Lohtua rajan takaa

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Nyt kun minä täällä tälläisiä kirjoittelen niin joku saattaa sanoa että huuhaata koko muori, mutta ei se minua häiritse sillä näistä asioista jokaisella saa olla omat mielipiteensä.

Olin kolmetoistavuotias kun isäni kuoli.
Teini-iän tuskassa tämä asia jäi minulta käsittelemättä ja painui jonnekin mielen syövereiden pohjalle.
Kun äitini kuoli viitisen vuotta sitten niin myös isän kuolema nousi pintaan ja surin samalla kahden rakkaan ihmisen kuolemaa.

Äidin kuoleman ensimmäisenä vuosipäivänä oli mieleni itkuinen, ikävä viilsi ja muistot tekivät kipeää.
Istuin apeana laiturin nokassa kun järvelle laskeutui joutsenpariskunta.
Linnut uivat aivan laiturin viereen, olisin voinut koskettaa niiden höyhenpeitettä ja silloin mieleni täytti rauha, oliko tämä viesti tuonpuoleisesta.
Myös seuraavana vuosipäivänä joutsenet ilmaantuivat ja tunsin saaneeni jälleen lohtua vanhemmiltani.

Kolmantena vuonna odotin joutsenia mutta ne eivät enää tulleetkaan.
Silloin huomasin että surukin oli poissa, muistot eivät enää tehneetkään kipeää vaan olivat muuttuneet helliksi ja lämpimiksi.

Oletko sinä koskaan tuntenut saaneesi lohtua rajan takaa?

Kommentit (5)

Vierailija

Liian arka ja henkilökohtainen aihe, ei kukaan uskalla vastata täällä ilkeillään niin paljon.

Vierailija

Kyllä apua annetaan ylhäältä. Pyysin leikkauksen jälkeisen pahoinvoinnin yltyessä, että jos apua on ylhäältä saatavilla, niin tähän tilanteeseen sitä tarvitsisin. Suljettujen silmieni eteen luikui ihania pastellisävyisiä verhoja tms. ja pahoinvointi lakkasi. Olin nukahtanut.

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Ihmisen mieli on niin monimutkainen ja oivallinen, että se on rakennettu itse parantamaan itseään.
Juuri esim. kuin aloittaja kertoo!

lumihuntu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Aiheena kaiketi oli se, että saammeko tuntumaa tuonpuoleisesta, edesmenneiltä läheisiltämme tai sukulaisiltamme jne.
Uskon aivan vakaasti että yhteys jonkinasteisena säilyy edesmenneiden kanssa. Kyllä he sieltä lohtua ja neuvoja antavat, sekä ilostamme iloitsevat.
Ei se yhteys tarvitse olla mitään konkreettista, se voi olla jokin tunne vain siitä, kuin joku olisi lähellä. Tai se voi olla, kuten mökinmuorilla, että vaikka lintu tulee ihan lähelle tai jotain muuta sellaista minkä ihminen voi ottaa vastaan.
Ihmismielikin toki on sopeutuvainen. Vaikka tulisi miten paha paikka elämässä vastaan, esim. sairastuminen, niin siihenkin vaan aikaa myöten sopeutuu ja jostain tulee voimaa hyväksyä ja mennä eteenpäin elämää.

Mutta tosiaan aloitukseen vastaisin että olen saanut tuonpuoleista viestiä kun on ollut erityisen vaikeita hetkiä. Yhtäkkiä mieleeni muistuu asioita, esim.isävainajan käyttämiä sanontoja tai mummoni lempivirsiä alkaa vaan selkeinä muistua mieleen kuin tyhjästä. Koen että ne ovat jonkinlaisia viestejä että muistaisin millä otteella vaikeuksista selvitään.

Vierailija

Kyllä,minulla kuoli isä odottaessani esikoistani.ja isoisä joka oli minulle hyvin rakas.Koen olevani yksin täällä ja aina on jostain kumman syystä apua tullut oikeaan aikaan.Olenkin lähettänyt kiitokset aina tuonne yläkertaan,tuntuu kuin Isä taikka vaari seuraa elämänkulkuani ja luovien ohjaa sieltä käsin elämänmenoani hyvässä ja pahassa.Tiedä häntä?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat