Kohta hääapäivä

Vierailija

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kohta 25 vuotta. Hän on aina ollut kantaaottava ja johtaja-tyyppi. Minä taas realistisen tavallinen, rauhallinnen nainen. Lapsemme ovat ovat aikuisia, perheissään. Tänaaän mieheni sai oudon kiukunpurkauksen ja löi minua päähän nyrkillään. Olin hämillään ja hän kuulemma häiriintyy minun ja tyttären meikkaus hössötysistä niin ja sitten kun tytär on mennyt rauhoittuu. Outoa, onko mieheni vaan kyllästynyt tähän nykyaikaan vaiko öykkäri, on hän aina haukkunut mitä huoriksi ja huutanut kamaluuksia. Mitä kokemuksia onko vanhuus pahempi tälläisen kanssa vai mitä tehdä? Rakastan häntä kun hän on omaitsensä. Hän sairastaa vaikeaa diabetestä ja juo kerran viikossa mutta huutaa ja haukkuu useinkin.

Kommentit (11)

Vierailija

En jäisi liittoon yhdenkään lyönnin jälkeen. Olen lukenut, että perheväkivalta tahtoo vain raaistua aikaa myöten. Kun lapsesikin jo ovat onnellisesti omillaan, ei sinun tarvitse olla hakattavana. - Tämä näin ulkopuolisen näkökantana.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Anonyymi.
Mitä tiedän, niin väkivalta vaan raaistuu iän myötä, varsinkin jos siihen vielä liittyy alkoholi. Oma isäni oli ollut väkivaltainen humalassa, äiti aina kertoi miten hän oli joutunut pakenemaan yönselkään. Minua lyötäisiin vain kerran ja se olisi sillä hyvä. En silti sano näin, että sinun päitäisi tehdä samoin. Jokainen tekee ratkaisunsa tykönänsä.
Hyvää jatkoa toivottelee Aluisa Savosta

Vierailija

Ymmärtääkö miehesi, ettei lyöminen ja huorittelu ole oikein sinua kohtaan. Yksi mahdollisuus on saada miehesi pohtimaan käytöstäsi ja hakemaan siitä apua miesten ryhmistä tai terapeutuilta, tai vaikka ydhessä perheterapiasta. Jotakin on syytä tehdä, ettei tilanne pahene.

Vierailija

Korjaus äskeiseen, miehesi pohtimaan omaa käytöstään. Toivottavasti hän ei sysää syytä käytökseensä sinulle ja sinun käyttäytymiseesi.

Vierailija

Suomessa on varmaankin paljon alistuneita, hiljaisia naisia jotka ottavat nöyrästi vastaan aviopuolisoltaan herjat ja jopa lyönnit. Naisille riittää se, että hyvinä hetkinään nuo samaiset miehet osaavat näyttää parhaat puolensa ja tietenkin saavat anteeksi kaiken entisen.
Mies pitää vaimoa ikäänkuin löysässä narussa ja tietää hyvin mihin saakka narun voi kiristää.
Kaikkein pahinta suhteessa on naisen alistuminen, sillä se on pahin ärsyke miehelle ja syy muuttua yhä ilkeämmäksi. Tällaisessa avioliitossa on asiat pahasti pielessä ja ehdottaisin, että mietit hyvin tarkkaan kannattaako jatkaa miehesi kanssa yhteistä matkaa. Ynnää ja miinusta mitä saisit tai mitä menettäisit ja haluaisitko elää elämää jossa sinua arvostettaisiin itsesi takia.
Älä anna kenenkään lyödä itseäsi, ei henkisesti eikä ruumiillisesti.

Vierailija

Kaikki väkivaltaiset ihmiset pitäisi panna koulunpenkille opettelemaan, miten eletään ilman lyöntejä. Minua suorastaan kuvottaa niin henkinen kuin fyysinen väkivalta, joista kummastakin on omakohtaisia kokemuksia. Mieti ja katso peiliin, ennen kuin lyöt hyvä mies!
Terveisin Aluisa

Vierailija

Oma koti. Oman kodin PITÄISI olla turvapaikka jonne palataan maailmalta lepäämään ja viihtymään. Siellä PITÄISI voida rentoutua ja nauttia, olla varma siitä että se on paikka missä ei tapahdu kenekään toimesta itselle mitään pahaa, ei, vaan siellä saadaan tukea ja lohtua kun maailma tuntuu kylmältä ja kovalta paikalta.

Mieti voitko pitää kotiasi levon ja hyvinvoinnin keskuksena vai meneekö kaikki energia sielläkin jännittämiseen ja huoleen johtuen yhden ihmisen arvaamattomuudesta.

Vierailija

Älä ole säälistä toisen kanssa, älä anna hakata fyysisesti eikä henkisesti, älä pelkää jäädä "yksin", hae tukea ja apua ongelmaasi. Mutta on myös olemassa sellainen mahdollisuus, että voisiko miehelläsi olla tuleva muistisairaus? Onko hän vastikään muuttumassa tuollaiseksi vai onko ollut aina? Mietipä näitä asioita, älä hukkaa elämääsi kurjuuteen. Voimia sinulle mitä teetkin!

mustikka63
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hääpäivät tulevat ja menevät... mutta elämä jatkuu. Viestistäsi ei käynyt ilmi oletko työelämässä, eli olisiko taloudelliseti mahdollista irtautua avioliitosta. Siinä on niin paljon punnittavaa eli plussat ja miinukset (elintasosi ehkä laskisi...näin kävi itselläni, mutta vähemmälläkin tulee toimeen) Erosin itse 28 vuoden avioliiton jälkeen, eikä minua pahoinpidelty fyysisesti, en ole katunut hetkeäkään. Tuo ettei arvosteta ihmisenä sitten Sinulla nuo huorittelut ja muut. En kyllä jatkaisi. Oletko keskustellut lastesi kanssa? Onko asiat heidän mielestään OK? Katso peiliin, onko ehkä itsessäsikin jotakin millä ärsytät miestäsi. Uudesta elämästä avioeron jälkeen nauttiva jo eläkemummo.

Vierailija

Lainaus:

Älä ole säälistä toisen kanssa, älä anna hakata fyysisesti eikä henkisesti, älä pelkää jäädä "yksin", hae tukea ja apua ongelmaasi. Mutta on myös olemassa sellainen mahdollisuus, että voisiko miehelläsi olla tuleva muistisairaus? Onko hän vastikään muuttumassa tuollaiseksi vai onko ollut aina? Mietipä näitä asioita, älä hukkaa elämääsi kurjuuteen. Voimia sinulle mitä teetkin!

Hyvä ajatus tuo alkavan muistisairauden huomioiminen, ellei väkivalta ole ollut jossain määrin elämässänne aina. Muistisairaudessa lempeäkin ihminen saattaa muuttua väkivaltaiseksi. Eräs väkivaltainen tyyppi sanoi vaimonsa ikäänkuin kerjäävän "kuonoonsa". Ei kai kenenkään ihmisarvon mukaista ole tulla lyödyksi-on selitys mikä tahansa!

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Mustikka 63,
Nostan Sinulle hattua, että olet pystynyt tekemään ratkaisun, joka on ollut juuri Sinulle se oikea päätös! Moni viruu liitossaan turhan kauan, ja oma elämä jää elämättä. Eletään kohti huomispäivää iloiten tästä päivästä ja hetkestä, joka meillä on.
Hyvää jatkoa Sinulle toivottelee Aluisa

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat