Mummot ovat muuttuneet

Sivut

Kommentit (42)

Vierailija

Mummina on mukava olla.Elämässä voi yhdistellä kaikkea,työssäkäynti,lastenlasten kanssa oleminen,matkustelu ym.
Sitä vain en ymmärrä miksi pitää VÄKISIN yrittää olla nuori,ei vanhenemisessa ole mitään luonnotonta eikä tarvitse
pukeutua kuitenkaan "mummomaisesti.Mielestäni on ihanaa kun ei ole jatkuvaa stressiä onko taas tullut uusi ryppy tai miten pitää olla ja laittaa itteensä,se kun on valitettavasti niin että kaikki vanhenee mutta ei elämä siihen lopu.
Se vasta on kauhean näköistä kun on valkaistu tukka ja se hapsottaa kuivuuttaan,oma hiusväri paistaa alta,mutta kun on blondi niin ajatellaan että mä olen nyt kaunis ja haluttava...
Sama pätee tissivakoon,sen pitää näkyä vaikka ois kuinka rupsahtanut rintavarustus.
Mummina olosta vielä,itse ainakin haluan tarjota lapsenlapsilleni turvallista syliä,tämä maailma on niin armoton ja julma paikka elää joten yritän ainakin omalta osaltani muuttaa sitä.

Hyvää päivänjatkoa kaikille.

Vierailija

Minä olen minä enkä muuksi tule, vaikka tietysti vanhenenkin. Ulkomuoto muuttuu, mutta niin käy kaikille.

Toimitaan voimiemme mukaan niin kaun kuin keppi kolkkaa.

Vierailija

Sattupas kohille mielenkiintoinen aihe ja niin ajankohtainen.
Kun eilen vasta mietin mihinkä sen hyvänmielen kirjoittaisin,kun olin lapsenlapsen kanssa päivän,hän on iältään
2v. 9kk. ja kesken kaiken, minä haluan mummo sun syliin.-Siinä sitten istuttiin,miten täämöinen asia tuntuu hyvältä.
Ja pois lähtiessä pusut poskelle,kerran sanoi ei napsahtanut.

"Ei suurempaa rakkauden valaa,kuin että sua lapsenlapsesi halaa
ja pienessä sydämmessä juuri, on paikka sinulle suuren suuri !"

Minulle tärkeimpiä asioita on yhdessä oleminen ja välittäminen ,kuin nämä ulkoiset tekijät miltä näytän.
Toki jokainen terveesti huolehtii ulkonäöstään ,mutta hyväksyn itsessäni iän tuomat muutokset.
Meillä on se etuoikeus että asutaan lähellä lastenlapsia ja ollaan paljon heidän kanssaan tekemisissä.

Toivon kaikille mummoille antoisia hetkiä lastelastensa kanssa, se ei ole hukkaan heitettyä aikaa.

Vierailija

Mummona oleminen on parasta, mitä olen elämässäni saanut kokea. Tästä ihanuudesta olen saanut nauttia jo yhdeksän vuoden ajan. Pienempi "mummottelija" täytti juuri neljä vuotta.
Olen arkinen mummo. Leivomme, kokkaamme ja puuhaamme tavallisia kodin askareita lastenlastemme kanssa. Mieheni ottaa heidät mukaansa lämmittämään saunaa ja kärräämään polttopuita liiteriin.
Minusta tuntuu, että kelpaan oikein hyvin näille pienille ihan omana itsenäni. En ole trendikäs, pukeudun mukaviin vaatteisiin, minulla ei ole rakennekynsiä, ei huoliteltua kampausta eikä kuntosalilla treenattua kroppaa.
Pienempi lapsenlapsi on sanonut, että mummo sinullapa on vanha otsa, semmoinen viirullinen. Isompi huomauttelee pörröisestä tukastani, sanoo peikkomummoksi ja käskee minua toisinaan vaihtamaan puhtaan paidan.
En ole mikään himosiivoaja, pienet saavat touhuta vapaasti varomatta sotkemista. Jäljet korjaamme nykyisin yhdessä tekemättä asiasta sen suurempaa numeroa.
Minusta tärkeintä lapsenlapsillemme on mummolan leppoisa ilmapiiri, heille antamamme aika ilman, että ostaisimme heille turhaa tavaraa tai hemmottelisimme makeisilla. Näin meillä, puutteinemme sekä vaivoinemme tunnemme olevamme pienille tärkeitä ja rakkaita.
Tsemppiä, mummot!

Vierailija

Hei!
Huomenna tulee poikani poika 5v.mummille yökylään,jos hän van on terveenä(ollut flunssaa).
Kolme lastenlasta minulla on.Kaikki rakkaita.Lapsille riittää kun heidän kanssaan puuhastelee jotain kivaa,ei tarvii ostaa hienoja lahjoja ym.-vaan että saa olla mummin kanssa.
Ukkia heillä ei enää valitettavasti ole,hänestä kyllä jutellaan.
Yritän pitää ulkonäöstäni huolta,mutta niitä ryppyjähän tulee ja saa tullakkin-emmehän ole ikinuoria.
Niin olemme näille pienille ipanoille tosi tärkeitä.
Sanon myös että eläköön mummot,mummit isoäidit,mammat ym.

Vierailija

Onko kukaan pystynyt kertomaan, miten mummot ovat muuttuneet? Se on harva mummo, joka talvikeleillä piikkareissa juoksentelee paitsi tietenkin liukuestepiikkareissa. Harva myöskään tarkenee pakkasella pillifarkuissa, (joku poikkeus voi olla,) ja tunteet ihmisillä tuskin muuttuvat. Siis mikä on muuttunut? Minusta ei mikään.

Vierailija

Mielenkiintoinen tutkielma minkälaisia mummoja meitä on. Oli kyllä jäänyt pois monenlaiset mummot-passausautomaattimummot, hyväksikäytetyt mummot ym. Näihin kaikkiin mummotyyppeihin on mitä erilaisempia syitä. Jos mummot todella uskaltaisivat kertoa mitä oikeasti kokevat mummoudessa ja ne oikeat syyt miksi he ovat sellaisia kuin ovat, niin se olisi mielenkiintoista luettavaa.

Elämä on muuttunut kovin, ei ole enää sitä perinteistä mummolaa, perinteisiä elämänarvoja ja arvostusta kuin harvoissa paikoissa. Vaikka isompi sakki on koolla , niin jokainen nuori ja vanhempikin seurustelee I-padin tai näyttökännykän kanssa. Ollaan mukana, muttei läsnä-mummu siinä tekee ruokahuollon ja yrittää seurustella lasten kanssa.

Itselläni on kaksi lastenlasta,joita hoidin ja yövytin monta vuotta. Silloin ajattelin, voiko olla sellaisia mummuja, jotka eivät osollistu lastenlastensa elämään. Lapset eivät olisi lähteneet kotiinsakaan. Nyt parin vuoden aikana on kyllä mietteet muuttuneet, on tapahtunut niin kovia juttuja, joista tässä ei voi kertoa.

Miksi meitä anoppeja aina arvostellaan? Kyllä tässäkin asiassa on toinen puoli- miniät. Elämänsä työtätehneenä ei heitä voi aina ymmärtää

Kantapään kautta itsekin opin , että jokaisella mummokäytöksellä on tarina takana. Sitä ei vaan kerrota.

yksi mummu

Luojan lapsi
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ihanaa varmasti olla mummo ja sen niin monet todistaneet.
Nauttikaa todella ja iloitkaa siitä. Itselläni ei vielä lapsenlapsia, toivottavasti joskus.
Tietty voisi olla "mummo" jollekin vieraallekin lapselle, sillä kaikilla ei sellaista ole.
Onneksi nykyään ei tarvitse pukeutua mummon näköiseksi, vaikka olisikin vanha, vaan saa pukeutua niin kuin itse kokee kauniiksi pukeutumiseksi, vaikka se ei olisikaan viimeisen muodin mukaista.
Terveisiä kaikille mummoille!

Vierailija

Minun nuoruudessa yli 50v. olivat aina nutturapäitä. Eivät pitäneet huolta ulkomuodostaan.
Pukeutuivat tosi mauttomasti, nyt on 70-80v sellaisia korkeintaan.
Onneksi on näin. Lastenlapset hoidettiin samoin silloinkin, enemmän mummot hoisivat kotonaan heitä.
Nykyisin mummot on enemmän töissä kuin ennen. Nuorilla äideillä on nykyisin tiukempaa.

Vierailija

Minusta on ihanaa, kun olen mummo . Nyt on aikaa harrastuksilleni. Käyn luistelemassa yksin tai lastenlapsieni kanssa . hiihtelen hiljalleen talvisessa metsässä ja käyn lavatanssiharkoissa . Pukeudun siisteihin vaatteisiin . En vierasta tuulipukuakaan, Käytän joskus ripsiväriä ja tukkani ei saa hapsottaa, se on minun ylpeyteni. Minun mummoni istui kiikkutuolissa mustissaan ja huivi tiukasti päässä. Hänellä ei ollut syliä meille lapsille. Nykyiset mummot ovat paljon iloisempia ja ajan kehityksessä mukana. Hoitavat terveyttään ja kuntoilevat. Mummot ovat muuttunet ja niin pitääkin olla.
Hyvää päivänjatkoa . Mummo jolla on lämmin syli lapsille.

Vierailija

Hyvä asenne.
Raivostuin koko artikkelista, joka yrittää panna mummot ruotuun ja rajoihi, luokitella ja rakentaa parasta mallia tai huonoa mallia. Kukaan ei halua tulla määritellyjsi, ei edes Mummon sulopalleroinen saati Vaarinvänkeröinen. Inhotti koko väkinäisyys ja tekemällä tehty maku. Rakkaus ei muutu, läheisyys on läheisyyttä ja rehelliset ihmissuhteet eivät luokittele mitään tai ketään.
Voikaa ja olkaa kuin ellun kanat!

Vierailija

Esitän vastakysymyksen ja myös kommentin:
Miksi sitten pitää väenväkisin vanhentua ennenaikaisesti?
Toki olemme erilaisia sekä luonteiltamme, perimältämme jne, mutta ei 50 vuotta ylittäneen kyllä tarvitse nutturakampausta kehitellä ja kulkea "teryleenihameessa".
Mummo-sanalle olen tottunut käyttämään sanaa isoäiti. Se meidän suvussa on ollut käytössä aina. Toki itse lapsena käytin isoäidistäni nimitystä mummo, koksa muutkin iköiseni sitä sanaa käyttivät.
Nykyajan isoäidit ovat puuhakkaita myös kodinseinien ulkopuolella, eivät keinutuolissa istuvia harmaahapsia.
En tarkoita toki sitä että isoäiti-ikäisen täytyisi värjätä hiuksensa tulipunaisiksi (vain Suomessa on noita punapäitä jostain kumman syystä), käyttää minihametta ja nuorisovaatetusta ylipäätään.
Nykyään monet naiset ovat työelämässä pitempään kuin ennen, ovat aktiivisia yhteiskunnallisissa asioissa, lukevat paljon ja harrastavat yhtä sun toista kehittävää.
Kun käyttää aivojaan, säilyy sekä muisti että ajatus virkeänä.

Saila

Vierailija

Tähän kyllä sanoisin että asia on päinvastoin. Vuosikymmeniä sitten ei ollut päivähoitoa joka helpottaa naisten työelämässäoloa. Kodinhoito on todella helppoa erilaisten kodinkoneiden avulla. Jos asuu kaupungissa, mukavuuksia löytyy.
Mutta nykyajan ihmiset ósaavat valittaa, vaativat aina enemmän ja enemmän.
Ei tarvi muistaa kuin omaa äitiäni joka oli maalaistaloan tytär, ainoa naispuolinen 4 hengen sisarusjoukossa. Sai kyllä koulutuksen, toimi ammatissa jne. Kotiapulainen oli osan aikaa.
Tiukkaa oli sota-aikaan, joutui yksin vastaamaan tilanhoidosta, apuna töihin määrättyjä ihmisiä joilla ei ollut maataloutta itsellään. Noista "komennetuista" olen kuullut häneltä värikkäitäkin tarinoita liittyen johonkin henkilöön, mutta ei voi muuta kuin ihailla mahtavaa järjestelykykyään, työnjohtotaitoja jne. Se ei ollut helppoa elämää, mutta hän ei valittanut.

Vierailija

Minun lapsillani ei ollut mummoa ,äitini kuoli minun ollessani lapsi. Äitipuolta en olisi ikänä lapsilleni mummoksi huolinut,niin paljon traumoja hän meille sisaruksille tuotti. Itse olen koittanut olla mummi jota silloinkun tarvitaan auttaa. Olenkin auttanut rahallisesti paljon, vaikka olen vaan vähän koulutettu pienipalkkainen ollut ikäni, niin olen tinkinyt omasta että olen voinut auttaa. Kerran kun en voinut lainata isompaa summaa niin eipä annettu tavata lapsenlastakaan. Meni melkein vuosi itkeskellessä pientä tyttöä, kunnes hän alkoi soitella mummille yllättäen. Toisen lapsenlapset kyllä ovat olleet aina elämässäni ja nyt olenkin heidän kauttaan jo isomummi. Muuten olen sitä mieltä että kyllä mummillakin tarvii olla oma elämä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat