Siisteys, missä kulkee raja?

Vierailija

Keskustellaanko hieman näistä siivous ym. kotitöistä. Poikani ei ikäväkseni ole tullut vanhempiinsa. Mikä lie on kun ei halua siivota, on tosi likaista, varmaan vuoden liat joka paikassa, hellakin ihan mustana ruoanjätteistä.
Itse olen ollut ns. siivoushullu, myönnän että lasten ollessa kotona siivosin kuin raivopää. Joka kevät ja syksy ikkunat, matot pesin joka kevät, suursiivous toukokuussa ja joulua ennen. Ja viikkosiivous oli tietenkin, sekä päivittäiset siivousjutut. Pihaa pidin siistinä niin että haravoin ja laasin kivetykset putipuhtaaksi. Laitoin kukkapenkit esimerkillisen siistiksi ja järjestykseen, leivoin ja laitoin ruokia itse. Lumet talvella oli pukattava tiettyyn paikkaan tietyllä tavalla.
Olinko sitten kiukkuinen, väsynyt ja liian kurinalainen? Kävin koko ajan työssäkin.
Tänään ihmettelen miten ihmeessä jaksoin olla niin "tehokas", muistan että olin joskus aika kiukkuinen ja väsynyt.
En kuitenkaan uskaltanut alkaa siivoamaan poja kotia, en kertakaikkiaan jaksanut, ajattelin että nuori ihminen saa itse siivota omat sotkunsa. Mutta pikkusen tuli syyllinen olo, että olisko sittenkin pitänyt siivota? Tai ainakin sanoa että siivoa nyt edes vähän? Olisko pitänyt alkaa neuvomaan ja opastamaan? Eikö nuori itse tiedä ja osaa, onhan hän kotona nähnyt ja joutunut imuroimaan, tiskaamaan yms. Vai mikä meni pieleen?
Tämmöistä tänään mietin ja pesen talven vaatteita, ehkä mieli on haikea, kun ikää tulee ja voimat vähenee, sekä kiinnostus joihinkin asioihin. Ulkona sataa vettä ja kohta varmaan räntääkin.

Kommentit (10)

Vierailija

Hyvä asia tämäkin siivouksen puolesta puhuminen. Viimeksi eilen illalla ajattelin että kun itse olen siisti ja lapseni opettanut olemaan siistissä huoneessa , niin tämä oppi ei ole periytynyt juuri kenellekkään lapsistani. Nykyäänhän sitä leuhkitaan sillä miten pölypallot lentelee sängyn alla jne. Ihmisiä ei siistit olekkaan.
Tyttö pesi autoansa pihassa ja kun laittoi lapsensa takapenkille niin voi sitä sotkua auton sisällä. En iki päivänä lastani kuljettaisi sellaisessa autossa. Koiratkin hänellä on mutta ovat peräkontin puolella joten koirista kyseiset ravat eivät olleet.
Minä en enää sotkeennu siivoamaan lasteni huusholleja , olen sitä tehnyt heidän muuttojensa aikana ja saanut väheksyntää siitä että onko pakko nuohota joka nurkka. Ulkona aurinkoa ja pilveä vuorotellen.
Lähdempä tästä, mihinkäs muuten kun siivoamaan näin keväällä.

Vierailija

Aloititpa ajankohtaisen keskustelun, kiitos!

Ei periydy siisteys, ei. Sen olen joutunut toteamaan monesti omallakin kohdallani.
Onneksi voin lohduttaa, että aika usein parantaa tai ainakin korjaa tilannetta. Opiskeluaikoina heidän kämppänsä muistuttivat äitivainajani sanoin hävityksen kauhistusta. Autoin vain muuttosiivouksissa, muuten en puuttunut enkä tarttunut. Nyt, kun heillä on perheensä, siisteystasokin parantuu jatkuvasti.
En ole itse mikää himosiivoaja, mutta laittelen kotini sellaiseen kuntoon joka päivä, että yllätysvieras on koska tahansa tervetullut. Maalla piipahdellaan edelleenkin naapureissa, oli asiaa tai ei. Pidän tavasta varsinkin nykyisin, kun asumme
kahdestaan mieheni kanssa lasten lehahdettua omille siivilleen jo vuosia sitten.

- mustikkasuu-

Vierailija

Kyllä se on tämä siivous niinkuin kaikki muukin siihen liittyvä ihmisen korvienvälistä lähtevää.
Kun nykynuoret ovat oppineet niin valmiille joka asiassa ei tälläiset kuin siivoustyöt vain kiinnosta.
Mutta onneksi ei kaikilla ole haluja kuulua tähän välinpitämättömien joukkoon.
Samoin tuolla yleisillä paikoilla roskaaminen.
Kerran kysyin eräältä nuorelta joka heitti jäätelöpaperinsa maahan vaikka oli roskakori vierellä.
Kun sanoin ,miksi sinä tuon tuohon heitit,hän meni vähän hämilleen ja vastasi.En tiedä?

Vierailija

Lainaus:

Keskustellaanko hieman näistä siivous ym. kotitöistä. Poikani ei ikäväkseni ole tullut vanhempiinsa. Mikä lie on kun ei halua siivota, on tosi likaista, varmaan vuoden liat joka paikassa, hellakin ihan mustana ruoanjätteistä.
Itse olen ollut ns. siivoushullu, myönnän että lasten ollessa kotona siivosin kuin raivopää. Joka kevät ja syksy ikkunat, matot pesin joka kevät, suursiivous toukokuussa ja joulua ennen. Ja viikkosiivous oli tietenkin, sekä päivittäiset siivousjutut. Pihaa pidin siistinä niin että haravoin ja laasin kivetykset putipuhtaaksi. Laitoin kukkapenkit esimerkillisen siistiksi ja järjestykseen, leivoin ja laitoin ruokia itse. Lumet talvella oli pukattava tiettyyn paikkaan tietyllä tavalla.
Olinko sitten kiukkuinen, väsynyt ja liian kurinalainen? Kävin koko ajan työssäkin.
Tänään ihmettelen miten ihmeessä jaksoin olla niin "tehokas", muistan että olin joskus aika kiukkuinen ja väsynyt.
Mutta pikkusen tuli syyllinen olo, että olisko sittenkin pitänyt siivota? Tai ainakin sanoa että siivoa nyt edes vähän? Olisko pitänyt alkaa neuvomaan ja opastamaan? Eikö nuori itse tiedä ja osaa, onhan hän kotona nähnyt ja joutunut imuroimaan, tiskaamaan yms.

Vastaus löytynee peilistä :}
Sananlaskussakin sanotaan, että onnellinen perhe löytyy sekasotkuisesta kodista. Ei tietenkään nyt likaisesta. Monen siivousneuroottisen vanhemman lapsi on aikuisena päivitellyt ja virnuillut kodin ilmapiiriä .

Vierailija

Tulee joskus mieleen kun kuuntelee, on yksinäinen ihminen ja joka päivä pitää siivota, kysyinkin joko taas siivoat, vastaus oli juu, tykkään et on siistiä. Kysyinkin kukas sulla sekottamassa käy kun joka päivä tarvii siivota., meit on siivousintoilijoita joukossa.

Vierailija

Olin tuossa marketeilla yhtenä päivänä ostoksilla, pihalla pari kymmenvuotista poikaa joi energiajuomaa ja kuinkas muuten kuin se piti "poksauttaa" jalalla maahan littiin ja tietenkin siihen jättää lojumaan. Eräs nainen sanoi pojille että laitappa roskat tuohon roskikseen, ei niitä siihen saa jättää. Pojat alkoivat huudella hänelle, että siivoa ite. Nainen jotain vastasi en kuullut mitä, mutta pojat nauraa räkätti, että siitäpä hipit saavat töitä. En tiedä mistä oli kysymys, mutta otin tölkin maasta kun se oli pantti ja oikaisin ja laitoin pussiin, niitä kertyy aika kivasti viikkojen varrella.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Keskustellaanko hieman näistä siivous ym. kotitöistä. Poikani ei ikäväkseni ole tullut vanhempiinsa. Mikä lie on kun ei halua siivota, on tosi likaista, varmaan vuoden liat joka paikassa, hellakin ihan mustana ruoanjätteistä.
Itse olen ollut ns. siivoushullu, myönnän että lasten ollessa kotona siivosin kuin raivopää. Joka kevät ja syksy ikkunat, matot pesin joka kevät, suursiivous toukokuussa ja joulua ennen. Ja viikkosiivous oli tietenkin, sekä päivittäiset siivousjutut. Pihaa pidin siistinä niin että haravoin ja laasin kivetykset putipuhtaaksi. Laitoin kukkapenkit esimerkillisen siistiksi ja järjestykseen, leivoin ja laitoin ruokia itse. Lumet talvella oli pukattava tiettyyn paikkaan tietyllä tavalla.
Olinko sitten kiukkuinen, väsynyt ja liian kurinalainen? Kävin koko ajan työssäkin.
Tänään ihmettelen miten ihmeessä jaksoin olla niin "tehokas", muistan että olin joskus aika kiukkuinen ja väsynyt.
Mutta pikkusen tuli syyllinen olo, että olisko sittenkin pitänyt siivota? Tai ainakin sanoa että siivoa nyt edes vähän? Olisko pitänyt alkaa neuvomaan ja opastamaan? Eikö nuori itse tiedä ja osaa, onhan hän kotona nähnyt ja joutunut imuroimaan, tiskaamaan yms.

Vastaus löytynee peilistä :}
Sananlaskussakin sanotaan, että onnellinen perhe löytyy sekasotkuisesta kodista. Ei tietenkään nyt likaisesta. Monen siivousneuroottisen vanhemman lapsi on aikuisena päivitellyt ja virnuillut kodin ilmapiiriä .

Kysymys kuuluukin, mitä voisi nyt tehdä, että saisi asiat oikenemaan? Eihän ole pakko jatkaa samaa rataa koko elämä. Ei pojan olla siivoamatta, eikä äidin siivota. Mistä ja miten löytää keskitie? Naureskelu ja virnuilu tuskin auttaa ketään. Eikä onnellinen perhe ole sekaisessa kodissa, niinkuin ei lihavat ole leppoisia, nehän on vain sanontoja ja kuka niitä uskoo? Jokainen perhe on omalla tavallaan onnellinen oli sitten siisti tai sekaisin. Luulenpa että äiti teki muidenkin osan siivoamisesta eikä pistänyt perhettä töihin, kaikkienhan on puhallettava yhteen hiileen, eikä naureskella kun yksi tekee työt. Vaikka kyllä se sitä samaa on työpaikoillakin, yksi tekee ja muut katsoo.
"hullu se työtä tekee viisas pääsee vähemmällä" on sekin jonkilainen viisas hokema. :))

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:



Kysymys kuuluukin, mitä voisi nyt tehdä, että saisi asiat oikenemaan? Eihän ole pakko jatkaa samaa rataa koko elämä. Ei pojan olla siivoamatta, eikä äidin siivota. Mistä ja miten löytää keskitie? Naureskelu ja virnuilu tuskin auttaa ketään. Eikä onnellinen perhe ole sekaisessa kodissa, niinkuin ei lihavat ole leppoisia, nehän on vain sanontoja ja kuka niitä uskoo? Jokainen perhe on omalla tavallaan onnellinen oli sitten siisti tai sekaisin. Luulenpa että äiti teki muidenkin osan siivoamisesta eikä pistänyt perhettä töihin, kaikkienhan on puhallettava yhteen hiileen, eikä naureskella kun yksi tekee työt. Vaikka kyllä se sitä samaa on työpaikoillakin, yksi tekee ja muut katsoo.
"hullu se työtä tekee viisas pääsee vähemmällä" on sekin jonkilainen viisas hokema. :))

Aikuisten lasten kohdalla on kyllä viisainta hyväksyä tosiasiat sellaisenaan, niin välit säilyvät kunnossa jos ovat olleet tähänkin asti. Siisteyden suhteen ei kai voi olla tiedon puutetta.
Mitä tuohon perheen onnellisuuteen tulee, niin kun menee lapsiperheen kotiin, missä ei ole ensimmäistäkään lelua näkösällä - puhumattakaan lattialla, ja lapset kysyvät luvan vähäpätöisimpäänkin asiaan, niin jo vain tulee ahdistava olo. Olen ilkeämielisesti ajatellut, että vanhemmat nauttivat vallastaan ja alistamisesta.

Vierailija

Tämä lasten lelujen esilläolo on niin hyvä että on ihan pakko jatkaa.Kerran kun lapseni olivat vielä leikkiikäisiä ja olin pyytänyt hyvän ystävä-naapurini vähän kotimieheksi.Olinkai jossakin tärkeillä asioilla .Kun palasin niin kotimies pyyteli anteeksi kun oli vähän lasten tavaraa siellä ja täällä.Kertoi kyllä yrittäneensä houkutella niitä keräilemään yhdessä lasteni kanssa.Mutta tyttäreni oli sanonut.Äitikin antaa meidän rauhassa leikkiä ja sitten itse ne lelut kerää....
Mutta ei tämä tarkoita että ei siivottaisikaan.Kyllä heillä nyt jokaisella on siistit kodit!

Vierailija

No, olishan se aika outoa jos ei lapsiperheessä olis leluja ja muuta kampetta esillä, eikä aloittajakaan siitä kirjoittanutkaan, vaan tais olla näitä siivousjuttuja yleensä.
Onhan ne siivouskäytännöt muuttuneet aika paljon vuosien varrella. Pojalla on robotti-imuri, eipä tartte enää letkun varressa heilua selkänsä kipeäksi :)) Ikkunapesukin voi suorittaa pesimellä. Lattiat helppohoitoisia laminaattia. Pinnatkin puhdistetaan mikroliinalla pölystä. Keittiö sentään vielä pestään pesuaineella ja luutulla. Samoin saunanpesu on entisellään. Muistan nuorena tyttönä kun tuli ensimmäiset varrelliset pesimet joissa oli sieni jolla sitten hinkattiin lattiaa puhtaaksi, äitini ei tykännyt kun sillä siivosin. Ei sillä muuta kuin likaa siirretään, hän marmatti. Eli yhtälailla ovat edellisetkin äidit olleet huolissaan miten lapsi siivoaa ja siivoako ollenkaan :))

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat