Kirkkomatka erämaahan

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Saariselän turistikeskus on jäänyt taa, samoin Ivalo ja Inarin kirkonkylä. Tienvarren parkkipaikalta löytyy Pielpajärven erämaakirkon puinen tienviitta.
Kapea polku sukeltaa kiveliöiselle jäkäläkankaalle jossa kasvaa komeita lapin honkia. Ilmassa tuoksuu pihka ja puiden oksilta riippuu naavatupsuja, tämä on peikkojen ja maahisten valtakuntaa. Kun oikein tarkkaan katsoo niin tuolla vilahtaa peikkovaarin harmaa parta ja jäkälään ovat painuneet menninkäisen jalanjäljet.
Kuljemme verkkaisesti eteenpäin puhellen hiljaisesti, emme halua häiritä erämaan rauhaa.
Poikkean polulta ja halaan ikihonkaa mutta käsivarteni eivät ylety edes puoleenväliin sen runkoa. Painan poskeni rungon karkeaa pintaa vasten ja tunnen olevani yhtä luonnon kanssa.
Ohitamme pari pientä lompoloa joiden rannoilla kasvaa sinisenään mustikoita. Noukimme niitä suoraan suihimme, peukalonpään kokoiset, yöttömässä yössä kypsyneet marjat maistuvat makeilta.

Polku mutkittelee ja saavumme aukealle heinäkentälle jonka laidalla on harva vaivaiskoivikko ja sen lomassa seisoo vanha säänpieksemä puukirkko. Kirkkoa ympäröi puuaita jonka portista astumme kirkkopihalle. Kaikkialla vallitsee syvä rauha ja hiljaisuus, tämä on saamelaisten pyhä paikka.
Edessämme on 250 vuotta vanha ristikirkko jonka yhdessä sakarassa on kaksikerroksinen kellotapuli. Ulkoseinät ovat vuoratut ja katto on paanukatto.
Kirkon ovi narahtaa ja kamana on niin matalalla että joudumme kumartumaan astuessamme hämärään kirkkoon. Sisällä kaikki on kovin pientä, saamelaisten mittojen mukaan rakennettua,
Pieni puinen alttari on maalattu valkoiseksi,alttaritaulu puuttuu, sen paikalla on karu ja koruton risti.
Hiljennymme hetkeksi ja tunnen miten sisälläni aukeavat monet kireät solmut.

Poistuessamme kirkosta istahdan vielä kivelle ja katson autiota heinäkemttää.
Se oli aikoinaan laaja kirkkoaukio jonka laidoilla oli kymmenittäin pieniä tupia joissa saamelaiset asuivat kirkolla ollessaan. Aukiolla oli myös käräjätupa sekä pappila, aikanaan se oli vilkas kauppapaikka.

Ajan halki kantautuu korviini taakkaporon kellon kilkatus. Metsästä pilkahtaa jotain värikästä. Jouni ja Maaret ovat tulossa hakemaan papin siunausta liitolleen.
Tuolla tepsuttaa vääräsäärinen lapinukko piippu hampaissaan vaimon askeltaessa perässä, lasten heleät äänet kaikuvat kuulaassa ilmassa. Järvellä näkyy veneitä lastattuna turkiksilla ja nahoilla, metsästäjät ovat tulossa kauppaamaan saaliitaan.
Pielpan rannalla on taas hetken liikettä ja elämää.

Aurinko on jo laskemassa ja järveltä nousee ohutta usvaa.
Nousen kiveltä ja taakseni jää Lapin erämaan kirkkovanhus.

Kommentit (11)

Vierailija

Tuosta Pielpajärven erämaakirkosta olen lukenut ja nähnyt myös kuvia.
Koska en ole lapinkävijä, kirkko jää näkemättä. Ilmeisesti vaikuttava kokemus käydä tuolla.

valmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei ystävä ! Tuosta Pielpajärven erämaakirkosta löytyy paljon kuvia ja kerrontaa Googlesta !
Eihän se tietenkään ole sama kuin käydä paikanpäällä, mutta minulle on mukavia ns. nojatuolimatkatkin !!!

kikka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Mökinmuori kiitos mielenkiintoisesta kirkkomatkasta, jonka jaoit kanssamme. Lapinkävijänä heräsi mielenkiinto kokea tuo luonnonrauha.

Vierailija

Olen pyörinyt monissa valtakuntamme ykköstiloissa. Suomen pankki, Eduskunnassa, Säätytalolla ja remontissa olevassa presitentin lukaalissa noin päälinmäisiä mainiten. Komeeta tietysti.

Mutta sanokaahan mistä syntyy tuo kirkkojen sisällä oleva ilmapiiri. Siinä on jotain rauhoittavaa, harrasta.

Vierailija

Lainaus:

Mutta sanokaahan mistä syntyy tuo kirkkojen sisällä oleva ilmapiiri. Siinä on jotain rauhoittavaa, harrasta.

Hiljaisuus siellä koskettaa.

Vierailija

Mutta sanokaahan mistä syntyy tuo kirkkojen sisällä oleva ilmapiiri. Siinä on jotain rauhoittavaa, harrasta.[/quote]

Eiköhän se synny juuri hiljaisuudesta ja vuosisatojen aikana lausutuista rukouksista.

Vierailija

Betonikolosseissa haisee elementit, maalit, mattoliimat. Koneistot humisee surisee. Liikenne puskee lasien läpi omat tohinat.
Paksut puurakenteiset seinät kirkoissa antaa oman, ehkä vähän ummehtuneen tuoksun. Kaikupohjaa ei ole. Äänet hukkuu kupolien kehälle. Vanhat maalit oli luonnonaineista vatkattu. Ei teollisuuden hajutuotteita.
Kirkko, etenkin vanhat, on oma maailmansa.

Vierailija

En ole Suomessa huomannut mutta matkoilla on silmään sattunut, tai hajuaistiin että polttavat jotain suitsuketta ja / tai kynttilöitä jotka on hajustettu.

Vierailija

Ortodoksi kirkoissa leijuva suitsukkeen tuoksu saavat ne mielestäni tuntumaan hyvin lämpimiltä ja ihmisläheisiltä.
Kirkoissa jotka eivät enää ole varsinaisessa toiminnassa vaan ovat siirretty museoiksiksi puuttuu juuri tämä lämpö.

Itämaan tietäjätkin toivat lahjaksi Jeesus lapselle juuri kullan ja mirhamin lisäksi suitsukkeita.

Vierailija

En ole harras uskovainen sen kummemmin kuin pakanakaan. Eikä heti tule mieleen että etsiytyy kirkkoon lomalla. Mutta isossa tehtaassa missä on ällöttävä hiostava kuumuus, käryt ja korvia piinaava meteli, niin tuntuu upeelta kun pääsee erämaan rauhaan missä lintujen liikahtelu kevyen tuulen kera on ainoat äänet.
Silloin kelpaa myös kirkon penkit ja kahvio.
Silloin lepää sekin mitä meissä ei ole, sielu.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat