini oli maanviljelystila jossa oli myös muutama kotieläin. Talo nökötti peltojen keskellä pienessä kyläyhteisössä jossa kaikki tunsivat toisensa.
Kotini ei ollut varakas, mutta ruokaa riitti, sitähän saatiin onneksi omasta takaa ja jouluksi paistettiin leivinuunissa laatikot, kinkut, leivät ja kakut.
Hartaasti minäkin odotin joulua, sillä äksyluonteinen isänikin heltyi jouluna lupsakkaammalle tuulelle. Ehkä isäkin odotti jouluvieraita, lapsia jotka olivat jo maailmalla omaa leipäänsä tienaamassa. Aina äidiltäkin kyynel vierähti poskelle kun tutut askeleet lähestyivät kotiporttia ja tavattiin taas kaikki pitkän ajan kuluttua.
Aattoaamuna heräsin aikaisin, sillä tiesin, että radiossa soitettaisiin joululauluja aikaisin aamulla. Rakastin joululauluja ja mikään ei tuntunut niin ihanalle kuin kuunnella rakkaita joulunajan säveliä. Sulo Saarits oli ehdoton suosikkini ja häntä yleensä säesti Tauno Äikää uruilla. Tuntui suorastaan taivaalliselta kuunnella "taas kaikki kauniit muistot..."
Joulukonsertin loppua kohden tuli kevyempää musiikkia ja hauskin niistä oli Nissepolkka.
Konsertin jälkeen isä komensi meidät lapset hakemaan ladosta heiniä eläimille. Ulkona leijui lumihiutaleita maahan ja kahlasimme kevyessä lumessa ladon suuntaan. Hiutaleet suorastaan sihisivät osuessaan sänkipeltoon.Tuntui kuin aamuhämärässä olisi ollut jotakin pakahduttavaa aattoillan odotukseen liittyvää jännitystä. Joku ajeli jo aisakello helisten kohti kirkonkylää. Jokainen sitoi narulassoon niin suuren heinäkuorman kuin jaksoi kantaa selässään ja taivalsimme navetalle toivottamaan myös eläimille hyvää joulua. Ehkä muulloin heinänhakumatka olisi tuntunut harmilliselta, mutta nyt se kuului ikäänkuin aaton tehtäviin.
Isä oli hakenut tupaan joulukuusen sulamaan ja me lapset saimme koristella sen olkitähdin ja steariini kynttilöin. Himmeli roikkui katossa ja kolmihaarainen kynttelikkö oli mielestäni hienointa mitä meillä saattoi olla. Ullakolta kaivettiin sanomalehtiin käärityt omenat esiin ja niistä lähti lämmetessään huumaava tuoksu.
Saunan jälkeen kokoonnuttiin aattoillan aterialle ja lapsen mieli näki jotakin hämmästyttävän kaunista omassa vaatimattomassa kodissa. Jouluvieraat olivat laittaneet salaa tuomansa lahjat eteiseen joulupukin säkkiin ja tuntui ihanalta saada ihan kaupasta ostettu lahja. Muistan hyvin, miten ylpeä olin saadessani muistokirjan johon voi liimata kiiltokuvia ja kirjoittaa värssyjä. Jotenkin sen joulun jälkeen en ole kokenut enää niin suurenmoista tunnelmaa ja nyt voi vain lausua " Oi lapsuuden joulu, vielä sun juhlaas salaa
Käyn takaisin elämän sumean, mutkaisen tien.
Miten sokaissut kirkkaan lapsensilmäni lien,
Sinun kynttiläs lempeät vielä sen kalvossa palaa.
Koen vieläkin riemusi ylitseläikkyvän
Ja ihmettä katselen puhtaan syntymän,
Teen rinnassa rauhalle, rakkaudelle alaa.

Vierailija

Parhaat joulumuistot liittyvät kaikki ihmisiin ja yhdessäoloon. Muistan radion jouluvalvojaiset ja kuinka mukavaa oli meidänkin pikkutyttöjen olla mukana valmistamassa joululahjoja, auttaa leivonnassa ja kuunnella aikuisten naisten iloista rupattelua. Muistan kutoneeni innolla lapasia serkuilleni, vaikka en todellakaan ole mikään käsityöihminen. Mutta silloin se oli mukavaa. Samaten, muutkin muistot liittyvät yhteisiin suvun jouluihin. Aina on ollut paljon eri sukupolvia koolla, joukko vain koko ajan muuttuu. Vanhemmat kuolee pois ja uusia tulee tilalle. Vanhempia ja poismenneitä tuleekin ikävä, näin joulun aikaan heitä ja mukavia jouluja heidän seurassaan muistellessa. Kyynel silmänurkassa, mutta silti hyvillä mielin.

Vierailija

Lapsuuden jouluihin liittyi ensinnäkin hyviä äidin laittamia ruokia, ihan ähkyyn asti. Jouluaterian jälkeen lähdimme
omaistemme haudoille. Kun omaa autoa ei ollut, niin joko naapureiden kyydillä tai myöhemmin järjestetyillä linja-
autokyydeillä. Miten aina muistaa, että hautausmaalla satoi hiljalleen lunta, kynttilät paloivat ja tunnelma harras.
Toinen lapsuusmuistoni liittyy lahjojen tuomaan jännitykseen. Näin jälkeenpäin ajattelee, että minua jekutettiin
ennen joulua.Erään kerran olin toivonut luistimia, mutta vanhempani sanoivat, että saan vanhat hokkarit, jotta opettelisin ensin niiden kanssa. Minun lapsen uskoni luuli niin, joten kun laatikosta ilmestyivät upuudet valkoiset kaunoluistimet, olin ikionnellinen.
Jouluperinteisiin liittyi myös Tapaninpäivän sukulaisvierailut. Äidilläni oli iso suku, ja kaikki kynnelle kykenevät
kokoontuivat yhteen, vuorotellen kunkin luokse. Ja perinteisiin kuului ns. nyyttärit, eli jokainen perhe toi muka-
naan omia jouluruokia, leivonnaisia ym. Suku kun oli Karjalasta. Silloin vielä kyläiltiin.

Vierailija

Lämmin kiitos sinulle, Anonyymi, joka kirjoitat lapsuutesi joulusta ollessasi 7-vuotias. Kirjoituksesi ja runosi on aivan uskomattoman ihana. Sain siitä hienon ja lämpimän joulutunnelman. Kuvauksesi heinänhakureissusta aattona oli suurta runoutta. Voi nähdä teidät taivaltamassa latoon ja sieltä takaisin.

Minun hauskin joulumuistoni on se jouluaatto, kun meillä kävi kaksi pukkia. Kotini oli köyhä. Asuimme pienessä saunamökissä siihen aikaan. Isä ja äiti rakensivat isompaa taloa hartiapankilla. Jouluna saimme kyllä lahjoja. Osa oli itsetehtyjä ja osa kaupasta ostettuja. Joulupukki oli käynyt ja lahjat jaettu. Jouluroat syöty ja kuusta ihasteltu. Olimme jo käymässä yöpuulle, kun ovelle koputettiin. Sieltä tuli toinen joulupukki! Siinä sitä ihmeteltiin, että miten meille tulee jo toinen pukki. Pukki sanoi, että se ensimmäinen olikin sellainen poika-pukki, mutta hän oli se oikea. Voi sitä riemua, kun me lapset saimme vielä uudet paketit. Naapurihan se oli. Kääröistä paljastui itsetehdyt, vaneerista leikatut ja kauniisti maalatut Aku-Ankka hahmot. Naapurissa oli vähän taitelijan vikaa.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Paras lapsuuden joulumuisto on ajalta jolloin olin n. 7-vuotias.....

Kiitos Allinlapsi kauniista sanoistasi. Minä, Hyvämieli kirjoitin tuon lapsuusmuiston, mutta kun jouduin välillä keskeyttämään kirjoitukseni niin en huomannut, että nimimerkki ei enää ollutkaan mukana.
Haluan toivottaa Sinulle ja kaikille muillekkin hyvänmielen joulun odotusta!

marjutti
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Minulla,niinkuin monella muullakin nuo kauneimmat joulumuistot liittyvät perheen ja suvun yhdessäoloon.
Kun katselee noita vanhoja valokuvia eri joulujen ajoilta,tulee paljon muistoja mieleen ja sen joulun tuoksun voi melkein tuntea.
Mukana on kummit ja mummit ja kaikki lapset,paljon iloisia kasvoja.
On paljon kuvia,joista pappa puuttuu,sillä pappa lähti aina pukkia vastaan ja palasi aina liian myöhään,sillä pukki oli jo sillä välin käynyt.
Vanhempana sitten vasta ymmärsimme,miksi näin oli.Oikeastaan pikkuveljelläni taisi jo olla vähän hajua,koska hän oli huomannut,että pukilla oli papan näköiset hanskat.
Kuusi oli koristeltu oikeilla kynttilöillä,nauhoilla karamelleillä ja omenilla.On oikeastaan ihme,kun nyt ajattelee tätä paloturvallisuutta,mitkä kaikki ainekset oli kunnon roihuun yhdessä kuusessa.
Avotuli ja koristeina helposti syttyvä materiaali ja liuta lapsia kuusen ympärillä.Onneksi ei koskaan käynyt mitään.
Lapsuusajan joulun ruoat olivat pitkälti samoja,mitä nykyäänkin on.
Kinkut ,laatikot,rosollit,riisipuurot,tortut yms. Ennen ,kun ei näitä kaloreita laskettu,ei taidettu edes tietää niistä mitään,syötiin paljon ja hyvällä ruokahalulla.
Lahjamäärät olivat ihan kohtuullisia,niin määrältään,kuin hinnaltaankin.Luistimia,kirjoja,vaatteita ja suklaata esimerkiksi.
Taisin olla 5v.kun pääsimme ensikerran banaanien makuun,hedelmiä oli silloin aika harvoin.Oman puun omenia ja luumuja oli,mutta emme olleet ikinä maistaneet banaania,emme edes tienneet sellaisesta herkusta.
Tätini oli kaupassa töissä ja toi meille jouluksi banaanit.
Niitä sitten nautittiin hartaudella .Kun lapseni olivat pieniä,kertoilin heille aina näitä asioita,mitkä minun lapsuudessani olivat harvinaisia.
Ne tarinat olivat parempia iltasatuja,kuin kirjat ikinä.
Tyttäreni pyysi usein kertomaan minkälaista se oli,kun ei ollut banaania,hän oli oikein osaa ottavainen aina tarinan aikana ja lopuksi totesi,että onneksi nyt sinä saat kaupasta banaaneita.Hauskaa muistella näitä asioita.
Jouluaamuna sitten heräsimme aikaisin,kuka enemmän,kuka vähemmän nukkuneena ja menimme joulukirkkoon.
Ai,että välillä väsytti,taidettiinpa välillä torkahtaakin.
Joulupäivinä kierreltiin sukulaisten luona kylässä ihailemassa joulukuusia ja joka paikassa piti syödä ja juoda,tai ainakin maistaa.
Vuosien varrella sitten väki rupesi harvenemaan.Isovanhemmat kuolivat ja muitakin,mutta vastaavasti tuli sitten "uutta verta" tilalle.
Veljien morsiamet ja minun mieheni ja uusia lapsia syntyi sukuun.
Tänä jouluna porukasta puuttuu ensimmäistä kertaa äitini,joka oli oikea jouluihminen.
Mutta meidän muiden joulut jatkuvat.Tänä jouluna tutustutaan kummitytön sulhaseen...

Vierailija

Lapsuuden jouluistani ei ole mitään mieluista muistoa siksi, että isäni nautti joka jouluaatto alkoholia ja se vei kaiken nautinnon minun joulustani. Aiheuttihan se riitaa ja toraa.
Mieluinen joulumuisto on ajalta, jolloin olin jo parikymppinen. Sisareni ja hänen miehensä tulivat kotiin jouluksi ja vietimme yhteistä aikaa palapeliä rakentaen ja muitakin pelejä pelaten. Se oli ihanaa yhdessäoloa, eikä isäni sitten enää pilannut jouluamme, koska oli raittiina.
Näistä ei-mieluisista kokemuksistani johtuen joulunodotukseni on kuin liukkaalla jäällä liikkumista. Toisaalta rakastan joulua, sen odotusta ja tunnelmaa - toisaalta pelkään, että joku pilaa jouluni, eikä siihen paljoa tarvitakaan. Joulun jälkeen helpottaa: nyt se on taas vuodeksi ohi!
Tämä meni nyt ohi teeman, mutta ei kaikilla ole ollut onnellista lapsuuden joulua.

Vierailija

Oletteko huomanneet, että olemme avanneet tästä aiheesta myös kilpailun http://www.nettiet.fi/kilpailut/, jossa voit kertoa joulumuistoitasi. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan kolme reilun yhden koon vihreää ET-esiliinaa, jotka soveltuvat myös joulun kokkailuun. Marraskuun lopussa kokoamme muistonne (anonyymisti) jouluteemaan muidenkin luettavaksi. Mukavia muisteluhetkiä ja keskustelu aiheesta jatkukoon täällä keskusteluissakin yhtä runsaana.

Vierailija

Rakkain joulumuistoni liittyy tietenkin lapsuuteen. Ne joulut olivat parhaimmat jolloin kokoonnuttiin koko
suvun voimin viettämään joulua mummolaan. Mukava yhdessäolo ja leikit serkkujen kanssa ovat jääneet elävästi mieleeni.
Kaupunkilaislapselle jo itsessään joulu maalla oli aivan ihana kokemus.

Vierailija
Hyvämieli

Paras lapsuuden joulumuisto on ajalta jolloin olin n. 7-vuotias.....

Kiitos Allinlapsi kauniista sanoistasi. Minä, Hyvämieli kirjoitin tuon lapsuusmuiston, mutta kun jouduin välillä keskeyttämään kirjoitukseni niin en huomannut, että nimimerkki ei enää ollutkaan mukana.
Haluan toivottaa Sinulle ja kaikille muillekkin hyvänmielen joulun odotusta!

Hei Hyvämieli
Hauska kuulla että sinä sen hienon muiston kirjoitit. Sinulla on muutenkin todella hyviä kannanottoja. Eikö sinun kannattaisi osallistua ETlehden kilpailuun? Tuo sinun kirjoituksesihan on jo valmis.
Terveisin Allinlapsi

Vierailija

Parhaat joulumuistoni liittyvät joulun valmisteluun. Koko joulukuun aikana valmisteltiin joulua kotona ja koluussa. Kotona suolattu kinkku odotti tiinussa teurastuksen jälkeen. Annan päivänä 9.12. äiti laittoi lipeäkalat vesiastiaan likomaan. Laitettiinko veteen myös koivun tuhkaa vai muistanko väärin? Hän vaihtoi vedet säännöllisesti, jotta kalasta tulisi mahdollisimman hyvä.

Lähempänä joulua äiti alkoi leipoa piparkakkuja, joulutorttuja, kakkuja, pullaa jne. Minäkin olin mukana leipomassa pienestä pitäen. Isä valitsi joulukuusen jo aikaisin syksyllä, luvalla naapurin metsästä. Joulun alla hän haki kuusen metsästä. Monta kertaa kävin isän kanssa kuusenhakumatkalla. Isä varasi aikaisin syksyllä kauralyhteet linnuille. Jouluaattona laitoimme ensimmäisen lyhteen pihalle. Tuntuu, että siihen aikaan oli paljon enemmän lintuja. Kissa katsoi ikkunasta, kun linnut hakivat kauranjyviä. Siinä olikin vahtimista, että kissa ei päässyt lintumetsästykseen.

Aaton alla äiti laittoi joululaatikot ja joulukinkun. Yleensä hän keitti kinkun isossa kattilassa puuhellalla ja laittoi sen sitten hetkeksi kuumaan uuniin ruskistumaan. Aattona isä ja minä laitoimme joulukuusen valmiiksi sisään vietäväksi. Sitten koristelimme sitä. Jouluaattoa vietimme yleensä perheen kesken, eli isä, äiti ja minä, tai sitten lähellä asuva tätini, hänen miehensä ja lapsensa tulivat meille. Joulupukki kävi meillä ainoastaan kun olin aivan pieni, kumma kyllä juuri kun isä oli mennyt ulos katsomaan kaneja. Viimeinen joulupukki muistutti niin paljon Elvitätiä, että kerroin siitä vanhemmille ja tädille. Sen jälkeen pukki ei käynyt meillä vaan lahjat ilmestyivät kuusen alle vamhempien avulla.

Jouluaamuna kävin joskus vanhempien tai naapurin kanssa joulukirkossa, mutta kirkko oli viiden kilometrin päässä ja lehmät ja muut eläimet piti hoitaa aamulla. Yleensä kuuntelimme radiosta jouluaamun viestiä. Joulupäivänä olimme aina kotona. Silloin ei saanut mennä kylään. Päivä sujui lepäillen ja mukavan kirjan seurassa. Minulle on jäänyt sellainen muistikuva, että joulupäivä oli vuoden ainoa päivä, jolloin isäni ei tehnyt mitään muuta kuin hoiti eläimet. Varmaankin monella muulla, joka on viettänyt lapsuutensa maalla, on sama muistikuva isästään.

Tapaninpäivänä elämä taas muuttui. Silloin kyläiltiin ja tavattiin hyviä ystäviä ja naapureita tai kaukaisempia sukulaisia. Kyläileminen ja tuttujen tapaaminen ja erilaiset joulujuhlat jatkuivat loppiaiseen saakka. Minä vietin lapsuuteni Uudellamaalla pienessä ruotsinkielisessä kylässä. Äitini oli kotoisin Pohjoissavosta, mutta hän kertoi, että hän oli oppinut jouluruuan valmiselut Varsinaissuomessa, missä hän maatalouskoulun oppilaana harjoitteli isolla maatilalla. Maatilan perheen joulunvietto oli jäänyt ikuisesti hänen mieleensä ja hän palasi siihen usein muistellessaan nuoruuttaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat