Kuudenkympin kriisikö?

Vierailija

Lainaus:

Herään aamulla ja aukaisen silmät: taas uusi *.....* päivä. En halua kirota päivääni, tulee syyllinen olo jos olen huonolla tuulella jo herätessä enkä olis iloinen uudesta päivästä. Sillä olen kiitollinen siitä että elän, mutta olotila on tosi hankala ja tympääntynyt. En oikein näe omissa tekemisissä mitään järkeä, mitään hyvää, mitään tulevaisuuteen kantavaa ja yhteiskunnalle tai muille, edes itselle tärkeää ja hyvää tekemistä. Olen ollut tällainen jo puoli vuotta, yhtä tympeän oloinen, venynyt vain täällä netissä ja kirjoitellut, sekä yrittänyt etsiä sitä vastausta täältä mikä minua vaivaa, kun selkeästi ymmärrän etten ole nyt kunnossa. On minulla kyllä muitakin fyysisiä oireita, mutta lääkärissä kävin ja kokeet otettiin eikä niisä mitään löytynyt, kaikki pysyi niissä kuuluisissa viitearvoissa.
Mikään ei tosiaan "huvita", hivenen pelottaa, jäänkö tällaiseksi, olenko oikeasti tällainen, tyytymätön ilkeä vanha akka, sillä siltä minusta tuntuu nyt.
Onko muilla neuvoa tai kokemusta tällaisesta?

Tutkittiinko kilpirauhasarvot?

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Lainaus:

Herään aamulla ja aukaisen silmät: taas uusi *.....* päivä. En halua kirota päivääni, tulee syyllinen olo jos olen huonolla tuulella jo herätessä enkä olis iloinen uudesta päivästä. Sillä olen kiitollinen siitä että elän, mutta olotila on tosi hankala ja tympääntynyt. En oikein näe omissa tekemisissä mitään järkeä, mitään hyvää, mitään tulevaisuuteen kantavaa ja yhteiskunnalle tai muille, edes itselle tärkeää ja hyvää tekemistä. Olen ollut tällainen jo puoli vuotta, yhtä tympeän oloinen, venynyt vain täällä netissä ja kirjoitellut, sekä yrittänyt etsiä sitä vastausta täältä mikä minua vaivaa, kun selkeästi ymmärrän etten ole nyt kunnossa. On minulla kyllä muitakin fyysisiä oireita, mutta lääkärissä kävin ja kokeet otettiin eikä niisä mitään löytynyt, kaikki pysyi niissä kuuluisissa viitearvoissa.
Mikään ei tosiaan "huvita", hivenen pelottaa, jäänkö tällaiseksi, olenko oikeasti tällainen, tyytymätön ilkeä vanha akka, sillä siltä minusta tuntuu nyt.
Onko muilla neuvoa tai kokemusta tällaisesta?

Tutkittiinko kilpirauhasarvot?

Vierailija

Lainaus:

Herään aamulla ja aukaisen silmät: taas uusi *.....* päivä. En halua kirota päivääni, tulee syyllinen olo jos olen huonolla tuulella jo herätessä enkä olis iloinen uudesta päivästä. Sillä olen kiitollinen siitä että elän, mutta olotila on tosi hankala ja tympääntynyt. En oikein näe omissa tekemisissä mitään järkeä, mitään hyvää, mitään tulevaisuuteen kantavaa ja yhteiskunnalle tai muille, edes itselle tärkeää ja hyvää tekemistä. Olen ollut tällainen jo puoli vuotta, yhtä tympeän oloinen, venynyt vain täällä netissä ja kirjoitellut, sekä yrittänyt etsiä sitä vastausta täältä mikä minua vaivaa, kun selkeästi ymmärrän etten ole nyt kunnossa. On minulla kyllä muitakin fyysisiä oireita, mutta lääkärissä kävin ja kokeet otettiin eikä niisä mitään löytynyt, kaikki pysyi niissä kuuluisissa viitearvoissa.
Mikään ei tosiaan "huvita", hivenen pelottaa, jäänkö tällaiseksi, olenko oikeasti tällainen, tyytymätön ilkeä vanha akka, sillä siltä minusta tuntuu nyt.
Onko muilla neuvoa tai kokemusta tällaisesta?

Minä koin syksyllä samoin ja syyllistin kaikesta itseäni ,kun eläkkeelle jäin ,en löytänyt mitään en mitään
hyvää itsestäni .Kaikki työt tein siivooja kun olin,mutta kun parivuotta sairastin ennen eläkettä ,kyllä sain kuulla työparilta hän on ollut 16v ilmansairas lomaa en työlääkäriä tiedä ym kahvipöydässä.Ei tietenkään kun hyppäs yksityisellä.Sitten jouduin sairaslomalle ja heti pääsin tai joudui eläkkeelle.Nyt siellä kaverit sairastaa toinen kättelyssä 3kk ,on verenpainetta kaatumisia. Tytär passitti mun jutteleen psyk,hoitajalle olin niin masentunut uupunut kaikesta ja se syyllisyys raskas talvi 10v pojan väkivaltainen kuolema kaikki oli painolastina kun on ettei muille puhu eestään löysin.Kyllä mulla vieläkin masentaa päivät kun .olis kaveri jonka kanssa ulkoilla ettei ajatukset jämppää.ei vielä eläkepiirit vedä mene jutteleen.koira viee ulos.käy juttelemassa

Vierailija

Tuttu tilanne. Mietipäs milllainen syksy ja talvi on ollut. Pimeä ei aurinkoa. On todettu, että aurinko on näyttäytynyt huomattavasti vähemmän kuin moneen, moneen vuoteen. Kesäkin oli aika kurja, satoi tosi paljon.
Kaikki eivät pääse etelän aurinkoon, joten se valo on korvattava täällä. Oletko kysynyt terv.asemalta valohoitoa?
Tai ohjeita, jos voi kotiin hankkia oikeita laitteita.
Jos olet liian paljon yksin kotona, onko mahdollisuutta hakeutua ystäväseuraan, kansalaisopistoon kursseille jne.
Helppo sanoa, mutta yritä välttää miettimästä väsymystäsi. Yritä saada kaveriseuraa esim. lähistölä ulkoiluun.
Mennään kevättä kohti lujaa. Mukavaa ja valoisaa kevättä sinulle.

Vierailija

Lainaus:

Herään aamulla ja aukaisen silmät: taas uusi *.....* päivä. En halua kirota päivääni, tulee syyllinen olo jos olen huonolla tuulella jo herätessä enkä olis iloinen uudesta päivästä. Sillä olen kiitollinen siitä että elän, mutta olotila on tosi hankala ja tympääntynyt. En oikein näe omissa tekemisissä mitään järkeä, mitään hyvää, mitään tulevaisuuteen kantavaa ja yhteiskunnalle tai muille, edes itselle tärkeää ja hyvää tekemistä. Olen ollut tällainen jo puoli vuotta, yhtä tympeän oloinen, venynyt vain täällä netissä ja kirjoitellut, sekä yrittänyt etsiä sitä vastausta täältä mikä minua vaivaa, kun selkeästi ymmärrän etten ole nyt kunnossa. On minulla kyllä muitakin fyysisiä oireita, mutta lääkärissä kävin ja kokeet otettiin eikä niisä mitään löytynyt, kaikki pysyi niissä kuuluisissa viitearvoissa.
Mikään ei tosiaan "huvita", hivenen pelottaa, jäänkö tällaiseksi, olenko oikeasti tällainen, tyytymätön ilkeä vanha akka, sillä siltä minusta tuntuu nyt.
Onko muilla neuvoa tai kokemusta tällaisesta?

Jospa ihan aluksi unohdat netin, katselet ympärillesi, ehkä tulee jotain muuta mieleen kun ikävät nettijutut.
Oletko työssä vai eläkkeellä, sillä on tietysti suuri merkitys.
Jotain apatiaahan tuo taitaa olla.
Ei ole kokemusta tuollaisesta tilasta mutta havaintoja kyllä on ympäristöstä.

Vierailija

Veikkaisin,että kyseessä on normaali ikään kuuluva ilmiö. Olen kuullut monen tuonikäisen sanovan samaa. En usko että kyseessä on niinkään masennus,tuntuu vaan että kaikki on tehty ja nähty. Kroppaakin alkaa kolotella ja ehkä vähän pelottaa,mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minustakin tuntuu samalta,mutta yritän edes joskus nauttia omasta ajasta ja jotenkin ajattelen,että ehkä luonto opettaa näin pikkuhiljaa luopumista. On kieltämättä vähän haikeaa,kun mikään ei oikein enää innosta. Onneksi välillä on parempiakin päiviä.

Vierailija

Kiitos kommenteista.
Lääkärissä olen käynyt ja kaikki arvot, myös kilpirauhanen tutkittiin ja todettiin "viitearvoissa" hyväksi. Eläkkeelle olen joutunut terveydellisistä syistä ennenaikaisesti. Niin, no onhan tässä kaikenlaista sattunut muutamana viimevuonna, lapsille ja lapsenlapsille kovia rankkoja asioita ja en edes kyennyt auttamaan heitä, eivätkä halunneet edes tueksi minua. Tunsin oloni aika ulkopuoliseksi ja torjutuksi, ikäänkuin en olisi tärkeä ihminen heidän elämässään, mutta olen mielestäni sen käsitellyt ja antanut anteeksikin etteivät ymmärrä että isovanhemmalla on surua ja huolta edelleen vaikkei jokapäiväiseen elämään kuulukkaan.
Yritän joka päivä olla ulkona, tuntu miltä tuntu. En jaksa valittaa oloani kenellekään, kun hävettää purnata kun ei ole oikeasti mitään valittamista, ei ole sairauksia eikä taloudellisia huolia. Muutama ystäväkin on ja harrastuspiirikin.
Mutta kait tämä sitten on jotain luopumisen tuskaa. Ja se on vain kestettävä ja elettävä päivä kerrallaan.
Lisää keskustelua aiheesta voisi jatkaa, miten itsekukin on selvinnyt näistä.
Mistä sen valohoitolaitteen saa? En ole kuullutkaan että sen voisi jostain ilmaiseksikin saada kotiin.

Vierailija

14:09
Kyselit valonhoitolaitteesta. Tuskinpa sitä ilmaiseksi saa.
Itse reagoin voimakkaasti synkkään, pimeään päivään. En saa mitään tehdyksi. Tämä on ollut jo vuosia.
Muistan vain, joskus 90-luvulla Euroopassa koko kesä oli lähes toivoton, satoi tai oli täyskatto ( pilvinen). Kun vihdoin ja viimein aurinko näyttäytyi, uutisissa näytettiin, miten ihmiset juoksiva iloisina ulkona onnellisen tuntuisina.

Vierailija

Monelle meistä pitkä ja pimeä talvi on sellaista aikaa, että ei oikein mikään huvita eikä kiinnosta.
Iän myötä se tunne usein vielä voimistuu, on sellaista kaamosmasennusta joka kevään ja valoisuuden myötä poistuu. Itse kokeilin kirkasvalolamppua usean vuoden ajan ja auttoihan se jonkun verran.
Parin viimeisen vuoden aikana olen syönyt päivittäin D-vitamiinia (50 mikrogrammaa) ja ei vaivaa enää väsymys eikä kaamosmasennus, olen huomattavasti vanhempi kuin tuo viestin aloittaja.
Näistä keinoista on tietenkin monenlaisia mielipiteitä mutta kannattaa ainakin kokeilla, ei niistä mitään haittaakaan luulisi olevan.

Vierailija

Netti- lekuri ylä-tuuhonen auttaa tässäkin asiassa, hän on tämänkin puolen osaaja, tekee mieluusti oikeen selonteon, ei kai muuta ota kun muutaman kympin. Jossei oikea lääkäri pysty auttamaan, niin täältähän se apu löytyy (netistä) pikaista toipumista.

Vierailija

Vaikuttaa että kirjoittaja on hieman masentunut. Kokee itsensä hyödyttömäksi ja ei mikään innosta. Ei ihmisarvo ja elämä ole riippuvainen suorittamisesta. Itse koen että elämä on Luojan lahjaa eläkkeelläkin. Jos tekemättömyys rassaa ja aika käy pitkäksi niin voit alkaa tekemään vaikka jotain vapaaehtoistyötä.
Kyllähän sitä tässä iässä, itsekkin pian 60 vuotta, huomaa ajoittain pohtivansa, että elämäkaari on kääntymässä jo "auringonlaksua kohti", tulee mieleen muistot ja eletyt vuodet. Jonkinlainen kaiho hiipii mieleen.

Vierailija

Kokemusta on, neuvoista en ole niinkään varma. Minä kyllä yhdistän nuo tuntemukset omalla kohdallani ikääntymiseen.
viidenkympin tietämissä tympi vuodesta kolmeen, kuudenkympin kohilla kesti jo vähän pitempään. Kuusvitosena eläkkeelle, sen jälkeen tää on ollut lähinnä ajelehtimista. Apua saa harrastuksista,jos keksii. Minulla toimii porukalla tehdyt metsästysreissut ja ukkokerhot paikallisella " Gulhvilla". Toimettomuus on pahinta. Kannatan jatkamista työelämässä mahdollisimman pitkään. Siis,menoja,tekemistä,lenkeilyä y.m. y.m.

Vierailija

Ikäännymme päivä päivältä, sille emme voi mitään.

”Anna minulle voimaa muuttaa asiat, jotka voin, ja kykyä sopeutua niihin, joille en voi mitään. Mutta anna minulle viisautta erottaa nämä asiat toisistaan.” Tämä viisas rukous kattaa kaiken.

On vain opittava näkemään elämässä ja joka päivässä valoisat puolet. Niin moni asia voisi olla paljon huonomminkin. Itse olen yli 60-vuotias, mutta mulle ei ainakaan vielä ole ikääntyminen ollut ongelma. En ole töissä, mutta silti olen suhteellisen tyytyväinen elämääni, vaikka kk-tuloni ovat tosi pienet. Olen terve, mikä on tärkeintä. On myös hyviä ystäviä. Ja ennen kaikkea: en ole koskaan vaatinut mitään ihmeitä ja olen tyytynyt perusasioihin.

Ainahan voi ruikuttaa kaikesta. Mutta voi myös iloita. Kevään merkit ovat yksi ilonaihe: linnut visertävät ja kukat alkavat ilmestyä.
Tyytyväinen

Vierailija

Aloittajalle: puuttuuko sinulta selkeä päivärytmi? Sellainen itsellesi sopiva rytmi päivälle, jossa ruokakailut, ulkoilut, harrastukset, telkkarit, netit, lukemiset, siivoukset yms. tekemiset toistuvat säännöllisesti? Vai ajelehditko ja ajattelet tekeväsi jotain, mutta juututkin istumaan esim. netissä tunnin sijasta kolme ja ruokarytmi on mitä milloinkin tekee mieli suuhun napsasta, ja telkkarista katsot mitä sattuu? Entäpä miten nukut?

Itselleni ainakin sopii lukujärjestys joka alkaa siitä, että heräämisen jälkeen aamiainen on klo 8-9 välillä, sitten lehden luku ja klo 10 ulos jne. Jos mitään menoa ei ole, noudatan tekemääni lukkaria, jos menoja on, niin sitten mennään sen mukaan.

Vierailija

Täällä yksi jo kuusikymppinen ihmettelee mihin on energia kadonnut. Välillä sitä on välillä ei.
Minä en kyllä toimettomana osaa olla mutta silti jurppii tämä jatkuva omakotitalon ylläpitosiivoukset ym. keväisin ja syksyisin kauhea urakka. En voi sietää että paikat pölyttyvät ja tavarat kertyilee nurkkiin.
Jätin hormooni lääkkeen pois tässä pikkuhiljaa viimeisen vuoden aikana ,pari kertaa viikossa kyllä paikallista käytän. Olen huomannut että kaulani on rypistynyt vähällä aikaa, kerrotaanhan hormoonihoidon auttavan ihon kimmoisuuteen. Mielen ailahteluja on paljon. Välillä inhoan vanhenemistani. Olen kanssa kokenut vuoden aikana pari rankkaa asiaa siinä muiden pikku ongelmien lisänä. On ollut ajatuksena lähteä yksin asumaan ja jättää koko helahoito. Välillä taas olen innoissani kun ei aika käy pitkäksi ja tekemistä on ja mieskin eikä tarvii yksin olla.

Olen hakenut netistä mieskirjoitteluseuraa ja helposti olen saanut mutta heti tökkii miksi sellaista teen. En kuitenkaan hae mies seuraa itselleni kun vain kirjoittelun merkeissä ehkä päiväkahviseurana.
Mielestäni tällä netillä on huono vaikutus ollut siinä mielessä että täältä hakee koko ajan itselleen lohdutusta, vähän väliä on hypättävä koneelle onko postia tullut tai mitä täällä Et-sivustoilla tapahtuu. Hommat joutuisivat sukkelampaan ilman tätä yhteyttä. Sitten miettisin mistä saisin seuraa, kun ei ole muita kuin harrastuskavereita ja hyvän päivän tuttuja.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat