Voinko auttaa

Vierailija

Kyselenpä teiltä miten toimisin seuraavassa tilanteessa. Minun pitkäaikainen hyvä ystäväni ,perhetuttu, sairastui mieleltään .Ensin tressin ja masennuksen kautta niin sairaaksi että ,ei pystynyt mihinkään. Hän yritti pari kertaa itse murhaa lääkkeillä kotona (että ehkä tiesi ,ettei kuolekaan ,hätähuuto) Tämä on tapahtunut kahden vuoden aikana .
Hän eristäytyi kokonaan .Ei vieraita (laaja ystäväpiiri) ei puheluita ei mitään.
Näiden itsari yriyrsten jälkeenhän oli suljetulla osastolla. Omaisina 3 lasta ja huolehtiva aviomies ,joka yht äkkiä kuukauden sisällä kuoli syöpään.

Ystäväni jäi yksin asumaan isoon omakotitaloon ,aikuiset lapset töissä ja eri paikka kunnalla.
Yksi työkaveri oli jonka hän hyväksyi.
Sitten hän yllättäen parani aika hyvään kuntoon sähköhoidolla ja pääsi kotiin. Silloin soitin ja hän vastasi .Kävin kylässä monta kertaa ja hän itsekin soitteli. Oli entiseen nähden hiljainen ,mutta ihan virkeä.
Nyt Joulun alla kävin ja pidettiin pikkujoulua ja hän vain valitteli pitkää aikaansa ja vaikka ehdotin teatteria ,konserttia tms .hän ei syttynyt. Ei poistunut kotoa vaan tuttava kävi kaupassakin.

Nyt sitten joulun jälkeenminusta tuntui koko ajan että pitäis soittaa hänelle ,mutta se vain jotenkin jäi.
Soitin muutaman kerran ja hän ei vasatannut niinpä soitin sitten pojallensa ja hän sanoi että äition täällä.

Hän oli pyhänseutulomalla mielisairaalasta. Oli taas yrittänyt unilääkkeilä tuhota itseään.
Jutteli kuitenkin minulla ja kun kyselin miksi ,ei osannut vastata.

Juttelimme sitten vaan niitä näitä ja kertoi ,että hänelle yritetään taas sähkö hoitoa. Kun kysyin tulisinko käymään
hän sanoi ,että elä tule ja sanoi soittavansa itse sitten kun siltä tuntuu.

Nyt olen murheissani äimän käkenä ja mietin soittaisinko kuitenkin kaikesta huolimatta ,jospa hän vastaisi. Vai mitä teen? Mistä taion häneen elämän halua. Nyt tässä edellisen tapauksen jälkeen muistelimme paljon entisiä juttuja ja hän ihan naureskeli. Hänellä on tietysti ikävä puolisoaan vielä (1v aikaa)
Lapset hoitavat häntä ja hakevat kylään mahdollisimman paljon, vaan kun ovat kaukana ja kaikki työssä se on vaikeaa.

Minä olisin joutilas auttamaan kun vaan tietäisin miten. Nyt meillä luonnisti mielestäni aika hyvin kun kävin hänen luonaan .Vein jotain herkkua tai pizzaa ,lehtiä tai jonkun kirjan mikä oli minusta hyvä lukea. Nyt hän on taas sulkenut kaiken tämän. Hänellä on muitakin ystäviä ,työtovereita ja sukulaisia ja kaikki hän on tyrmännyt.
Tunnenko huonoa omaa tuntoa vai odotanko mitä tapahtuu? Sairaalassahan on siinä mielessä turvassa ettei pysty tuho aikeita toteuttamaan.
Kirjoitteli nim.Rusina

Kommentit (10)

Vierailija

Ymmärrät varmaan hyvin hänen auttamisensa ja toisaalta itsesi auttamisen eron. Auttaminen on arvokasta jos autettava haluaa ottaa sen vastaan. Sairaalakokemukset nostattavat usein potilaan vastenmielisyyden sekä vastarinnan pakkoauttamiseen. Ihmisellä täytyy olla oikeus pakoonsa sairastamiseen. Reipastelusta ei silloin ole apua ja monella meista ei riitä rohkeutta sukeltaa hyvän ystävänkään sairastamiseen.

*tuttua liian läheltä*

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

On aina vaikea kohdata lähimmäistä, joka käyttäytyy noin. Missä kulkee ne rajat, niinkuin itsekin kyselet. Jokaisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa ja hänen omia toiveitaan. Ellei hän halua yhteydenottoa, on sitä mielestäni kunnioitettava. Missään nimessä sinulla ei ole mitään aihetta kokea syyllisyyttä. Toista ei voi auttaa, ellei hän halua ottaa apua vastaan.
Mutta sitten toinen puoli asiaa on se, että hänellä on sairaus, joka aiheuttaa juuri tuota eristäytymistä. Siinä joutuu enemmän miettimään niitä rajoja.
Ehkä voisit ottaa yhteyttä ja kertoa, että haluaisit kulkea tätä matkaa hänen kanssaan, jos hän haluaa. Että olet valmis häntä varten, mutta hänen ehdoillaan.
Tähän oikea vastaus löytyy sinun sisimmästäsi. Ajattele asiaa sydämelläsi ja yritä asettua hänen saappaisiinsa. Uskon, että löydät oikean vastauksen.

Itse tekisin niin, jos on kysymys hyvästä ystävästä, että kertoisin hänelle huoleni hänestä. Kertoisin, että hän on minulle tärkeä ja en halua hänen päättävän päiviään. Sanoisin, että olen häntä varten, jos hän haluaa/ uskaltaa luottaa minuun. Sanoisin, että yhdessä on mahdollista löytää muitakin vaihtoehtoja, mutta tunnustaisin, että hänellä on oikeus määrätä omasta elämästään.Kannustaisin häntä kuitenkin löytämään jonkun muun vaihtoehdon kuin kuoleman ja että voisin olla siinä hänen rinnallaan, jos hän haluaa minut siihen.
Näin tein yhden ystävän kohdalla ja me löysimme tien ulos masennuksesta ja itsetuhosta, vaikka se oli pitkä ja raskas matka

Luota itseesi ja omaan kykyysi löytää oikea vastaus. Ja jatka pohdintaa täällä, jos tarvitset lisää vinkkejä ja ajatuksia asiaasi. Voimia sinulle ja toivotan siunaustakin, vaikka en tiedä, haluatko ottaa sen vastaan

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Lainaus:

Turha on tuollaisilla jaarituksilla masentaa muitten mieltä, tässä on ropleemia aivan riittävästi muutoinkin.

Olen pahoillani, että koet noin. Haluatko kertoa ongelmistasi meille muille, niin voimme yrittää tukea sinua.
Miksi tuo aloitus masensi sinua?

Vierailija
kirsikankukka55


Turha on tuollaisilla jaarituksilla masentaa muitten mieltä, tässä on ropleemia aivan riittävästi muutoinkin.

Olen pahoillani, että koet noin. Haluatko kertoa ongelmistasi meille muille, niin voimme yrittää tukea sinua.
Miksi tuo aloitus masensi sinua?

Miten sinäkin voit muka auttaa?

kirsikankukka55
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Anonyymi 03.02.2013 20:36

Miten sinäkin voit muka auttaa?

Minä itse uskon keskustelun voimaan. Ja jakamisen voimaan. Tietysti, jos ei halua kertoa ongelmistaan, niin silloin ei tietenkään voi auttaa.
Mutta jos laajennetaan kysymystäsi ja kysyn sinulta, ajatteletko niin, ettei täällä jakaminen voi olla avuksi jollekin?

Vierailija

Olet aivan oikeassa kun yrität pitää yhteyttä häneen.
Yritä saada hänet syömään myös monivitamiineja. Monikaan masentunut ei syö kunnolla.
Vitamiinitason laskiessa masennuskin iskee helpommin.
Sairaalassakaan eivät kiinnitä tähän huomiota.

Vierailija

Tuo on varmaan hyvä huomio ja totta, että moni masennus ainakin pahenee köyhästä ravinnosta ja vitamiinien ja hivenaineiden puutteesta. Kunpa hän jaksaisi lähteä ulkoilemaan, edes pienen lenkin kerralla - sauvoilla tai ilman. Tai katselemaan kauppoja, vaikka bussilla jos sellaista käyttää. Kaupungeissa on ainakin jotain tapahtumaa ja näkemistä aina.
Kun ystävä osoittaa välittämistään, se on ainakin hyväksi, vaikka potilas ei aina näyttäisikään yhteydenottoja arvostavan. Aloittaja on tehnyt jo paljon, useinhan ihmiset kaikkoavat mielenterveyspotilaan elämästä. Ei ole helppoa olla ystävänä masentuneelle.
Potilaalle voisi jutella, miten mukavaa on kun hänellä on aikuiset lapset, jotka pärjäävät elämässä. Heitä ei pitäisi masentaa äidin itsetuhoisuudella. Tovion, että en itse koskaan masentuisi niin pahasti että aiheuttaisin lapsilleni tuollaisen surun. Itsemurhayrityshän on aina myös esikuva ja malli perheenjäsenille ja muillekin ihmisille ("kas tässä yksi ratkaisumali ongelmiin). Kunpa itsemurhakandidaatit jaksaisivat ajatella tätäkin puolta - ei ole vain yksityisasia, vaan koskettaa koko yhteisöä.
Aloittajalle jaksamista, olet hyvä lähinnäinen.

Vierailija

Ymmärrän täysin miltä aloittajasta tuntuu. Oma poikani sairasti masennuksen ja ei vastannut kuukausiin puheluihin, eikä suostunut mihinkään kontaktiin meihin sukulaisiin. Se oli raskata aikaa, mutta viimeinjätin hänet rauhaan enkä soittanut vaikka sydän oli sykkyrällä huolesta. Nyt on paremmin asita, muttei minun ansioista, joten jätän hänet edelleen rauhaan enkä tyrkytä itseäni hoitajaksi, ehkä jotain pientä kannustavaa sanon mutten liikaa, toivottavasti en.
Kaksi ystävääni on kuollut oman käden kautta, molempien jälkeen oli hirveät syyllisyys ajat, mutta viimein tajusin ettei ketään voi auttaa jos ei hän itse sitä halua. Toinen niistä ystävistä oli sellainen että hän aina soitti kun oli huonossa kunnossa ja tietenkin "juoksin" auttamaan ja sitä hän teki loppuun saakka. Juoksutti ympäristössä olevia ihmisiä, sukulaisia eniten. Viimein kait vahingossa otti liikaa lääkkeitä. Se on surullista, eikä siinä mitään voi tehdä. Pakkohoitohan se on keino millä estää hetkeksi ihmistä. Toivottavasti ei ole alkoholilla osuutta aloittajan tapauksessa? Pienikin liika käyttö aiheuttaa itsetuho ajatuksia, tai jotkut lääkkeet aiheuttavat itsetuhoajatuksia? Psyyke kun on herkkä alue.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat