Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Leskeksi jääneen Hannun uusi suhde ei onnistunut: "Seurustelu ilman avioitumistarkoitusta ei sopinut ajatusmaailmaani"

Kun Hannu Grönlund, 69, menetti rakkaan puolisonsa, häntä auttoi työhön paluu – ja pingis. Pingispöydän äärestä hän löysi myös uuden tärkeän ihmisen.Lue koko juttu

Leskeksi jääneen Hannun uusi suhde ei onnistunut: "Seurustelu ilman avioitumistarkoitusta ei sopinut ajatusmaailmaani"

Kommentit (17)

Vierailija

Olen itse tuplaleski vuosilta 2003 ja 2009.ikää nyt 56v.kukssn ei minuun halua pitkäaikais suhdetta. Tappaa tuo kuitenkin. 😣

Vierailija

Kunhan korona on hellittänyt, niin voi mennä vaikka joka päivä harrastus- ja opintopiireihin, liikuntapaikkoihin, seurakunnan kahviloihin ja kerhoihin. Sellaiset tuovat vaihtelua ja mielenpiristystä, kavereita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eteläs mut pohjosesta kot

Tiedän yksinäisyyden kaihon ja surun. Olen leski, 69. Kolme vuotta sitten mieheni pääsi taivaankotiin monen sairasvuoden jälkeen. Minulle jäi pari työlästä maalaiskiinteistöä, mutta en lähtis täältä mihkään vaan tarvisin elonpäivien jakajan tähän. Olen reipas kyllä mut illal jos kolisee nurkissa, pelkäänkin. Olen rukoillut, eikö siellä Jumalan tiedoissa olis symppismiestä. Lapsenikin tykkää näistä kotiseuduista, ja käyvät sillon tällön, toivovat kyl että löytäisin kunnollisen puolison. On turvaton olo yksin, nuoretkin sen ymmärtää.

Vierailija

Ymmärrän, että omaan elämään jää tyhjiö kun puoliso kuolee monenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Mutta en ymmärrä, miksi välttämättä pitiäisi mennä uudestaan naimisiin "vanhalla iällä". Eikö voisi ajatella niin, että jos löytyy kiva seurustelukumppani niin hänen kanssaan voi viettää yhteistä aikaa, jopa muuttaa yhteen ilman avioliittoa? Monilla eläkeikäisillä on aikuisia lapsia. Heidän vuokseen kannattaa ajatella byrokratiaa ja asioiden hoitamista oman kuolemansa jälkeen. Kun ei avioidu niin tämän kaiken voi välttää omien lastensa tähden perinnönjaossa. Vanhoilla kun ei kuitenkaan ole enää monia vuosikymmeniä elinaikaa jäljellä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta en ymmärrä, miksi välttämättä pitiäisi mennä uudestaan naimisiin

On ihmisiä jotka haluavat elää raamatullisten Jumalan tahdon periaatteiden mukaan myös näinä pimenevinä lopun aikojen eksytysten aikoina.

Vierailija

Leskenä olen ajatellut elämäni niin, että  koska  menetin paljon iloitsen nyt siitä mitä minulle hyvää eteen annetaan. Ihan millaisessa paketissa tahansa. 

Kuolema, rakkaan menetys oli niin opettavainen kokemus, joka suuresti mullisti minua myös elämänarvojeni kanssa, Hyvä olo ja luottamus vallitsee kahden välillä vain rehellisyyden, avoimuuden ja rohkeuden myötä kuin että hakisin siihen papin aamenen vakuuttamaan lisää.
Minulla oli avioliitto, minä siis  sain mitä tahdoin elämältä, joten miksi en  suostuisi toimimaan eri tavoin nyt? Asenteitaan ja itseään voi muuttaa.
Minulle elämä toi eteeni sydämellisen ja mielenkiintoisen miehen , jollaista en olisi uskonut koskaan kokevani. Nyt olin valmis kohtamaan hänet ja jakamaan elämämme molempien ehdoilla. Olemme molemmat kasvattaneet toisiamme pois ahtaista ajattelun malleista ja antamalla kunnioittavan rauhan jo eletylle elämälle. Me haluamme tehdä asiat toisin ja johon ei kuulu avioliitto. Se ei rakkautta vähennä, vaan vahvistaa miten luottamus on kaiken alku.
 

Vierailija

Olen eronnut ja ex-puolisoni on kuollut. Täytyy sanoa, että uuden puolison täytyy todella kolahtaa lujaa, että edes voisin kuvitellakaan seurustelevani enää. Turhia yrityksiä minulla on ollut muutamien tapaamisten verran, ja ei,ei. Tässä iässä on niin hyvä olla itsensä kanssa, ettei kuka tahansa vaan kelpaa. Ellei uusi seurustelukumppanini olisi sielunkumppanini, on parempi vaan jatkaa yksin. Keinotekoiset tai jotkut turhat yritykset eivät enää tietyn iän ylittäneillä onnistu. Mahtavaa, miten selvää asiat ovat näissä seurusteluasioissa.

Vierailija

Ihmetytti myös tuo, että tämä kirjoitusen henkilö halusi mennä naimisiin, eikä voinut jatkaa tämän naisen kanssa edes ystävänä.
Piti häntä kuitenkin mukavana ihmisenä.
Vai oliko sittenkin ylipäätään liian aikaista alkaa seurustelu rakkaan vaimon kuoleman jälkeen.

Vierailija

Mitähän Hannulle kuuluu nyt? Entä Lealle? Toivottavasti hyvää molemmille. 
Hannun kertomusta lukiessani muistin erään ystäväni sanoneen joskus näin: On hyvä, että ihmisellä on periaatteita, mutta ei niistä tarvitse pitää kiinni jääräpäisesti vaan on osattava joustaakin tarvittaessa.

Vaikka olen ulkopuolinen, niin ihan harmittaa, kun Hannun ja Lean hyvä (?) seurustelusuhde loppui. Luulen, että taustalla on pitänyt olla jotain muutakin kuin  vain eri mielipide suhteen virallistamisesta. Vaikka jotain alitajuisesti tai mitä ei osaa sanoiksi pukea tai mitä ei halua lehdessä kertoa.

Minäkään en menisi enää toista kertaa naimisiin, vaikka kuinka hyvän uuden kumppanin löytäisin.  Osaisin olla uskollinen, kunnioittaa häntä  ja sukupuolielämäänkään en tarvitsisi  papin tai tuomarin vahvistusta.

Vierailija

Mietityttää miksi vaati avioliittoa. Sitoutunut voi olla myös ilman avioliittoakin. Vanhemmalla iällä mielellään pitää oman kodin.

Tepa

Erikoista että mies haluaa avioon. Kannattais varmaan joskus tinkiä periaatteistaan. Hyvä suhde loppui. Ei varsinkaan tapaamani miehet halua naimisiin, pikemminkin pelkäävät sitoutua niin lujasti. Vaikka ainahan suhde vaatii sitoutumista, oli sormuksia tai ei. 😲

Jukka p

T-o-d-e-ll-a outoa. Jos hyvä suhde ei kelpaa ilman, että pääsee naimisiin, niin turha vinkua. Oma moka. Sori.

Sannikka

Joillekin, jopa miehille avioliitto on tavallaan pyhä asia.
Ei nk. susiparina kovinkaan hyvä ole elää.
MINÄ EN siitä tykkää.

Vierailija

Tiedän yli kuuskymppisiä leskiä, jotka ovat menneet uudestaan naimisiin.  Samoin leskiä, jotka ovat menneet avoliittoon . Myös leskiä, joilla on vuosikausia (jopa -kymmeniä) jatkunut sama seurustelusuhde, mutta eivät asu yhdessä vaan kummallakin on oma koti.

Minä, pari vuotta sitten leskeksi jäänyt, tuntisin ehdottomasti parhaimmaksi ratkaisuksi  viimeksi mainitun, jos  olisi miesystävä.  En keksi yhtään järkevää syytä, miksi menisin enää avio- tai avoliittoon.  Paitsi asumiskulut voisi  jakaa puoliksi. Ei riittäisi mulle perusteluksi.

Kertokaapa te  naimisiin tai avoliittoon menneet  yli kuuskymppiset lesket kokemuksistanne.  Teittekö hyvän päätöksen vai jouduitteko katumaan?  Miksi ?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mietityttää miksi vaati avioliittoa. Sitoutunut voi olla myös ilman avioliittoakin. Vanhemmalla iällä mielellään pitää oman kodin.

Jospa on huonoitsetuntoinen ja ajattelee mitä muut ihmiset sanovat kun on irtosuhteessa. Sanovat vaikka, että irstastelee;)

tia.a69v.

Minä olen nyt 69 vuotias. Minun suhteni kesti 22 vuotta,emme oleet naimisissa. Asuimme eri osoiteet, joten viralesisiti en ole leski!Miten voin sura viellä kysy tahditomat ihmiset? Hänhän on kuoleena ollut jo vuoden?!Alkvuosina hän  kysyi aviolitosta ymm.  Sanoin silloin:Kuule  olisin tarvinut miestä kun jäin yksin 2 lapsen kanssa. Meidän suhdetta ei kukan elämässäni hyväksy, Lapseni  ovat jo mailmassa omissa litoissa. Pärjään yksin ihan hyvin,kun en kuuhun kurkoita.Minusta  vaan rakkaus on vain rakkaus ja se on vapaa.Se ei muutu sitomalla toista tai avioliton menemällä. Yksin rakkaus on kaikki.Mutta kukin ihminen tekee omat päätöksensä suhteissan.Tosta ei  niistä moitiminen.ps.jos txt virheet pyydän anteeksi minulla on lukihäiriö.

Vierailija

Onpa todella typerää ja tahditonta kysyä elämänkumppaninsa vuosi sitten  menettäneeltä ihmiseltä, että vieläkö sinä suret!  Vuosi on todella lyhyt aika toipua edes pikkuisen rakkaan ihmisen kuolemasta, olipa tämä ollut aviopuoliso, avopuoliso tai seurustelukumppani,  Toivon lämpimästi, että sinä Tia.a 69 v. (kirjoittaja no 16)  sait kokea rakkaasi kanssa hyviä aikoja, vaikka olit alussa pohtinut, että "teidän seurusteluanne ei kukaan hyväksy (tulisi hyväksymään?) "
Kerrotko, oliko ihmisiä, jotka hyväksyivät? Toivottavasti heitäkin oli!

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat