Vierailija

Siinä se on koko aihe.

Meillä on hyvin hiljaista. Mies lukee jotakin kirjaa tai vahtaa televisiosta yöllä tallentamiaan toimintaelokuvia. Itse teen mitä teen, mutta karanteenimaisena korona-aikana tämä keskinäinen hiljaisuus on alkanut vähitellen melkein ahdistaa. Äsken otin rauhallisesti asian puheeksi, mutta ei mies osannut sanoa sitä taikka tätä.

Onko vain niin, että näin käy, kun ollaan vuosikymmenet yhdessä ja eläkeiässä vielä aamusta iltaan?

Kommentit (10)

Vierailija

Olemme olleet naimisissa yli 50 vuotta.

Hiljaista on meidän huushollissa, kumpikaan ei ole kovin ns. puheliaita. Emme lue samoja tai samanlaisia kirjoja joista riittäisi puheenaihetta. 

Mies haukkuu kaikki tv:ohjelmat  joten nauhoitan kaiken mitä haluan katsella. Hän on se "kaukosäätimen vartija" Hän katsoo erittäin myöhäisiä ohjelmia , mitä lienevätkään. Minä luen sängyssä illalla kirjaa ja herään kylläkin aika aikaisin aamulla. Mieheni herää myöhemmin ja keittelee omat puuronsa koska en ole koskaan "osannut" keittää sitäkään oikeen.

Mutta kaikesta huolimatta pidän tästä elämäntyylistä , vai onko sitä niin tottunut tähän ns, arkeen Olemme paljon matkustelleet aikoinaan ja myös nauttineet siitä, hotelliasumisesta ja uusista kaupungeista.

Elämä on loppujenlopuksi ollut aika hyvä.

Vierailija

Näin se vaan menee, että kun on ollut vuosikymmeniä puolison kanssa niin hänet ymmärtää puolesta sanasta ja turha jaarittelu jää sikseen. En ole koskaan ollut puhelias kun taas mieheni on sosiaalinen ja puhelias. Meille ei tästä ole tullut ongelmaa koska hän purkaa puheliaisuutta keskustelemalla päivät päästysten entisten työtovereiden, ystäviensä ja sukulaistensa kanssa puhelimella. En koe jääväni mistään paitsi. Päinvastoin, olen tyytyväinen. Puhumme kyllä keskenmme, jos siihen tulee tarvetta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Meillä ei keskusteleminen onnistu koska toinen osapuoli kuulee niin huonosti että pitää aina puhua tosi kovalla änellä.  Kuulolaitetta ei kumppani suostu käyttämään. Itsestä ei tunnu kivalta kun jatkuvasti joutuu toistamaan sanomisiaan ja väärinymmärryksiä tulee myös. Onneksi on nuo kissat joille voi puhua. Eivät ne tietenkään ihmistä korvaa mutta ovat minulle hyvin rakkaita.

Vierailija

Kuulolaite on miehellä, mutta ei käytä, sanoo ainana. en ymmärrä puhu selvemmin. En viitsi huutaakaan kun ei sittenkään  ymmärrä, pitäisi sitä laitetta ymmärtäisi myös mitä muut ihmiset sanovat.

Joku aika sitten mies sanoi, eikö tätä salaattia voisi ostaa kaupasta kun tämä ei maistu ilman kastiketta, minun tekemä.

Sanokoon mitä tahansa, en enää anna vastaan kuten  nuorempana. Ei sitä viitsi, minä teen omia asioita ja hän omiaan. Meidän kotiharrastukset ovat erilaisia, mutta ei tässä ole mitään hätää. Ei meillä mennä samaan aikaan nukkumaan, eikä tarvitse iltapalaa samaan aikaan syödä, Molemmilla oma TV ja sitten joskus yhdessä katsotaan ja radoit kuulokkeilla. Autolla liikutaan yhdessä, nyt ei voi matkustaa kuten aikaisemmin.  Kaupassa aina yhdessä

Kyllä  meillä on riittävästi yhteistä ja ilman toista ei elämä olisi  arvokasta. Toisen ihmisen henki ja olemassaolo on tärkeintä, vaikka olisin missä kaukana, niin se olemassaolo on tärkeintä.

Vierailija

Meillä myös keskustelut ovat aika vähäisiä. Eniten keskustelua syntyy tv-uutisia tai jotain ohjelmaa katsellessa.
Meillä on hyvin erilainen ohjelmamaku, mies tykkää toiminkuvista, moottoriajoneuvo-ohjelmista, ym. Minä silloin teen omia puuhiani tai luen jotain.
En kehtaa riidellä, katsokoon ohjelmiaan, minä katselen sitten kun sopivaa hetkeä tulee.
Meillä on myös ilta-ja aamupalat miten sattuu, eri aikoina tai samaan aikaan, eikä se meitä haittaa.
Tykkään jutella ystävien ja tuttujen kanssa sekä sukulaisten kanssa puhelimessa, mutta kaipaan myös hiljaisuutta ja ajatusrauhaa.
Mieheni nukkuu nokosia parikin kertaa päivässä, minulle se sopii hyvin, on tilaa omille ajatuksille tai käsitöille.
Olen kiitollinen että olemme yhdessä, vaikka elämä on tällaista hiljaista hissuttelua.

Vierailija

Mikä se toive voisi olla jos ei hiljaista hissuttelua. Tämä on seesteistä elämää myöhemmällä iällä. Pääasia, ettei ole henkisiä paineita perheessä, tai ainakaan  sellaisia, joita joutuisi kantamaan raskaana mielessään ja pelätä mitä ikävää nyt on tulossa. Elämä se vaan on olemista, miehillä omat ajatuksensa ja naisilla omat. Minä tavattoman puhelias, mutta en muuten kaipaa sosiaalisia kontakteja ja mies ei ollenkaan kaipaa sosiaalisia kontakteja, viihtyy itsekseen aina.  Minä käyn tapeeseeni juttelemassa missä tahansa joku minun kanssa juttelee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä myös keskustelut ovat aika vähäisiä. Eniten keskustelua syntyy tv-uutisia tai jotain ohjelmaa katsellessa..........
....

Mieheni nukkuu nokosia parikin kertaa päivässä, minulle se sopii hyvin, on tilaa omille ajatuksille tai käsitöille.
Olen kiitollinen että olemme yhdessä, vaikka elämä on tällaista hiljaista hissuttelua.

......kirjoitin tämän.
Jos käännän loppulauseen toisin: vaikka elämä on tällaista hiljaista hissuttelua, olen kiitollinen että olemme yhdessä.

Nuorina puolisoina tuntui juteltavaa riittävän vaikka mistä. Nyt on hyvä näin.

Vierailija

Noinhan se taitaa olla kuin täällä on kirjoitettu.  Kun tarkemmin ajattelen, taitaa olla tämä harrastusten keskeytyminen,  joka vaikuttaa siihen, että tuntuu hiljaiselta. Pitää vain keskittyä tavalliseen arkeen ja rauhassa odotella, että saataisiin koronarokotukset kunnolla käyntiin. Onneksi on monia asioita, joita voi kotonakin tehdä. 

Koetetaan kestää! 

Aloittaja

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä ei keskusteleminen onnistu koska toinen osapuoli kuulee niin huonosti että pitää aina puhua tosi kovalla änellä.  Kuulolaitetta ei kumppani suostu käyttämään. Itsestä ei tunnu kivalta kun jatkuvasti joutuu toistamaan sanomisiaan ja väärinymmärryksiä tulee myös. Onneksi on nuo kissat joille voi puhua. Eivät ne tietenkään ihmistä korvaa mutta ovat minulle hyvin rakkaita.

No mutta sentään. Mitä nuo kissat vastaavat? Muuta kuin miau, miau?

Väärinymmärryksiä voi välttää kirjoittamalla tärkeät asiat paperille ja antamalla lapun miehelle. Vai onko näkö mennyt myöskin?

Toivotan jaksamista huonosti kuulevan puolison kanssa.

Vierailija

13.13 Aikoinaan tätini oli miehensä kanssa samassa tilanteessa eli mies oli hyvin huonokuuloinen, kuulolaitteen käytössä oli jotain ongelmaa, ei voinut aina käyttää.
Käydessäni heidän luonaan, mietin miten hankalaa heidän arkensa on. Kommunikointi oli tosi hankalaa niin heidän välillään kuin vieraiden ja sedän kanssa.
Ei pidä tehdä päätelmiä toisten elämästä, kun ei itse ole heidän arkeaan näkemässä. Kyse on paljon suuremmasta kuin yksittäisistä väärinkäsityksistä, vaikka nekin tuovat oman lisänsä vaikeuksiin.
Kissoille (lemmikeille yleensä) voi jutella, ei tietenkään se ihmisen kanssa juttelua korvaa mutta lievittää elämää.

Nimim. Tsemppiä vain toivon

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat