Sivut

Kommentit (2973)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minä olen kuljeskellut maaseudulla taas hieman erilaisia polkuja. Olen röttelöiden rakastaja ja mieleni itkee nähdessäni näitä hylättyjä rakennuksia. Tämäkin on joskus ollut mahtitalo,  täynnä työtä ja elämää. Millaisia tarinoita sillä olisikaan kerrottavanaan. Kaunis se on vielä yksinäisenä ja hyljättynäkin.

Eipä tarvinnut taivaltaa kuin parisataa metriä kun löytyi toinen autio ja hyljätty talo. Tämä ei aikoinaan ole yhtään hävinnyt tuolle edelliselle talolle. Lienee jo myöhäistä pelastaa vaikka jollakulla tahtoa olisikin.

Vierailija

Aikaa elettyä  nuo  talovanhukset kertovat. Jotenkin surullista, kun  itse on  elänyt  niiden ollessa kukoistuksessaan.

Huomasin ainakin yhden rakennuksen olevan hirsistä. Nehän ovat   hyvää  materiaalia, voipa lautaverhoilun allakin olla hirsiä.   Ymmärrän  mitä ajankäyttöä ja  energiaa vaatii, käyttää niitä  esim kesäasuntojen  , rantasaunojen   uudelleen  henkiin herättämiseksi.

Aina  kuvia katsoessa  ajattelee niiden  asukkaita  ja  miten arvokkaasti rakennuksetkin osaavat vanheta.

Kiitos  Mökin  Muorille  nostalgiasta.

Tämän ainoan perhosen kuvaaminen vaati  aikaa.  Mutta siinä se on  , täytyy laji etsiä.  Ainoa laatuaan tänä kesänä.

 Etsin ne vakio kukatkin, joissa on yleensä runsauden pulaa. Jospa ensi kesänä.

Syksyn tullen....

Kauniita ovat nyt luonnon värit. Ei vaan   kameraa  ole ollut mukana ja  on vähän  syksyisen  harmaata. Kamera ei taida olla   kovin säädettävissä. 

Olisihan se mukava nähdä  syksyn kulkua eri puolelta Suomea ja paljonhan sitä muutakin tapahtuu  näin  opiskeluiden alkaessa ja meidäm ikäihmisten puuhaillessa ja ulkoillessa.

Joten lleppoisia  värikylläisiä syyspäiviä.

Onko  pieni rakennus kenen koti vai koriste. Hieno on sille kodille  polku.

Itse tein kilometrien kierroksen etsimässä ruskaa.  Löysin ainoastaan  tämän  puun  ja   pensaat.

Myrsky oli varmaan  riipaissut mennessään  värikylläiset lehdet.

Ajatuksia tien varrelta

Seniori sana kätkee sisälleen   fyysisten voimien  omaavia laidasta laitaan.  

Itse alan olla  polun loppupäässä. Mutta  tänäänkin huomasin  miten  hitaasti kiiruhtaen  ehtii  nauttia  pienen pienistä  asioista  ihan vaikka kaupunkimiljöössä. Luonnossa liikkujat ovat todella suurten  aarteiden  äärellä.  

Sienimetsät, marjamättäät, kalliot,  oavt kuin satumaita kaupunkiasujalle.   Tutkiessa muurahaisen polkua tai  jonkun eläimen puuhia, mieli tyhjenee  ja täyttyy  ilosta ja kiitollisuudesta  .............

Väriä luonnossa ja taivaalla

Varhain on Katrinka ollut vesien äärellä.   Silloin väri-ilottelua  voikin nähdä.  Samoin kai  on ilta ja yö.   Kiitos.

Vierailija

Melkeinpä haistoin  kanervan ja suopursun  Mökin  Muorin  suopolulla.   Kuljin tuota polkua pitkin  minne sitten tie viekin,,,

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat