Mummona olosta.

Vierailija

On se niin vaikeaa joskus, kun ei tiedä miten olisi, että toimisi oikein.
Jos kumarran tuonne päin niin pyllistän toisaalle. Yritän olla suorassa.
Jos eronneen lapsen lapset ja ex-miniä eivät pidä yhteyttä muutoin kuin vain silloin kun on jokin virallinen juhla, rippi, ammattiin valmistujaiset, häät tai muu, niin miksi tuntuu ettei voisi olla osallistumatta noihin juhliin ja viemättä sitä rahalahjaa, koska suoraan sanotaan että toivois rahaa lahjaksi kun sitä kysyy.
Tunnen syyllisyyttä, kun lapsenlapset eivät käy luonani, eivät soita, eivät koskaan kysy miten voin. Pienenä sain muutaman kerran heidät luokseni kun kerjäsin, mutta sitten en enää jaksanut, kun vapaaehtoisesti eivät tulleet ilman pyytämättä. Yritin kaikkeni että olisivat viihtyneet. Sitäkin nyt mietin yritinkö liikaa, mutta se on mennyttä ja jossittelua ja sille ei enää mitään voi, joten se on turhaa. Välit ovat menneet ihan kylmäksi ja siitä olen pahoillani, ei ole enää mitään miksi pitäisi soittaa ja kysella mitä kuuluu. Ja onko se enää minun velvollisuus.
Onko tämä nyt vain väärää ylpeyttä ja häpeää kun vertaan itseäni muihin mummeihin joilla lapsenlapset käy kylässä ja ovat koko ajan heidän elämässä mukana ja itse vain sivusta seuraan ja saan kuulla heidän hehkutuksiaan mummina olosta. Näinhän tämä ei voi jatkua että tunnen pahaa oloa koko ajan ja osattomuutta, joku järkevä ratkaisu on tultava. Onko vertaistukea tämänkaltaiselle asialle, kirjoitelkaa miten selvisitte siitä.

Kommentit (7)

Vierailija

Mummoutta monenlaista.
Avaajana olisin hyvilläni kun juhliin kelpaa, lahjan valintahan on itsestä kiinni.
Jotkut mummot kutsutaan vain hätiin, hoitamaan sairasta tai lomittamaan
vanhempia. Tai tuodaan muksut hoitoon, kun siltä tuntuu.
Onhan niitä sellaisiakin isovanhempia jotka ostavat asuntoja lapsenlapsilleen,
itsekin olen kuullut "en missään yksiössä halua asua" kun tulen siihen ikään.

Vierailija

Kun olen saanut omat lapseni jaloilleen olen aatellu että saavat hoitaa lapsensa niin kuin haluavat.
Pidän kuitenkin lapsiin yhteyttä, ja autan lastenhoidossa pyydettäessä ja vointini mukaan.
Mutta se voi olla todella vaikeaa kun tule vanhemmille ero.Toki uskon sen.
Sinuna laittasin postia lapsille ja kyselisin kuulumisia .En kyselisi perheelämästä enkä ex miniästä.
Uskon että jossain vaihessa lapset kasvaa ja ottavat itse yhteyttä.
Tämä nykyinen elämän meno on niin erinlaista kuin mitä se oli meidän nuoruudessa.Meidän mummojen on vain tyydyttävä siihen.

Vierailija

Minusta lapsenlapset ovat elämän suuri lahja. Itse voi tehdä paljon sille, miten suhde lapsenlapsiin rakentuu. Ajattelen että siitä eivät ole vastuussa lapset vaan heidän vanhempansa ja isovanhemmat. Tietysti on hankalaa jos eron jälkeen aletaan mummoa ”hyljeksiä”, mutta jos ei, niin ei kannata jäädä passiiviseksi. Kun lapsenlapset ovat pieniä, heihin voi rakentaa suhdetta myös kirjoittelemalla kirjeitä, kortteja, soittamalla (skypettelmällä) ja muistamalla pienin paketein (jossa voi olla vaikka vaatteita). (5-vuotias lapsenlapseni esitteli innoissaan ja iloisena minulle vaatekaapistaan villasukkia, jotka olin joitakin aikoja ennen vierailuani lähettänyt. Tuli sellainen olo että nekin -vain villasukat - olivat hänelle arvokas asia, josta jo tuon ikäinen osasi iloita ja osoittaa kiitollisuutta. Vanhemman arvostavasta asenteestahan se tietysti lähtee) En tiedä miten se muilla menee, meillä on ollut ilo saada tehdä em. toimia ja rakentaa suhdetta lapsenlapsiin, vaikka osa asuu todella kaukana. Tietysti paljon on kiinni siitä arvostavatko ne lastenlastemme omat vanhemmat sitä, että suhde mummoihin ja pappoihin rakentuu, vai eivät. Minä en jättäytyisi eroon jälkikasvustani varmaan missään tilanteessa. Muuten, rahalahjassa ei ole minusta mitään vikaa. Joskus se on paljon parempi kuin joku tavara, joka ei tule tarpeeseen. Eikä sitä rahaa tarvitse antaa isompaa summaa kuin haluaa. -Niin ajattelen. Eihän tämä kirjoitukseni nyt oikein vertaistuesta käynyt, mutta olisiko jotain vinkkiä kumminkin.

Vierailija

Voi miten kauniisti sinä edellinen mummo kirjoitit, ihan tippa tuli silmäkulmaan lukiessani sitä.
Olen myös rakentanut yli 7v.hyvää suhdetta lapsenlapseeni ja onnistunutkin siinä. Uskallan näin kirjoittaa
koska saan jatkuvasti rakkaudenosoituksia kirjein, tekstarein ja tavatessamme halauksin.
Nyt eron jälkeen miniä on alkanut meitä "vieroittaa" toisistamme ja se sattuu, tosissaan sattuu.
Lapsestakin sen huomaa miten hän jännittää tilanteita, ei voi halata jos äiti näkee, puhelimessa
ei uskalla paljon puhua jos äiti on lähellä jne.

Onko kohtalotovereita?

Vierailija

Kohtalotovereita on vaikka kuinka paljon, on niin paljon eronneita ihmisiä ja lapset erotettu myös toisesta suvusta.
Läheltä olen seurannut perhettä jossa äiti on systemaattisesti vieroittanut lapsensa miehen sukulaisista, ainoastaan mummoa saa käydä katsomassa ja silloin kun ei muut ole siellä. Eivät osallistu mihinkään yhteiseen juhlaan. Eikä muut ole tervetulleita heidän juhliinsa. Ja syynä on vihamielinen suhtautuminen miehen sukulaisiin vanhojen riitojen takia. Ja riidatkin perustui ihan johonkin väärin ymmärryksiin, luulisin, eikä kukaan ole halukas niitä oikomaan. Tai ei vain yksinkertaisesti ole tultu toimeen keskenään edes virallisesti. Sitten vain arastellaan puhua asiasta, että miten se oikeasti onkaan ja ollaan vain jokainen omissa oloissaan ja luullaan kaikenlaista.
Mikset puhu tuon äidin kanssa, oletko oikeasti varma että syy on äiti?

Vierailija

Minä olen ratkaissut lahja ongelman jotta 10e sitten annan jonkun käsityön.Nyt on 4 pyyheteline peite täytyy löytää vanha teline. Piut paut välitän mitä ajattelevat lahjan arvo voi tulla vanhempana ,ne muistot. mullakin on pöytäliina n 100v alkanut juhannuksena pitään iso iso mummun.Vanhin tyttö on kova keksiin juttuja mutta oikaisen aina,juuri soitin miten pikku isännän koulu alkoi.Reppu oli lentänyt ovesta sortsit kuulema kerkes vaihtaa oli huutanut että aapinen tuli heippa.Kaikki yritettiin kysellä kuulumisia,toiset isovanhemmat jännittivät kun on heidän ainokainen ,isä eri mitä toisilla ja toiset lapset on yhtä tärkeitä heille ja poikaystävät ,heillä on niin vantastiset luonteet.Vaikka ero tuli kaikki lapset lähtee kesän viettoon veikan isän luo ,mietin että juuri nämä ruotsinkieliset on niin sivistyneitä.Me tehtiin sopimus jos meidän kakarat keskenään riitelee niin me ei mennä mukaan hoidetaan vai näitä muruja.toimii hyvin ,ja heti alussa sovittiin 20v on mahtunut paljon.Anna lahja joka sopii sinusta lapsenlapselle ei nöyrrytä koska lopuksi perinteet alkaa kiinnostaan mummutellaan ja vaaritellaan.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat