Äitienpäivä

Vierailija

Kukapa meistä ei tuntisi epävarmuutta hyvänä äitinä olemisesta.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnitellaan.
Itse olin lähes yksinhuoltaja koko lasten lapsuuden ajan, kun mies matkatöissä.
Eikä tuota muulloinkaan normi perhe-elämä kiinnostanut.
Nyt lapset jo aikuisia ja ihan yhteiskunta kelpoisiahan noista tuli.
Tosin ei voida aina äitejäkään tai isiä syyllistää, mikäli lapsista tulee epäsosiaalinen.
Murrosiässä kun tahtoo huono kaveripiiri viedä mukanaan alkoholikokeiluihin, huumeisiin tai rötöstelyyn.
Pojasta en niinkään ollut huolissani, koska Hän oli avoin ja kiltti luonne.
Tytär taas varsin epävarma ja hiljainen, jotta kaverien helppo viedä mukanaan.
Onneksi ylä-asteella vaihtui koulu ja sieltä sai uusia ystäviä, jotka usein olivat myös meillä käymässä.

Omaan äitiini minulla taas oli tosi viileä suhde. Koskaan en muista äitini sylissä olleeni tai edes kosketusta.
Yleensäkin vain moitteita tuli tekemisistäni. En silti äitäni katkeruudella muista, kait meitä lapsia oli vaan ihan liian kanssa? En myöskään voi tietää millaisen kasvatuksen Hän oli saanut, joten turha moittia siinäkään mielessä. Jonkinmoiseset hylkäämis-itkut olen jo aikanaan itkenyt, joten ei niistä enempää.

Menneisyyden tekemiset/tekemättä jättämiset ovat taakse jäänyttä elämää.
Pääasia on, että yritämme elää tänään ja jatkossa sellaista elämää, jolla tuomme iloa, toivoa läheisillemme.
Iän karttuessa tuo hyvän tekeminen ja toivominen kaikille kanssakulkijoille on lisännyt omaakin "onnellisuutta".
Rukous, meditointi on ollut myös yksi kantava voima minun elämässä.

Jospa tietäisimme miten monella on samanlaiset aatokset, kuin aloittajalla, suhtautuisimme tyynemmin tuohon tulevaan äitienpäivään.

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Kukapa meistä ei tuntisi epävarmuutta hyvänä äitinä olemisesta.
Elämä ei aina mene niinkuin suunnitellaan.
Itse olin lähes yksinhuoltaja koko lasten lapsuuden ajan, kun mies matkatöissä.
Eikä tuota muulloinkaan normi perhe-elämä kiinnostanut.
Nyt lapset jo aikuisia ja ihan yhteiskunta kelpoisiahan noista tuli.
Tosin ei voida aina äitejäkään tai isiä syyllistää, mikäli lapsista tulee epäsosiaalinen.
Murrosiässä kun tahtoo huono kaveripiiri viedä mukanaan alkoholikokeiluihin, huumeisiin tai rötöstelyyn.
Pojasta en niinkään ollut huolissani, koska Hän oli avoin ja kiltti luonne.
Tytär taas varsin epävarma ja hiljainen, jotta kaverien helppo viedä mukanaan.
Onneksi ylä-asteella vaihtui koulu ja sieltä sai uusia ystäviä, jotka usein olivat myös meillä käymässä.

Omaan äitiini minulla taas oli tosi viileä suhde. Koskaan en muista äitini sylissä olleeni tai edes kosketusta.
Yleensäkin vain moitteita tuli tekemisistäni. En silti äitäni katkeruudella muista, kait meitä lapsia oli vaan ihan liian kanssa? En myöskään voi tietää millaisen kasvatuksen Hän oli saanut, joten turha moittia siinäkään mielessä. Jonkinmoiseset hylkäämis-itkut olen jo aikanaan itkenyt, joten ei niistä enempää.

Menneisyyden tekemiset/tekemättä jättämiset ovat taakse jäänyttä elämää.
Pääasia on, että yritämme elää tänään ja jatkossa sellaista elämää, jolla tuomme iloa, toivoa läheisillemme.
Iän karttuessa tuo hyvän tekeminen ja toivominen kaikille kanssakulkijoille on lisännyt omaakin "onnellisuutta".
Rukous, meditointi on ollut myös yksi kantava voima minun elämässä.

Jospa tietäisimme miten monella on samanlaiset aatokset, kuin aloittajalla, suhtautuisimme tyynemmin tuohon tulevaan äitienpäivään.

Vierailija

Äiti

äiti vauvalle,
äiti leikki-ikäiselle,
äiti kouluikäiselle,
äiti murrosikäiselle,
äiti teini-ikäiselle,
äiti nuorelle aikuiselle,
äiti eläkeläisenä,
kun äiti on jo "rajan tuolla puolella",

moni äiti on haasteista selvinnyt - hyvää äitienpäivää !

Jukka Leskinen trio Äiti
http://www.youtube.com/watch?v=vVsRkmsqhss

Vierailija

Minulle äitienpäivä tuntuu lähinnä kaupalliselta hömpötykseltä, joka siitä on tehty.

Oma äitini on ollut jo kauan maanpovessa ja itse en ole emotyyppi, joka kaipaa jonakin erillisenä päivänä erikoiskohtelua varsinkin nyt, kun lapset ovat aikuisia. Perhe on hyväksynyt asenteeni eikä meillä juhlita.

Vierailija

Lainaus:

Minulle äitienpäivä tuntuu lähinnä kaupalliselta hömpötykseltä, joka siitä on tehty.

Oma äitini on ollut jo kauan maanpovessa ja itse en ole emotyyppi, joka kaipaa jonakin erillisenä päivänä erikoiskohtelua varsinkin nyt, kun lapset ovat aikuisia. Perhe on hyväksynyt asenteeni eikä meillä juhlita.


Ihan tavallinen sunnuntai minullekin. Kahteen tyttäreeni on oikein hyvät suhteet, aina saan apua jos tarvitsen ja itse autan heitä niin paljon kuin pystyn. En odota erityiskohtelua yhtenä päivänä vuodessa. Arkielämässä mukana oleminen on tärkeintä ja luontevat ja avoimet suhteet aikuistuneisiin lapsiin.

Vierailija

Minun äitini oli hyvä äiti ja rakas minulle.Häntä tuli muistettua muulloinkin,kuin äitienpäivänä.
Äitini on jo kuollut,mutta ajatuksissani hän on usein.

Vierailija

Olen sanonut pojalleni että jokainen päivä on äitienpäivä , ei vain se yksi ainut. Nyt hän on maailmalla eikä ehdi tulemaan kotio, mutta minulle se ei merkitse niin paljoa. Tottakai on hyvä että äitejä muistetaan , mutta ei kauppiaiden ehdoilla , eikä hätäisesti ohimennen. Minulla on äitienpäivä, silloin kun saan kiirehtimättä mihinkään istua kahville tai teelle yhdessä aikuisen lapseni kanssa. En oikeastaan tunne huonoa omatuntoa ainakaan niin paljoa, siitä että olin melkein koko ajan yksinhuoltaja. Äitiyteen pitää kasvaa ja se muuttaa muotoaan , lämmittää kun aikuinen lapsi soittaa vaikka vain pikaisen puhelun. Kun tietää toinen pärjää maailmalla.
janttukatriina

Vierailija

Kyllä äitinä olemisen vaikeiuuta miettii tänä päivänä.Itsellä päällimäisenä tunteena että olen parhaani tehnyt ,enkä perempaan ole pystynyt.Olen lasteni kautta saanut kokea suurta iloa ja pettymyksen tuskaa.Mutta onnekseni olen joka tilantessa voinut sanoa että olen äiti jokaiselle.Kulkenut lasteni rinnalla surut ja ilot.
Me Äiditkin ollaan ihmisiä,eikä täydellisiä.
Joskus olen todella miettinyt olenko minä äitinä oikeutettu viettämään äitienpäivää.
Mutta nyt ajattelen että olen omalla esimerkilläni pyrkinyt näyttämään lapsille oikean suunnan elämään,mutta en toki voi heitä pakottaa kulkemaan sitä sama polkua.
Toivon kuitenkin että jossain vaihessa elämää he muisteleisivat minua hyvällä.
On hienoa olla Äiti neljälle lapselle,ja antoisaa on ollut nähdä se mikä minulle on määrätty nähtäväksi.
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ ...

Vierailija

Minulle paras äitienpäivä moneen vuoteen, saan nimittäin olla yksin koko päivän. Lapset soittelevat ja onnittelevat (jos soittavat) ja se on siinä. Tuskin edes muistan että on äitienpäivä.

Vierailija

Minusta on ihanaa että on myös äideille ihan oma juhlapäivänsä:) Sitä juhlii ken haluaa, mutta hyvä kun se on olemassa ja liput liehuvat ! Jokainen äiti ,kuin myös lapsi on omanlaisensa, syy ja seuraus......
Mutta hyvää äiteinpäivää tänään ja kuin myös muulloin.

Vierailija

HYvää äitienpäivää kaikille äideille ! Äitienpäivä on hyvä , ainakin jos oikeasti muistetaan. Jokainen äiti, oli hän sitten biologinen , sijaisäiti , isoäiti tai suurperheen äiti, on muistamisen ansainnut. Äitiksi myös kasvetaan . En kirjoita erityistä puhetta / runoa tänä päivänä omalle äidilleni , vaan yritän kulkea rinnalla ja auttaa arjessa.
janttukatriina

Vierailija

Äitienpäivä sujui siinä kuin sunnuntait muutenkin. Minulla on yksi lapsi,jo yli kolmikymppinen mies joka kävi tuomassa lahjaksi arabian kannun (kermanekka). Ja sitten paineli pelaamaan sulkapalloa kaverinsa kanssa. Mutta tuo nekka on soma.

Vierailija

On hienoa, että Äideille on oma juhlapäivä!
Mutta ihmettelen Äitejä jotka kertovat potevansa riittämättömyttä, kuka on ollut vajaa äiti milloin mistäkin syystä. Mieltä vaivaa huonommuuden tunne, kysymys - olenko ollut hyvä äiti-
Onneksi olen jo mummoiässä ja kaikki huonommuden tuntemukset ovat jo kaukana eletyssä elämässä, jos niitä on ollutkaan.
Muistan kuinka heti nuorena vaimona, kun odotin ensimmäistä lastani riemuitsin sydämessäni, toivotin pienen tervetulleeski ja tein päätöksen olla hyvä rakastava, oikeudenmukainen ja rehellisesti parhaani yrittävä ja myös sen tekevä Äiti! En ole kärsinyt syyllisyyttä mistään, koska koen, että olen toiminut äitinä ja vanhempana oikeudenmukaisesti ja rakastavasti parhaani tehden ja se on riittänyt.
Siis Äidit - miksi kärsitte riittämättömyyttä ja syyllisyyttä, jos olette aikoinanne parhaanne tehneet?

Vierailija

Minä tykkään juhlapäivistä ja niihin liittyvästä ohjelmasta, esim. itsenäisyyttä ja merkittäviä suomalaisia kannattaa juhlia ja muistella. Sen sijaan sisäänlämpiäviä juhlapäiviä kuten äitienpäivää ja isänpäivää en oikein arvosta. Sisäänlämpiäviä ovat siinä mielessä, että ne koskevat vain osaa meistä. Joulustakin on tullut sellainen juhla, että perheelliset siitä parhaiten pystyvät nauttimaan. Monikaan ei ulkopuolisia kutsu joulupöytäänsä, tai jos kutsuvat niin sinkut eivät aina kehtaa kutsuun vastata.
Meillä isänpäivästä on ollut vuosikausien riesa ja suru. Äitienpäivääni olen ollut tyytyväinen, hyvä mieli on minulla kun sain mennä lasten tarjoamalle lounaalle, ja sen jälkeen palata tänne omaan rauhaani keväisen vihreyden keskelle. Muistelen sitä elämän parasta aikaa, kun lapset olivat pieniä ja kuului pienten jalkojen töminää näillä lattialaudoilla.
- Haikeansuloinen päivä!

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat