Seuraa 

Tulevan numeron mainoksessa komeilee otsikko 'Ihana nuukailu'.
Eipä menneet jakeluun lukijoitten kommentit vähättelevästä penninvenyttäjä-termistä.
Joko toimituksesta puuttuu kielen vivahteitten taju, tai sitten onkin tarkoitus vähätellä.

Penninvenyttäjä-termi on sävyltään kepeä ja hyväksyvä, kuka tahansa voi silloin tälläin venyttää penniä.
Nuukailu on ainoastaan varakkaitten puuhaa, köyhä ei voi nuukailla.

Luokkajakoa siis jatketaan. Ikävää.

Sivut

Kommentit (33)

Niin nuukailukin voi olla ihanaa, jos sen tekee täysin vapaaehtoisesti, mutta jos sen joutuu tekemään pakosta niin se ei kyllä ole ihanaa kenestäkään.
Kielen vivahteissa on paljonkin eroja, vai kuinka?

On tosi että kielen vivahteilla yms. on merkitystä. Tulee vain ikävä fiilis, kun pienituloisia pilkataan. Ei kukaan saa esim. sairauksiaan valita ja niiden mukana voi työkykykin mennä varhain. Siinä sitten sinnittelet lopun elämää vähävaraisena ja elintaso laskee vuosi, vuodelta. Kyllä sitä kansalaispalkkaa, 1000€ tuloa kaivattaisiin tarpeeseen, monenkin kohdalla. Ja tuo tulisi varmasti hyödyksi ja lähtisi kiertoon/kulutukseen, nostaen monen elämänlaatua. Ihmisarvoa kaikille ja harkittua kielenkäyttöä myös, sanatkin satuttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei,
Itse asiassa onkin niin, että sanat ne enemmän satuttavat kuin yksi lyönti. Meillä ihmisillä olisi monellakin vielä paljon opittavaa sananvalinnassa ja sävyssä miten asiamme esitämme. Kannattaisi kai useinkin ensin hetki miettiä ja vasta sitten avata sanainen arkkunsa.
Korrektia sananvalintaa toivoo Aluisa
P.S. Olen lapsena nähnyt suorastaan nälkää, joten tiedän mitä on pakon edessä nuukailu!

Mielipide sanasta NUUKAILU.
Meilläpäin puhuttiin nuukailusta silloin, kun sellaiset ihmiset pihistelivät rahojaan joiden ei olisi ollut siihen tarvetta. Sanottiin, "että kyllä se sitten osaa olla nuuka" ja se tarkoitti luonteen piirrettä jossakin ihmisessä.
Meilä kotona oli rahaa hyvin vähän käytettävissä, mutta en ainakaan muista meitä kenenkään nuukaksi sanottavan.
Minulle on jäänyt sellainen käsitys, että nuuka on todellakin luonteen piirre ja nuuka voi olla rikas että vähävaraisempikin.
Älkää nyt ampuko pianistia mielipiteeni takia, vaan kertokaa olenko ihan hakoteillä näkemykseni kanssa.
Pontevasti olen kuitenkin sitä mieltä, että joissakin jutuissa voi loukata tahtomattaankin väärillä sanavalinnoilla ja iskeä ihmistä vyönalle.
Kertokaa hyvät ystävät millainen mielikuva teillä on sanasta nuuja / nuukailu.

Vastaus Hyämielelle
Meilläpäin sanalla nuuka tarkoitetaan myös tarkkaa. Kun sanotaan, että joku on nuukan työn tekijä, se tarkoittaa, että hän tekee työnsä tarkasti ja hyvin. Tätä sanaa käytetään esimerkiksi käsitöiden yhteydessä, kun halutaan kehua hyvän työn tekijää.

Et ole Hyvämieli hakoteillä mielestäni. Nuuka voi olla hyvinkin rikas silloin kun rahaa on pankkitilillä tai sukanvarressa paljon, mutta ei raaski käyttää sitä. Usein nuuka yrittää myös pinnata niistäkin kuluista jotka hänelle kuuluisivat ja maksattaa ne muilla jos se vain on mahdollista. Mistä sitten kenenkin nuukuus juontaa, onkin asia erikseen.

Olen Hyvämielen kanssa samaa mieltä sanan nuuka/nuukailija merkityksestä. Synonyymi voisi olla vaikkapa saituri/itara/kitsas. Eli juuri sellainen, jolla on vaikka millä mitoin, mutta ei missään nimessä anna kennellekään mitään (usein ei edes itselleen).
Tuleepa mieleeni vielä vanha sananlasku, jota mummini usein käytti: Hyvä antaa vähästään - paha ei paljostaankaan.

Hei,
Piti oikein kaivaa Nykysuomen sanakirja esiin. Nuuka on arkikielinen sana ja tarkoittaa: 1) talousasioissa tarkka, säästäväinen, säästeliäs, kitsas 2) muuten: tarkka, täsmällinen. Itse soisin tuon sanan merkityksen liittyvän vain tuohon jälkimmäiseen merkitykseen. Näinhän se hyvä pikku puutarhuri on, että köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei paljostaankaan.
Hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille toivottelee Aluisa

Totta Biba, että nuukalla tarkoitetaan myös tarkkaa. muistan kun äitivainaa sanoi: "Ei se niin nokonuukaa ole" kun joku asia ei mennyt ihan niinkuin piti. Olisiko ruotsin kielestä kotoisin oleva sana.
Katsoin Veijo Wirenin ristikkosanakirjasta sanan nuuka. Siellä selitys oli itara, kinu, pihi, saita , tarkka. Kitsas ei ollut siinä rimpsussa ihme kyllä. Tuo kinu oli minulle ihan outo sana, muut kyllä tuttuja.
Onhan niissä vivahde-eroja, vai miten olisi "Ihana kitsastelu"?
Anteeksi mahdolliset kieliopilliset ym. virheet! Välimerkkien paikat vähän hukassa ja muutenkin vähän..

Katinka!
Kopioin Sinulle tähän pätkän eräästä aiemmasta vastauksestani.
"Samoin on kirjoitusvirheiden laita. Yhdyssanat ovat aina olleet kompastuskivenä ja vähän muutkin, mutta kirjoittele vaan iloisesti näille palstoille, tuskin meistä kukaan paheksuu kieliopillisia virheitä, vaan sanottavan sisältöhän on tärkein. Minusta virheistä nipottaminen ei kuulu näille palstoille".
Joten anna palaa ja kerro mielipiteitäsi mistä haluat keskusteltavan.
Terv.Hyvämieli

Kiitos Hyvämieli! Tuli pakostakin hyvä mieli.
Niinhän se on, että emme ole täällä toistemme kirjoituksista virheitä etsimässä vaan keskustelemassa taitomme mukaan. Hauskaahan tämä vaan enimmäkseen on.
Tuosta nuuka sanasta vielä. Varmaan se on alun perin tarkoittanut melko positiivista asiaa, niinkuin aluisakin oli tietosanakirjasta katsonut. Uskon, että sitä on vaan pikkuhiljaa alettu käyttämään samalla tavalla kuin esim. itara sanaa joka taas on negatiivinen "kaiultaan".
Jos minäkin olisin ollut nuukempi (siis tarkempi raha-asioissa) minulla olisi nyt millä matkustella kun olen eläkkeellä.

Ruotsin kielessä san 'noga' tarkoittaa nimenomaan 'tarkkaa, täsmällistä'. Suomen kielen 'nuuka', joka lienee lainasana ruotsista, on saanut laajemman merkityksen kuin noga-sana. Sanat elävät ja muuttavat merkitystään matkan varrella, sehän onkin kielissä niin kiehtova piirre.
- Suomen kielen perussanakirjassa (v. 1992 painos) nuuka-sanalla (arkinen) on kaksi merkitystä, samalla tavoin kuin Nykysuomen sanakirjassa, eli 1. (liian) säästäväinen, kitsas, saita, pihi, itara. 2. tarkka, täsmällinen.

Minäkin haluan sanoa, mitä ymmärrän sanalla nuuka, pihi tai itara. Olen ymmärtänyt ,että sanat tulevat hyvin vakavaraisesta ihmisestä, jotka haluaa lisää ja aina vaan lisää kartuttaa omaisuutta.
Taas ainakin minä jolla ei koskaan ole olut varaa oikein tuhlailuun, täytyy elää taloudellisesti varojensa mukaan.
Terv. Solopel

Hei kaikki,
Hyvä, kohta meistä tulee suomen kielen asiantuntijoita, kun pohdimme tarkkaan kielemme eri nyansseja.
Muistuu mieleen eräs hauska tapaus työvuosilta, kun minä puhuin tuimasta ruuasta pohjanmaalaisen kanssa. Kävi ilmi tarkoitimme sanalla aivan päinvastaisia sävyjä. Kun lähdin 60-luvulla opiskelemaan Jyväskylään, opin mitä siellä tarkoittaa leipä ja limppu, minä olin sanoilla tottunut käsittämään aivan eri asioita.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille toivottelee Aluisa

Vielä tähän nuuka-keskusteluun. Itsekin koen sanan nuuka synonyymiksi saidalle, itaralle, kitsaalle. Yleensä näitä sanoja ei käytetä köyhästä ja varattomasta ihmisestä. Penninvenyttäjä (nykyisin kai sentinvenyttäjä) taitaa olla samaa sukua, mutta taas henkilö, jonka on pakko venyttää joka penni soikeaksi onkin sitten jo vähävarainen.

Kun olin lapsi, meillä elettiin säästeliäästi, sillä olimme vähävaraisia ja rakensimme hartiapankilla uutta kotia. Pennit piti todellakin venyttää soikeiksi. Ei meiltä koskaan mitään tarpeellista puuttunut, muttemme kieriskelleet rahassakaan. Siitä jäi säästäväisyys jonkinlaiseksi ihanteeksi. En tuhlaa rahaa turhuuteen mutten nuukailekkaan. Äidilläni taisi se pakollinen säästäväisyys vuosien mittaa muuttua nuukuudeksi vaikkei myöhemmin tarvetta ollutkaan.

Nuo länsi- ja itämurteiden erot ovat muuten aika hauskoja. Itsekin olen kompastunut mm tuohon sanaan "tuima" samoin "vasta" ja "vihta" keskusteluun.

Otanpa minäkin osaa keskusteluun nuukailusta!
Kyllä Pohjoispohjanmaalla puhuttiin nuukailun merkeissä silloin, kun pidettiin kukkaron nyörit tiukalla.Eli oltiin säästäväisiä. Edesmennyt ätini kehotti olemaan nuuka kun piti jotain varten säästää. Samoin nuo murrejutut. Kyllä meilläpäin vihtalla vihottiin ja syötiin hilloja.Samoin jos ruoka oli vähäsuolaista niin silloin se oli tuimaa! Samoin äitini ruukasi sanua, että jos on köyhä, ei tarvi olla likanen ja vaatteet rikki! Hymy näyttää vastaantulevalle, että kaikki on hyvin. Näitä elämän ohjeita olen tähänpäivään asti viljellyt ja hyvin olen toimeen tullut, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta!

LiilaV.

Tulevan numeron mainoksessa komeilee otsikko 'Ihana nuukailu'.
Eipä menneet jakeluun lukijoitten kommentit vähättelevästä penninvenyttäjä-termistä.
Joko toimituksesta puuttuu kielen vivahteitten taju, tai sitten onkin tarkoitus vähätellä.

Penninvenyttäjä-termi on sävyltään kepeä ja hyväksyvä, kuka tahansa voi silloin tälläin venyttää penniä.
Nuukailu on ainoastaan varakkaitten puuhaa, köyhä ei voi nuukailla.

Luokkajakoa siis jatketaan. Ikävää.


Eihän pennit ole enää käyttössäkään, turha niitä on venytellä ?

Jotkut ovat olleet niin nuukia, että ovat säästäneet ison kasan vanhoja pennejä hypisteltiviksi ja venyteltäviksi. Ehkä voivat jopa kylpeä niissä kuin vanha nuukailija Roope Ankka.
- Kuten vanhemmissa viesteissä todetaan, nuukailija on se joka säästää ja köyhäilee huvikseen, tai seniiliyttään.
Tosiköyhän taas on pakko vähentää kulutustaan, eikä kumminkaan mitään säästy sukanvarteen.
Kun nuorina tyttöinä oltiin Tukholmassa töissä ja liehuttiin bilettämässä, sanottiin toisillemme: "Inte så noga, här i Sverige!" Eli ei niin nuukaa, vaikka olisimme mokanneet - kun ei kukaan meitä tuntenut vieraassa kaupungissa.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat