Vierailija

Moni tietää (mm. Maajussille morsian-ohjelmasta), että maalaismiehen on hyvin vaikea löytää elämänkumppania.
Tiedän montakin rikasta maanviljelijää, joilla on metsää, suuret koneet, valtavata viljamaat, lypsykarjaa, sikoja ym.
ja komea talo ja navetta. Mutta EI emäntää ! Tai emäntäkokelas on ollut, mutta lähtenyt pois tiluksilta, ollut
kihloissakin tai naimisissa muutaman vuoden, mutta ei vaan ole kertakaikkiaan mistään tullut mitään! Talossa on voi
asumassa anoppi ja appi pojan lisäksi, mutta ei aina. Perinteet ainakin nuorikon on pakko oppi ja työnteko.----
Naiset rakastavat asumista kaupungeissa, joissa heillä on työtä (omaa rahaa) tai muuttavat työn saatuaan Ruotsiin,
Norjaan ja muualle ulkomaille mm. Englantiin. Monet suomalaiset naiset sitten avioituvat ulkomailla.
Köyhien maalaismiesten onkin usein mahdotonta saada emäntää, ei edes tilaa, koska veli ym. asuu samassa talossa.
Onkin sanottu, että ainakin suurten ikäluokkien maalaismiehistä noin 18 % jää lopullisesti naimattomiksi, vanhoiksi pojiksi omaan taloonsa. Äitiensä kuoltua he ovat kerrassaan yksin, kaltaistensa kanssa istuskelevat kylän baareissa,
kotiympäristö on jotain työtä antanut, mutta useimmat eivät ole koskaan olleet muualla töissä. Juuret ovat syvällä maassa, ettei mitään yrittämistä kouluttaa tai käydä työssä muualla tule mieleenkään, eletään vain työttömyykorvauksella tai äidin eläkkeellä ja revastellaan, kuinka paljon on metsää ja maata ym. maallista omaisuutta.
Valitettavasti on vain usein niin, että monille heille tulee alkoholiongelma ja kaikkeen turhatuminen.Irosuhteet tietysti kuuluvat näiden miesten elämään, jos nyt joku nainen vain sellaseen suostuu. Kaikki käy....
Ryypiskely rauhoittaa elämän ankeutta. --- Olin itse jonkun vuoden työssä tuollaisessa pikkuisessa kunnassa, mutta
ei siellä virkeä ihminen voi elää, suorastaan alkaa pelkäämään noita miehiä. EN SITTEN IKÄNÄ MUUTA MAALLE TYÖHÖN. MENKÖÖT MUUT NAISET !

Sivut

Kommentit (22)

Marraskuun pimeys vie tajunnan ! Kuka siellä jaksaa, jos ei ole kuin korpea ja kaikki parin tunnin ajomatkan takana.

Maajussille morsian-ohjelmassa tuntuu olevan päällimmäisenä juuri se työntekijän hankkiminen. Työtä vain on useissa taloissa liikaa, kun vähän vähemmälläkin voi selvitä. Kyllä itsekin miettisin tarkkaan, jos olisin siinä iässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aloittajan tekstistä saa sellaisen käsityksen, että nuo maalaisisännät ovat kouluttamattomia,
tietämättömiä, mutta omistavat paljon. Kun minä en usko, että viljelys - tai karjatilaa voi harjoittaa elinkeinona tietämätön ja oppimaton miehenköriläs kuin nainenkaan.
Kun itseäni tuollaiselle paikalle ajattelisin, pitäisi tiukasti opiskella maanviljelyä kuin karjataloutta jos alkaisin tuollaisen tilan "maajussiksi".Se on kovaa ja osaavan työtä saada tila menestymään.
Jos omaisuutta on?...Niin eikö olisi "maajussin" vähimmäispanostus elämäänsä, yritteliästä naista, vaimoa itselleen hakiessaan, eritoten löytäessään, että rakentaa tai rakennuttaa itselleen ja vaimolleen oman kodin.
Tietysti jos on kovin sosiaalinen ja sopeutuva, voi hyvin tulla toimeen suvun kanssa.
Suhteita on kaikilla miehillä, kun sitä oikeaa hakevat!
Olen käsittänyt, että tänäpäivänä on harvassa nuoria naisia jotka osaavat ja haluavat raskasta fyysistä työtä, korvessa josta kaikki on kaukana.

Edellinen kirjoittaja on aivan oikeassa siinä, ettei nykyaikana maatoloutta hoideta ilman koulutusta. EU:n byrokratia aiheuttaa lisäksi valtavasti paperityötä, on oltava tarkka kirjanpito kaikesta mitä viljellään ja kasvatetaan.

Maatiloja vähenee ja vähenee joka vuosi. Eivä pienet eikä edes keskisuuret tilat kannata tänä päivänä.

Nykytilat ovat tosi suuria, hyvin monipuolisesti koneellistettuja, satoja hehtaareita. Niillä työskentelee muutakin
työväkeä kuin isäntä ja emäntä. Totta vie isännän on oltava koulutettu (agrologi ym.) ja hyvin aikaansa seuraava,
muuten ei pysty EU:n aikaan tuottamaan eikä pysymään ajan tasalla. Myös emännäksi menevän on mieluummin
tunnettava hyvinkin paljon maatalousta tai sitten käytävä töissä kodin ulkopuolella, kuten monet emännät tekevätkin esim. Etelä-Suomessa. Edes näille tiloille eivät naiset halua muuttaa. Rahaa on, mutta ei emäntää! Saati sitten kun tilat ovat pieniä ja kannattamattomia korpitiloja, jotka on annettu jollekin pojalle, kuten suurin osa on
Pohjois-Suomessa ja Savossa ja Pohjois-Karjalassa, ei löydy mitään työtä isännälle kodin ulkopuolelta kuin ehkä
ajoittain metsätöitä, muualta muuttaville naisille ei yhtään mitään! ---- Antaako tälläinen isäntä rahaa naiselle? Eipä !
Kuka nainen jättää työpaikkansa ja lähtee esim. Ilomantsin tai Taivalkosken korpeen isännänän luokse? Usein talossa
asuu anoppi ja appi tai ehkä toinenkin veli.... Paljon on tietysti yksinasuvia vanhoja poikia näillä korkeuksilla.
Mutta vuodet kuluvat, mutta mies ei vaan monista yrityksistä huolimatta nuorikkoa. " Koskaan ei tanssittu
Nestorin häitä, maailma vei hältä morsiamen... ", sanotaan yhdessä laulussa. --- Nämä vanhat pojat vastaavat kirjeenvaihtoilmoituksiin, ottavat tilapäisnaisia, mistä saavat. Mutta loppujen lopuksi mistään ei tule mitään, koska
oma pieni tila ( ja onneksi työttömyyskorvaus) sitoo heidät takuuvarmasti maaseudulle. Siis naiset miettäkää hyvin tarkasti, menettekö MAAJUSSILLE MORSIAMEKSI vai ETTEKÖ MENE ! ----Minä en mennyt, enkä sitä koskaan kadu !

Hyvä Juuli! Kyllä maalla voi elää normaalia elämää olen ikäni asunut maalla ja tehnyt tuotaki hommaa,se on aenne kysymys,minä taas en asuisi kaupungissa mistään hinnasta,näin meitä riittää siis maale kuin kaupunkiinki.

Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kyllä maalla voi elää ihan tasapainoista elämää, siinä kuin kaupungissakin.
Tulin aikoinaan miniäksi taloon, ja enkä ole katunut hetkeäkään. Meillä oli sikäli helppoa aloittaa, koska ei tarvinnut jakaa pesää toisten sisarusten kanssa,eikä maksaa osuuksia toisille, kun hän on talon ainoa poika.Työtä on riittänyt ihan sopivasti, ja jos terveyttä riittäis vielä eteenkinpäin, mikäs tässä on elellessä. Sitten kun voimat vähenee,emmekä jaksa enää touhuilla, lähdemme kaupunkiin, jossa meillä on nytkin jo asunto valmiina, nuoret siinä nyt asustelevat.Nuoret jatkakoot sitten talon pitoa, oman mielensä mukaan. Nyt lähden lämmittämään rantasaunan, kävin tekasemassa juuri vihdan valmiiksi.

juuli

Sitä minä juuri olen sanonut. Että olen muuttanut maalle.

Juuli
.


Et kuitenkaan emännäksi maalaistaloon, vaan kerrostaloasuntoon
kaupungin ulkopuolelle - omien kirjoitustesi mukaan :)

lienee kautta aikojen pidetty maaseutua romanttisena ja idyllisenä paikkana elää ja asua .Mutta se totuus on monelle yllätys.Työtä on tehtävä 7pv.viikossa.Kaikki mitä jättää tekemättä ,edestäsä löytää.Hyvin pian piha ja asunto on törkyä täynä ellei nuorikko siivoa muidesn töiden pälle.Mies hyvin harvoin joutaa osallistumaan keittiö ja pirtti hommiin.(ei johdu laiskuudesta)Pitää olla joustava ,ahkera,oma-aloiteinen.monitaitoinen. Jokaisella uudella yrittäjällä on myös pula rahasta ,oli yritys sitten kaupungissa tai maalla.Harvat saavat tilan velatta.Pitää uskaltaa ottaa riskejä ja kantaa myös vastuuta.

Onnekseni olen huomannut että nykyisissä nuorissa on rohkeita naisia jotka uskaltavat emännäksi.Emännän paikka on uskalettava ottaa itselle, myös siltä vanhalta emännältä.(ei ole helppoa)
Ei ole nyky aikaa enää se että talossa ollaan samankaton alla vanhat ja nuoret.Myös olen seurannut että nykyiset emännät pitäävät kiinni siitä että heillä on vapaata ja muutakin kuin työ.Ja nuorilla on ystävyys rinkejä ,lapset ovat lähes yhteisiä.,kaupunki reissuista tehdään yhteinen soppailu retki.Käydään syömässä yhdessä ja saunotaan.
Myös isä osallistuu lasten kasvatukseen .Nykyaikainen isäntä osaa työnsä ja antaa arvoa myös emännän työlle.
Kyllä maaseudulla naisia tarvitaan, mutta ei tällä heinäpaalin pällä istuen leipää pöytään tule.


juuli

Sitä minä juuri olen sanonut. Että olen muuttanut maalle.

Juuli
.


Et kuitenkaan emännäksi maalaistaloon, vaan kerrostaloasuntoon
kaupungin ulkopuolelle - omien kirjoitustesi mukaan :)

[IMG]http://img853.imageshack.us/img853/3282/asikahieiliiku.gif[/IMG] Hölö, hölö. Minä olen maalaistalon tyttö maalaistalon miniä. Olen hoitanut karjan , kaikki navetttayöt, porsittanut , salvanut jne. Kaupungissa työelo muttei aina sielläkään kerrostalo. Vasta eläkeellä olen oikea kerrostaloasukki, sekin maalaiskirkonkylässä.
Joten antaas olla vähättelemättä. Ja kadehtimatta.

Juuli.
.
.

Lainaus:

------Joten antaas olla vähättelemättä. Ja kadehtimatta.----

Juuli.


joopa joo, varsinkin kadehtimatta :)

Riippuu hyvin paljon millaisen talon nuoreksi emännäksi rupeaa. Jos talo on vauras, sijaitsee Etelä, Lounais-Suomessa tai Pohjanmaalla suhteellisen lähellä kaupungia tai isompaa kirkonkylää, josta saa palveluja ja myöskin töitä. Ja on vielä sattunut syntymään noilla maalaiseuduilla, eihän siinä ole välttämättä mitään ongelmaa muuttaa
isännän taloon asumaan. Niillä korkeuksilla miehet useimmiten löytävätkin elämänkumppanin, joka rohkeasti tarttuu
talon töihin joka aamu tai käy vielä töissä omassa ammatissaan läheisessä kirkonkylässä tai kaupungissa.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Mutta entäs Itä-ja Pohjois-Suomen( Kainuun ja Lapin) pienet kituvat tilat, joilla maanviljelys ei kannata.
JUURI näille tiloille miehet eivät löydä vaimoa. Sieltä on pitkät kulkuyhteydet palveluihin, usein anoppi ja appi
asuvat perinteisesti pojan( tai poikien) kanssa saman katon alla. Naisten on aivan mahdotonta löytää omaa
ammattiaan vastaavaa työtä kodin ulkopuolelta. Esim. Ilomatsista tai Suomussalmelta ym. ym. sellaisista kunnista.
Kun kunta pystyy tarjoamaan vain lyhyitä pätkätöitä. Siellä KYLLÄ on paljonkin vanhoja poikia omissa taloissaan ja
hekin etsivät itselleen vaimoa ja naista, mutta usein hyvin huonolla menestyksellä. He eivät millään voi muuttaa pois
tiloiltaan(äiti ei sitä salli, hänet on vanhana hoidettava). Leksiemäntä tarvitsee pojan apua . Joskus kieltämättä hän
toivottaa miniän tervetulleeksi, mutta useimmiten tälläisiin taloihin muualta muuttava miniäksi menevän täytyy
varautua vaikeuksiin. MINÄ TIEDÄN TYÖNI PUOLESTA montakin tapausta, että tyttö on mennyt naimisiin kauaksi maaseudulle,
vieraisiin olosuhteisiin ja anopin kanssa eläminen on muodostunut aivan mahdottomaksi riitelyksi. Lapsia kasvattaa myös viisas anoppi erilailla kuin nykyaikainen miniä. Sukset ovat menneet pahasti ristiin. Miniä ajetaan nurkkaan, mies on äitinsä puolella, eikä vaimonsa ! Moni miniä on joutunut lähtemään ja ottamaan avioeron miestään, jolla sitten on vain kertasuhteita, mahdollisti alkoholi on vahvasti nousemassa kuvioihin. Tälläisiä miehiä ja lisäksi vanhoja poikia on vaikka kuinka paljon Pohjois-Suomessa, kymmeniätuhansia, jotkut ryyppäävät rankasti,jotkut eivä edes yhtään pisaraa. Mutta naisiin se tekee näidenkin mieli mennä. ---Itse en enääuskalla mennä edes työhön( opettajaksi)
tuollaisille syrjäseuduille, ei siellä yksinäinen nainen saa mitään rauhaa, pelko oli päällä jatkuvasti, koska miehet ahdistelivat, lisäksi joillakin oli mielenterveys niin ja näin. MIETI TARKAAN, MILLE MAAJUSSILLE MENET !

"

[quote author="Vierailija" time="20.05.2013 klo 13:26"]

"Tiedän montakin rikasta maanviljelijää, joilla on metsää, suuret koneet, valtavata viljamaat, lypsykarjaa, sikoja ym." ei se tarkoita että olisi rikas. en tunne yhtään rikasta maanviljeliää, mutta iso velkaisia kyllä!

Vierailija

------Joten antaas olla vähättelemättä. Ja kadehtimatta.----

Juuli.


joopa joo, varsinkin kadehtimatta :)

Niinpä. Juulista ei kannata kenenkään ottaa mallia, asuipa vaikka Intian  valtameressä sukellusveneessä.

Maalla eläminen on ahkerien, terveiden ja  työtätekevien, että voimakkaiden ja itsenäisten ihmisten tapa elää. Vanhat eivät maalla pärjää ja jos pärjäävät, se tarkoittaa sitä, että jälkipolvi huolehtii tarpeistaan. Joka paikkaan on matkaa, kouluihin, kauppoihin, pankkiin, lääkäriin ym. siihen tarvitaan ajotaito ja aikaa. Mahtaako maalla elämiseen vuorokauden tunnit riittää. Vai onko se vain järjestelykysymys ja asenne elämään toinen kuin kaupunkilaisella?

 

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat