miespuolinen pettynyt aikuinen lapsi

Hei onko aikuisilla lapsilla mielestänne velvollisuus hoitaa vanhempaansa? ja jos on missä mittakaavassa?
Vaikka kuulisi mitätöintiä asiasta kuin asiasta palkaksi. Vanhoja asioita kaivellaan ja verrataan sukulaisiin...
Syyllistetään ja moititaan vaikka olemme väleissä ja käymmekin. Mutta emme ilmeisesti riittävästi. Ymmärrän yksinäisyyden ja siitä seuraavan turhautumisen mutta en syyllistämistä joka on toistuvaa mitä enemmän ikää tulee.

Kommentit (2)

Vierailija

Meitä vanhempia on monenlaisia, toiset haluaa lastensa auttavan joka tilanteessa ja me toiset jotka emme mielellämme pyydä lastemme apua. Itse olen toivonut ettei tarvitsisi jäädä lasten auttamisen varaan jos kunto tulee huonoksi. Mielestäni ei myöskään ole soveliasta vaatia lasten vierailuja useasti vaan silloin kun heille iteselle sopii, koskee myös muita avun tarpeita. Tämä korona-aika lienee poikkeus kun kaikki harrastukset ja kerhot ovat tauolla. eikä ystäviäkään voi tapailla, moni tuntee yksinäisyyttä.  Ulkona liikkuminen auttaa siihenkin jos pystyy liikkumaan. Ruokatilauksetkin hoituu kotiin tilattuna jos kuuluu riskiryhmään eikä voi mennä kauppoihin. Mielestäni terve itsekkyys on paikallaan jos välit ovat muuten kunnossa eikä vanhempia ole kokonaan unohdettu ja jätetty heitteille, jokaisella on oikeus omaan elämään ilman syyllisyyttä.

Vierailija

Perintöähän jäkeläiseni odottavat vaikka ei he "sukkien varsia" ole tutkineet =)

Myin aikoinaan firmani sitten lääkärin kehotuksesta purjeveneeni ja lopuksi luovuin omasta tahdosta asuntoautosta joka oli menetetyn veneen korvikkeena ja kesämökin rakensin ja kun sen hoitaminen jäin minun tehtäväksi niin myin senkin pois. Joten jos nousen puuhun niin maahan ei jää muuta kuin jäljet mutta pankkiin hiukan kertyi vaikka hyväntekeväisyyteen olen lahjoituksia antanut ja ovat ne lastenlapsetkin ajokorttinsa saaneet jne.

Viime talvena tein vielä huvilan omistajille lumitöitä, en palkan vuoksi vaan liikuntaa muka työ. Nyt en ota kun poikani siirtyy koronaa pakoon työnantajan kustannulselle Kanarialle hoitaa sielä porunkan kanssa ne työt mitä tavallisesti tekevät konttorissaan. En itse lähde etetään haluan olla tutuissa ympyröissä ja tuleehan se kesä taas tännekkin aikanaan, jos vanhat merkit pitää paikkansa.

Ei minulla ole ongelmia yksin asuessani, kavereita on ja raittiit ja reilut porukkalaiset on lenkeille jne harrastuksiin mutta oma terveys joskus huolestuttaa kun ikää kertyy niin tulee liian vähän harrastettu liikuntaa mutta onneksi ruoka maistuu =)  Tosin tohtori ei ole vielä huomattunut painosta kun se BMI on 28,7 mutta sais se olla hiukan pienempikin, ehkä pitäs alkaa katseleen mummoa lastenlapsille mutta vaarana on että paino nousis entistä enemmän... joten parasta kaikille kun jatkan opiskelua ja elän tuttuun malliin sosiaalisesti elämääni...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat