Pakko-oireinen häiriö

Vierailija

Hei,
Kenelläkään kyseinen häiriö ja miten olette selvinneet? Oletteko parantuneet kokonaan vai osittain?
Mistä apu tullut?

Kommentit (11)

Vierailija

Aivan asiallinen kysymys.
Itselläni ei ole tuota vaivaa, mutta tuollaisen vaivan olemassaolon tiedän. Luulisin, että tk.lääkärikin ohjaisi oikean lääkärin puheille. Olen ymmärtänyt, ettei vaiva välttämättä rajoita työssäkäyntiä, mutta vaiva mikä vaiva. Jos itse huomaa vaivansa ja hakee apua, pääsee varmasti pakko-oireestaan. Uskon niin.

Vierailija

Lainaus:

Aivan asiallinen kysymys.
Itselläni ei ole tuota vaivaa, mutta tuollaisen vaivan olemassaolon tiedän. Luulisin, että tk.lääkärikin ohjaisi oikean lääkärin puheille. Olen ymmärtänyt, ettei vaiva välttämättä rajoita työssäkäyntiä, mutta vaiva mikä vaiva. Jos itse huomaa vaivansa ja hakee apua, pääsee varmasti pakko-oireestaan. Uskon niin.

Onko se sitä josta olen kuullut että kotoa lähtiessä tulee tunne että keittolevy jäi päälle, ovi ei tullut lukkoon? Ja pitää mennä tarkistamaan asiat vieläpä useampaan kertaan?
Jokin neuroosi siis?

Vierailija

Hamstraaminen on yksi pakko-oireen muoto.

Tunnen miehen, joka on kerännyt maalla kotipihalleen monta kymmentä erilaista pömpeliä täyteen vaikka mitä roinaa. On siellä käyttökelpoistakin tavaraa, mutta paljon sellaisia vehkeitä, joita hän tai joku muu aikoo korjata myöhemmin käyttökuntoon. Aikaa on mennyt vuosikymmeniä eikä niitä kukaan ole korjannut. Tavaroihin ei saa koskea eikä mies suostu myymään edes käyttökuntoisia tavaroita, vaikka rahantarvetta olisi. Siirtelee tavaroita paikasta toiseen, mutta mikään ei "järjestämällä" vähene.

Asiasta on puhuttu hänelle, lapset, naapurit, vaimo, minäkin, mutta turhaan. Asia on pään sisällä. En tiedä, saako Suomessa mistään asiaan apua. Toisaalta ei ketään voi väkisin hoitoon tai asiantuntijan kanssa keskustelemaan viedä, kun itse ei tunnista eikä tunnusta sairauttaan. Minäkin olen ihan suoraan selittänyt, mistä on kyse, mutta siitä seuraa vain suuttuminen, joka kyllä menee ohi, mutta muutosta ei tule.

Tästä lajista on telkussa ollut ohjelmasarjakin, mutta se tapahtuu jenkeissä, jossa apuakin on saatavilla.

Vierailija

Lainaus:

Hamstraaminen on yksi pakko-oireen muoto.

Tunnen miehen, joka on kerännyt maalla kotipihalleen monta kymmentä erilaista pömpeliä täyteen vaikka mitä roinaa. On siellä käyttökelpoistakin tavaraa, mutta paljon sellaisia vehkeitä, joita hän tai joku muu aikoo korjata myöhemmin käyttökuntoon. Aikaa on mennyt vuosikymmeniä eikä niitä kukaan ole korjannut. Tavaroihin ei saa koskea eikä mies suostu myymään edes käyttökuntoisia tavaroita, vaikka rahantarvetta olisi. Siirtelee tavaroita paikasta toiseen, mutta mikään ei "järjestämällä" vähene.

Asiasta on puhuttu hänelle, lapset, naapurit, vaimo, minäkin, mutta turhaan. Asia on pään sisällä. En tiedä, saako Suomessa mistään asiaan apua. Toisaalta ei ketään voi väkisin hoitoon tai asiantuntijan kanssa keskustelemaan viedä, kun itse ei tunnista eikä tunnusta sairauttaan. Minäkin olen ihan suoraan selittänyt, mistä on kyse, mutta siitä seuraa vain suuttuminen, joka kyllä menee ohi, mutta muutosta ei tule.

Tästä lajista on telkussa ollut ohjelmasarjakin, mutta se tapahtuu jenkeissä, jossa apuakin on saatavilla.


Tuo vaikuttaa asialta johon ei todellakaan ole parannuskeinoa. Ei voi määrätä lääkettä, ellei sitten jotain psyykenlääkettä. Psyykkinen häiriöhän tuo on selkeästi.
Alempana kirjoitetaan paniikkihäiriöstä yms. Tämä ei ainakaan ole samaa "sarjaa" häiriöitä.

Vierailija

Lainaus:

Kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin kuten esim. paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko.


Väärin, eli väärä selitys.

Vierailija

Sairastuin pakko-oireiseen häiriöön viime syksynä.

Olin kolme viikkoa psykiatrisessa hoidossa, enkä koe saaneeni siitä suurta hyötyä.

Lääkkeitä vain vaihdeltiin ja kokeiltiin..

Pakko-ajatukseni olivat niin pahoja, etten pystyny opiskelemaan.

Ainoastaan nukkuessa sain olla rauhassa. 

Pikkuhiljaa parannuin ja nyt voin sanoa, että niistä voi todella parantua.

Tsemppiä jokaiselle joka kärsii!

Vierailija

Minulla on paniikkihäiriö Olen kuitenkin hyvin sosaalinen  ja juttelen monenlaisten ihmisten kanssa. Mutta esim. juhlissa olen aluksi hyvinkin arka kun saan juttu kavereita pelkokin katoaa mutta pahin minulla on aika outo juttu Onkohan jollain smanlaista Minusta on aivan kauheaa kävellä ihmisiä vastaan en tiedä mihin katsoa, miten selviän heidät ohittamaan Saatan jopa reittiä vaihtaa jos mahdollista ja usein  menen iltamyöhään ulos, hämärä ja pimeä silloin on  hyvä kävellä Kesä on ihana aika mutta valoisuus, sekin ihanaa jos olisi terve Voi kun asuisi vaikka maalla, voisi olla monta tuttua tai mennnä metsään Kun kohtaa vieraan  kävellessä on helpottavaa  jos voi jäädä juttusille, vaikka koiraa ihailemaaan rakastan koiria  Tutuille sanoinkin että laitan lapun jossa lukisi että Kärsin paniikkihäiriöstä Monet ihmettelee kun olen luonteeltani avoin ja kuitenkin noin voimakas pelkotila On minulla lääkityskin mutta esim. stressi ja huolet llisäävät oireilua

sigynne
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei....kohtalokavereita löytyy.

Koko alkuelämäni noin 40 vuotiaaksi asti  olen taistellut paniikkihäiriön ja pakko-oireen kanssa.

Olen erittäin vilkas ja sosiaalinen.

Suurissa ihmisjoukoissa,esim vappu ja uusi vuosi ovat kamalia ihmisjoukossa.

Kuitenkin voin olla iltamissa tms. joista tiedän helposti pääseväni pois tilanteesta.

Siis paniikin laukaisee tietty foobinen tila,ns.ahtaanpaikankammo,;apua en pääse pois.

Myös pahimpina aikoina oli vaikea kohdata ihmisiä kuten sinäkin kerroit.Mutta ei enää.Ihmisiä voin kohdata ,mutta tietyt tilanteet tekevät edelleen paniikin.

Olen oppinut elämään sen kanssa,nyt jo tuosta nelikymppisestä parikymmentä vuotta paremmilla voinneilla.

Aikoinaan minäkin sanoin,että kun torilla tulee paniikkihäiriö,istun maahan ja huudan:Paniikkihäiriö..

Mutta eise vaan niin mene.

Samoin minäkin olen avoin ja jopa pystyn esiintymään,koska silloin en ole minä,vaan esitän.

Toki stressi lisää oireilua.

Nykyisin olen sinut tämän ahdistukseni kanssa ja hyväksyn,että minulla on sellainen vamma,ongelma ja sen hyväksyminen on helpottanut siitä puhumista ja eritoten kohtaamisia ihmisten kanssa,jotka potevat samoin.

Voimaa sinulle ja pohditaan yhdessä jos siltä tuntuu,miten tästä eteenpäin taas.Askel kerrallaan,kun kahta ei voi.

Minulla on ystävä,naipuolinen,jolla on myös tavallaan ihmispelkoinen paniikki,sosiaalinen fobia,minulla paikkojen pelko on pahin,siis tiettyjen paikkojen.

 

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat