Kaihileikkauskokemus

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Leikkaus tehtiin yksityissairaalassa.

Heti ensimmäiseksi hoitaja kysyi, jännittääkö, johon vastasin, että ei, mutta että edellisenä päivänä olo oli kuin ennen matkaa eli jonkinlaista jännitystä arvatenkin oli. Se oli jo poissa ja olin valmis toimenpiteeseen. Olisin ilmeisesti saanut rauhoittavia, jos olisin tarvinnut.

Ensimmäiseksi silmät mitattiin oikean tekomykiökoon määrittämiseksi.

Leikkauspöydälle asettelin itseni mahdollisimman hyvään asentoon ja rennoksi. Ei tullutkaan mitään puutumista tai muuta jälkeen päinkään.

Piti vain olla hiljaa paikallaan ja tuijottaa kirkkaaseen valoon. Ei se valo niin kamala ollut kuin luulin eikä paikallaanolossa ollut mitään ongelmaa. Rentonakin osasin olla, koska pulssini kuulemma oli vain 54 operaation aikana.

Molemmat silmät leikattiin samalla kertaa, koska minulla on muuten terveet silmät. Jos ensimmäisen silmän leikkauksessa olisi tullut jotakin komplikaatioita, toinen silmä olisi jätetty toiseen kertaan.

Kaihileikkauksesta tuli joskus Teemalta Veitsenterällä-ohjelmassa yksityiskohtainen kuvaus. Olin tallentanut sen ja katselin ennen sairaalaantuloa sen pariinkin kertaan. Niinpä tiesin koko ajan, mitä milloinkin tapahtui. Sen, milloin kapselipussi tyhjennettiin ja tekomykiö asetettiin paikoilleen.

Mitään kipu- tai muita tuntemuksia ei ollut koko aikana, koska puudutus tehtiin n.s. pintapuudutuksena tiputtamalla puudutusainetta silmän pinnalle. Itse varsinainen operaatio kesti vain noin 10 minuuttia silmää kohti. Kaikkineen aikaa meni valmisteluineen yhteensä noin tunnin verran ja kotiin lähdin jo alle kahdessa tunnissa saatuani seikkaperäisen selvityksen ja ohjeet. Ehdin nauttia voileipiä ja juotavaa. Kahvia ja konjakkiakin olisi ollut tarjolla, mutta kun en juo kumpaakaan, tyydyin kylmään veteen.

Poistuin sairaalasta muoviset "linssit" teipattuna silmien päälle. Ne pidin sen päivän ja seuraavan yön. Siitä eteenpäin ne ovat öisin päällä viikon verran, etten unissani haro silmiäni. Huomasin onneksi kysyä, mitä teippiä siinä oli käytetty, kun se vaikutti sellaiselta, jota en ollut ennen tuntenut. Se oli iho- eli silkkiteippiä, jota ostin apteekista. Pieni juttu, mutta tarpeellinen.

Nyt vain tippoja kolmesti päivässä neljän viikon ajan. Se tippojen ennakkotiputtelu kolmena päivänä oli minusta tylsää, kun piti pistää kahdenlaisia tippoja yhteensä seitsemän kertaa päivässä. Tein oikein kelloaikataulun, kun tuntui, että alvariinsa piti olla tiputtamassa. :)

Lopputarkastus on kolmen viikon kuluttua. Jo nyt istun tässä koneellakin ilman silmälaseja ja näen aivan hyvin kirjoitukseni. Jatkossa tosin tulen ottamaan lukulasit, koska halusin hyvän kaukonäön enkä halua kaksiteholaseja, kun en ole niihin tottunut. Silmälääkärini oli sen minut tuntien suunnitellut ja se sopii minulle.

Kommentit (15)

Vierailija

Kiitos elli kertomuksestasi.Leikkaus se on edessä minullakin.On mukavaa kuulla toisten kokemuksia ko.leikkauksesta.

Vierailija

Kysyn, oliko näkösi jo tosi huono? Olen jostain kuullut, ettei leikkaukseen pääse,jos vielä näkee liian hyvin.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Vanha Elli,
Kiva, että leikkauksesi sujui hyvin ja näet nyt.
Noista tipoista: minä joudun laittamaan tipat tunnin välein ja rasva 3 krt / pv, jota on harjoiteltu jo yli 8 v. Aika arvokastakin on: 300 € / 3 kk. Osasta saa Kela-korvauksen.
Hyvää jatkoa Sinulle Vanha Elli!
Terveisin Aluisa

Vierailija

Lainaus:

Kysyn, oliko näkösi jo tosi huono? Olen jostain kuullut, ettei leikkaukseen pääse,jos vielä näkee liian hyvin.

Näköni oli silmälääkärini tarkastuksen mukaan sellainen, että n. vuoden päästä olisin päässyt JONOON julkiselle puolelle. Vuosi takaperin näköni oli vielä sellainen, ettei hän olisi vielä leikannut yksityisellä puolellakaan. Sanoi silloin, ettei näitä turhanpäiten leikata.

Viimeisen vuoden kuluessa näkö oli niin paljon huonontunut, että hän sanoi jo voivansa leikata yksityissairaalassa ja minä halusin, koska alkoi olla ongelmia. Sanomalehden kaikkia tekstejä en nähnyt kuin suurennuslasilla, vaikka oli ajanmukaiset lukulasit. Samaten tarkemman käsityön tekeminen oli mahdottomuus ja raivostutti!

Julkisen puolen leikkaukseen on oltava melko huono näkö ja tällä iällä pidän tärkeänä näitäkin paria "kirkasta" vuotta, jotka tällä toiminnalla sain paremman näön aikaa. Eikä mitään jonottamista ja odottamista, että milloin. Olihan se kallista, mutta ei kaduta. Säästän jostakin muusta.
Vanha elli

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015
Vanha elli

Leikkaus tehtiin yksityissairaalassa.

Heti ensimmäiseksi hoitaja kysyi, jännittääkö, johon vastasin, että ei, mutta että edellisenä päivänä olo oli kuin ennen matkaa eli jonkinlaista jännitystä arvatenkin oli. Se oli jo poissa ja olin valmis toimenpiteeseen. Olisin ilmeisesti saanut rauhoittavia, jos olisin tarvinnut.

Ensimmäiseksi silmät mitattiin oikean tekomykiökoon määrittämiseksi.

Leikkauspöydälle asettelin itseni mahdollisimman hyvään asentoon ja rennoksi. Ei tullutkaan mitään puutumista tai muuta jälkeen päinkään.

Piti vain olla hiljaa paikallaan ja tuijottaa kirkkaaseen valoon. Ei se valo niin kamala ollut kuin luulin eikä paikallaanolossa ollut mitään ongelmaa. Rentonakin osasin olla, koska pulssini kuulemma oli vain 54 operaation aikana.

Molemmat silmät leikattiin samalla kertaa, koska minulla on muuten terveet silmät. Jos ensimmäisen silmän leikkauksessa olisi tullut jotakin komplikaatioita, toinen silmä olisi jätetty toiseen kertaan.

Kaihileikkauksesta tuli joskus Teemalta Veitsenterällä-ohjelmassa yksityiskohtainen kuvaus. Olin tallentanut sen ja katselin ennen sairaalaantuloa sen pariinkin kertaan. Niinpä tiesin koko ajan, mitä milloinkin tapahtui. Sen, milloin kapselipussi tyhjennettiin ja tekomykiö asetettiin paikoilleen.

Mitään kipu- tai muita tuntemuksia ei ollut koko aikana, koska puudutus tehtiin n.s. pintapuudutuksena tiputtamalla puudutusainetta silmän pinnalle. Itse varsinainen operaatio kesti vain noin 10 minuuttia silmää kohti. Kaikkineen aikaa meni valmisteluineen yhteensä noin tunnin verran ja kotiin lähdin jo alle kahdessa tunnissa saatuani seikkaperäisen selvityksen ja ohjeet. Ehdin nauttia voileipiä ja juotavaa. Kahvia ja konjakkiakin olisi ollut tarjolla, mutta kun en juo kumpaakaan, tyydyin kylmään veteen.

Poistuin sairaalasta muoviset "linssit" teipattuna silmien päälle. Ne pidin sen päivän ja seuraavan yön. Siitä eteenpäin ne ovat öisin päällä viikon verran, etten unissani haro silmiäni. Huomasin onneksi kysyä, mitä teippiä siinä oli käytetty, kun se vaikutti sellaiselta, jota en ollut ennen tuntenut. Se oli iho- eli silkkiteippiä, jota ostin apteekista. Pieni juttu, mutta tarpeellinen.

Nyt vain tippoja kolmesti päivässä neljän viikon ajan. Se tippojen ennakkotiputtelu kolmena päivänä oli minusta tylsää, kun piti pistää kahdenlaisia tippoja yhteensä seitsemän kertaa päivässä. Tein oikein kelloaikataulun, kun tuntui, että alvariinsa piti olla tiputtamassa. :)

Lopputarkastus on kolmen viikon kuluttua. Jo nyt istun tässä koneellakin ilman silmälaseja ja näen aivan hyvin kirjoitukseni. Jatkossa tosin tulen ottamaan lukulasit, koska halusin hyvän kaukonäön enkä halua kaksiteholaseja, kun en ole niihin tottunut. Silmälääkärini oli sen minut tuntien suunnitellut ja se sopii minulle.

Nostan tämän vanha tekstin, kun nyt silmäleikkauksista on juttuja. Tämä nyt ei ole varsinainen ikänäköleikkaus, mutta ikä se kuitenkin useimmiten harmaakaihinkin tuo tullessaan.

Vierailija

Hei! Kysyisin tuosta pulssin mittauksesta,

että mitattiinko siinä operaatiossa vain pelkkä pulssi vai oliko verenpainemittari?

Vierailija

Heippa!

Minulta ainakin mitattiin verenpaine useammankin kerran ennen kaihileikkausta; olikin vähän koholla, jännityksestä varmaan johtui.

Nimim. Molemmat silmät leikattu

Vierailija

Kiitos tiedosta.... Siksi kysyin juuri tuota nimenomaista asiaa, kun minua sattuu aivan järjettömästi tuo verenpaineen mittaus!!!!  Se on niin hirveä puristus sillä automaattimittarilla mitä ne nykyään käyttävät. Joka kerta on itku tullut, se sattuu purstaa ja nipistää hirmu voimalla ihoa kyllä niin kauheasti ettei kukaan uskokaan! Paineet on kyllä normaalit. 

Miksi eivät hommaa niitä rannemittareita????? Se vaikka puristaisi kuinka lujaa. niin se ei satu yhtään! Kyllä se lähes yhtä oikein antaa tuloksen.

Mitenköhän se sitten käy minun kaihileikkaukseni kanssa, onko mun peruttava koko homma. En todellakaan kestä sitä verenpaineen mittausta.

 

 

Vierailija

Verenpaineen mittaus ei satu ihan kamalasti, jos pystyy rentoutumaan eli pitämään koko käden "vetelänä" olkapäästä asti. Rauhoittava lääkitys auttaa siinä tilanteessa. Ei tuon takia pidä jättää kaihileikkausta tekemättä.

Vierailija
Vierailija

Verenpaineen mittaus ei satu ihan kamalasti, jos pystyy rentoutumaan eli pitämään koko käden "vetelänä" olkapäästä asti. Rauhoittava lääkitys auttaa siinä tilanteessa. Ei tuon takia pidä jättää kaihileikkausta tekemättä.

Voi kuulkaas kun ei auta minkäänsortin rentoutus!!!! Se SATTUU todellakin hirvittävästi! Äskettäin olin muussa leikkauksessa, ja siinä oli rentoutusta vaikka kuinka ja lisäksi melko paljon "huumausta", (olin siis hereillä kuitenkin) niin siinäkin tilanteessa se verenpaineen mittaus todella SATTUI yli äyräitten!!!!! Jotkut, me muutamat harvat, emme kestä tuota hirveää kipua.

Vierailija

Niin jatkanpa vielä tuosta kipuasiasta. Että hammaslääkärin poran hermoon lipsahduskin on koettu, ja edes se ei ollut niin kauhea ja hirveä kokemus kuin tuo verenpaineen mittaus noilla automaattimittareilla!!!!!

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Siis onko kyse siitä tavallisesta mittaustavasta, jossa mansetti kiedotaan kävivarren ympärille? Esim. Omron itselläni?

En ole ikinä kokenut mitään kipua mitattaessa. Kotonakin mittailen silloin tällöin. Eihän se puristus voi olla niin kova, että tekisi kipeää? En ymmärrä. Mikä siinä sattuu?

Vierailija

Kyllä vain, se tavallinen käsivarsimittari. Taitaa olla Omron tuo omanikin, apteekista ostettu. En voi sillä kyllä enää mitata tuon kestämättömän kivun vuoksi. Ostin rannemittarin, ja se on hyvä, ei satu tippaakaan vaikka olisi kuinka kova puristus. Kyllä se melko samat näyttää kuin tuo käsivarsimittarikin, ehkä aavistuksen vähemmän, mutta kun sen tietää niin ei haittaa.

On todella ihmeellistä hurjaa kipua sillä tavallisella mittauksella. Ennen nuorena kun mitattiin normaalisti niin eihän tuntunut miltään!! Nyt on vp-lääkitys ollut parikymmentä vuotta ja tuolla seurannalla ihan hyvät lukemat. Liekö kaikenmaailman lääkkeet tehneet suonille, lihaksille ja iholle jotain, että on niin kipuyliherkkä? Vai onko läskiä suonten päällä "liikaa" ettei mittari löydä etsimäänsä? En nyt mitenkään mikään tankki kylläkään ole. Iho jää jotenkin puristuksiin mansetin alla ja nipistää ja kun paine on samalla hirmu kova pitkän aikaa niin se on kestämätön yhtälö!!!

Olen kuullut, että joitakin muitakin tällaisia tapauksia on, harvoja tosin.

Ja kiitos, Elli, tuosta Kaihileikkauksen kuvauksestasi, se on hyvä ja selkeästi kirjoitettu.

Vanha elli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

No, me koetaan asioita eri tavalla. Minulle mammografia on useimmiten täyttä tuskaa, vaikka "massaa" on aika vähän vai siksikö sattuneekin. Käyn kyllä silti ohjeiden mukaan kuvauttamassa, kun hetken se vain kestää. Toiset taas sanovat, ettei puristus satu lainkaan.

Tuli vielä mieleen, että jos siinä mitatessa mansetilla jotenkin vedetään ihoa vinoon ja sitten nipistää, kun jää ryppy väliin puristuksessa, mutta en tiedä.

Vierailija

Sekin voi osaltaan olla, mutta tulee myös tunne että siinä räjähtää kappaleiksi ja henki meinaa salpautua, se paine ja kipu on niin kova! Tuossa mainitsemani leikkauksen aikana oli vielä puseron hiha välissä, että ei edes paljaalla iholla ollut mansetti. Siinä vaiheessa kyllä olikin korkea yläpaine mutta laantuihan se operaation edetessä, koko ajan tietyin välein mittasivat.

Täytyy nyt tässä samantien kuitenkin kehua retostaa, että leikkaussalissa oli kyllä aivan tosi ihanat ja asiansa osaavat, ystävälliset ihmiset, he kaikki! Ennen minun "sumutusta" sekä "heräämiseni" jälkeen! Miten hienosti he minua kohtelivatkaan! 

Mammografiassa minulla kyllä myös tuntuu ikävästi, mutta ei läheskään niin paljon kuin tuo vp-mittaus.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat