Runo: Niin paljon se sattuu

Kommentit (4)

Vierailija

Olet menettänyt sinulle rakkaan ihmisisen. Voimia sinulle, lohdutus on tuskassa heikko kun tuulenvire poskilla kuitenkin hiljainen kuiskaaja tulee vielä aika paenpi, suru ei väisty koskaan,, mutta tavallan sen kanssa oppii elämään Olen aina pitänyt runoistasi, ovat niin koskettavia täynnä elämää sen iloja ja suruja.

Vierailija
Hiljainen kuiskaaja

Kiitos sinulle kauniista kommentista.
Olen huomannut että moni ei pidä kirjoittamistani runoista, kai juuri sen vuoksi että ne ovat niin täynnä tunnetta.

Täynnä itsekästä paatosta, itsesääliä. Runoina arvokkaita muuta kuin itsellesi.

Vierailija

Runon perusta on juuri aitous, tunne, läheisyys ja sellainen hauras, ohut"säije joka kuitenkin saa sanat yhteen Sinulla on taito herättää runot henkiin, jolloin niistä muodostuu hyvin koskettava ja herkkiä. Runon pitääkin liikauttaa sydäntä ja sisintä. En ole runoistasi kokenut, että olisivat paaatosta ja itsesääliä Ihan vaan omaasi ja muitten vajavaisuutta kuvaat, vajaisia me ollaan ei täydellistä olekkaan Ja onhan runoissasi luonto ja kaikki elämän moninaisuudetkin huomioitu Jospa vielä laitan, että mummo näitä aatoksiaan kirjoitti. Minusta olisi mukavaa, että enemmän nämä runot herättäisivät kommentteja ja vastauksia keskusteluin. Tietty ei muita loukkaavia ei edes runoiliaa, vaan säilytettäisi asiallinen linja t. mummopa tietenkin

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat