Kiinnostaisi tietää, millaisia ohjeita ja neuvoja olette saaneet vanhemmilta ihmisiltä, äideiltä, isiltä, isovanhemmilta jne. Myös muut vanhat sanonnat ja sananlaskut olisivat mielenkiintoisia :)

Oma äitini oli hyvin antelias ja auttavainen ihminen. Hänellä oli usein tapana siteerata oman äitinsäkin käyttämää sanontaa: " Hyvää tehdessään ihmisen ei tarvitse pelätä"

Sivut

Kommentit (62)

Hei Matleena!
Meidän perheeseen kuului 9 henkeä. Lapsia oli siis seitsemän ja arvata saattaa, että riitaa syntyi milloin mistäkin.
Äidin ohje oli meille lapsille " vihapäissään ei saa kotoa lähteä mihinkään, sillä se voi olla viimeinen matka".

Hei Matleena,
parhaiten muistan pari ohjetta. Sekä isäni että äitini korostivat: älä annan kenenkään sortaa itseäsi äläkä itse sorra ketään. Toinen ohje äidiltäni: mene rohkeasti eteenpäin, älä pelkää.
Terveisin Nitanita

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hei kaikki,
Äitini korosti aina, että on oltava rehellinen ja toiset huomioiva ihminen. Siinä olen ehkä mennyt toiseen ääripäähän, tarkoitan että tulen helposti loukatuksi, kun olen itse niin hienovarainen. Isän neuvoista en muista, kun olin 2 v hänen poistuessaan elävien kirjoista.

Hyvää vuoden jatkoa kaikille toivottelee Aluisa

Isälläni oli aina asiaan kuin asiaan sananparsi ja hän puhui hyvin paljon vertauksilla.
Hän aina muistutti että arvaa oma tilasi,anna arvo toisellekin.
Ja myös auttaessaan jotakuta jolla meni huonosti hän auttoi sanoen ;auta miestä mäessä älä mäen alla ja myöskin kun hätä on suurin on apukin lähellä.
Minä kuulemma olen perinyt tämän vertauksia käyttävän puhetavan ja joskus kun lapsilla on ollut vaikeuksia taluden tai opintojen kanssa olen lohduttanut ,että vielä se paistaa aurinko risukasaankin . Nyt tänä kesänä on ollut paljon ilonaiheita heillä ja ovat sanoneet että oikeassa se äidin sanalasku oli.
Minulle ne isän käyttämät vertaukset ja sanan parret tulevat normaalin puheen mukana luonnostaan.

Elämän ohjeet ovat vähän eri asia ja niitäkin olen lapsilleni antanut.Rehellisyyteen ja ahkeruuteen liittyviä ja aina vähän tilanteeseen sopivia.

Minun äidillä oli tapana sanoa "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"
Isä korosti aina lupauksen pitämistä. "Jos lupaat jotakin, pidä se myös tai ilmoita ettei ehkä sovikkaan" kuin sanomalla vaan että unohdin.
Minua harmittaa kovasti, jos jonkun kanssa sovitaan jotain, kun aika tulee, ollaan kuin ei olisi sovittukaan mitään!
Se on kurjaa!
Vielä kotona myös sanottiin. "Kun hätä on suuri on apukin lähellä"
Varmaan läpi suomen kulkee paljon samanlaisia sanontoja, missä on minusta paljon asiaa.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille nettiläisille!

Säilyttäköön Uusi Vuosi sen mitä rakastat,tuokoon tullessaan sen mitä kaipaat
ja vieköön mennessään sen mitä taakkana kannat.

Ihan päällimmäisenä minulla on mielessäni äitini neuvo joskus lapsuudestani,kun ilmoitin äidilleni,etten halua leikkiä naapurin uuden tytön kanssa,kun en tykkää siitä.Äitini sanoi,ettei sinun tykätä tarvitsekkaan,mutta on hyvä että tulet kaikkien kanssa toimeen.Tätä neuvoa olen tarvinnut useimminkin,työelämässäkin ja olen sen myös neuvonut omille lapsillenikin.
Ja myöhemmin,kun naapurin uuden tytön kanssa tutustuttiin,meistä tuli hyvät ystävät.

Kirjoitin tuon edellisen jutun anonyyminä,koska en pääse kirjautumaan millään,vaikka olenkin aikaisemmin rekisteröitynyt.
Terveisin Marjutti.

Hei aluisa.
Itselläni on ehkä vähän sama juttu. Meidät on kasvatettu myös ottamaan aina myös muut huomioon ja se kyllä näkyy ihan arkisessa elämässäkin. Ja sitten kun odottaa (ilmeisesti liikaa) myös muilta tätä samaa ja kun se ei vastaa omaa käsitystä asiasta, niin sitten helposti loukkaantuu. Tosin en pyri useinkaan sitä näyttämään (lienee tämäkin sitä toisten huomioonottamista). Lieneekö mennyt liian pitkälle tosiaankin?

Minun äitini korosti rehellisyyttä niin usein, että varmasti jäi mieleen. Olisin varmasti tarvinnut myös neuvon siitä miten pitää puolensa tässä kovassa maailmassa (terveisiä aluisa). Äitini sanontoja oli myös:" köyhyys ei oo ilo kellään vaikka se joskus naurattaakin."
Isäni oli kova vitsailemaan. Hän sanoi, että kaurapuuroa pitää syödä niin paljon, että silmistäkin näkyy puuroa.
Olen oppinut nauramaan itselleni ja joskus köyhyydellekin.

Hei
Samat sanonnat olivat myös meillä kotona käytössä (kuin myös mummollassa).
Toisaalta sitten mummoni viljeli sanontoja: antaa hevosen huolehtia, onhan sillä isompi pääkin, kyllä Luoja omistaan huolen pittää.
Mummoni olikin iloinen, positiivisesti elämään suhtautuva ihminen, joka ei uskonut kenestäkään mitään pahaa.

Muistan tapauksen lapsuudestani, jolloin mustalaisporukka ajoi autolla pihaan. Olimme mummin kanssa kaksistaan.
Muistan miten katselin ikkunasta, kun koko porukka purkautui autosta ulos ja osa jäi pihalle "tutkiskelemaan" paikkoja ja mustalaisnainen käveli sisään.
Mummolleni hän sanoi anelevasti: antakaa hyvä emäntä meille rahhaa. Nälkä on ja rahaa ei.
Mummoni katseli sinisillä silmillään ja hymyili leveästi sanoen: kuule, rahhaa ei oo miullakkaa, mutta vastaleivotun ruisleivän voin siulle mukkaan antaa.
Ja niin mummo kääräisi suuren ruisleivän voipaperiin ja antoi tämän mustalaisnaiselle sanoen, toivotan teille kaikkea hyvää.
Jotenkin olin huomaavinani mustalaisnaisen katseessa häpeänsekaista. Eikä sen jälkeen tätä porukkaa nähty enää samassa pihassa.

Taisi olla äiti joka toisteli: "Minkä taakseen jättää sen edestään löytää". Jos ja kun asioita jätti roikkumaan tai hoitamatta.

Isä: "Kun rahat loppuvat lentää rakkaus ulos ikkunasta kuin vapauteen päästetty lintu". Tämä mielipiteensä ensirakkauteni suhteen - poika ei tuntunut kovin työteliäältä isän silmissä.

Hei Katinka ja Pikku puutarhuri,
Juuri näin se menee. Aina ei metsä vastaa niin kuin sinne huutaa. Eli usein joutuu huomaamaan, että kaikki ihmiset eivät ole kovin hienotunteisia. En minäkään kovin helposti osoita ulospäin, että pahoitan mieleni. Siitä kyllä olen saanut sisäisesti kärsiäkin.
Meille kävi mustalaisten kanssa ihan päinvastoin. Oltiin ruokailemassa, kun mustalaismies tuli myymään kakkuvuokia. Hän pyysi ruokaa ja äitini lupasi että hän voi käydä syömään. Seuraavana päivänä ruoka-aikaan tuli koko hevoslastillinen väkeä.
Hyvää vuoden jatkoa kaikille toivottelee Aluisa

aluisa

Hei kaikki,
Äitini korosti aina, että on oltava rehellinen ja toiset huomioiva ihminen. Siinä olen ehkä mennyt toiseen ääripäähän, tarkoitan että tulen helposti loukatuksi, kun olen itse niin hienovarainen. Isän neuvoista en muista, kun olin 2 v hänen poistuessaan elävien kirjoista.

Hyvää vuoden jatkoa kaikille toivottelee Aluisa


Olen myös yrittänyt kasvattaa itseäni tällaisesta liiasta kiltteydestä pois, oma siskonikin siihen minua joskus kehotti.
Kotona oli köyhää, ja usein haaveilimme sisarusteni kanssa ihanista tavaroista, mutta rahaa ei ollut koskaan antaa. Äitini sanoi, että sitä mitä ei varaa ostaa, niin sitä ilmankin tulee toimeen. Tällä hän halusi varmaan meitä kasvattaa rehellisyyteen.

Meillekin tuli mustalaisnainen kysymään yösijaa "yhdeksi yöksi". Äiti tietenkin lupasi, koska raamatussa sanotaan, että ottakaa kodittomat kulkijat huoneeseenne. Nainen siitä sitten pyörähti hakemaan koko katraan ulkoa. En muista kuinka monta niitä oli, mutta tuvan lattialla sai harppoa aamulla ennen kouluun lähtöä, ettei kompastunut.
Kyllä ne ainakin viikon viihtyivät ja miksei olisi viihtyneet. Pienin lapsista lauloi "Jeesuslauluja" miten osasikin niitä niin sopivasti.
Kyllähän äiti opetti sen minkä osasi ja hyvää tarkoitti.

Minun lapsuudessani ja nuoruudessani opetettiin myös koulussa hyviä tapoja ja annettiin sitäkautta elämänohjeita, eli elämäneväitä.
Meille opetettiin myös, että toisen omaisuutta ei saa rikkoa eikä tärvellä tahallaan ja kerrottiin myös miten joku aina joutuu sen korjaamaan ja korvaamaan.
Ymmärsimme hyvin mitä meille opetettiin ja jokainen ymmärsi olla vastuullinen myös yhteisistä tavaroista.
Emme olleet tekemättä ilkivaltaa rangaistusen pelosta, vaan se oli opetuksen tulosta.
Nyt katselen surullisena miten rakennusten seinät ovat töhritty, bussien penkkienpehmusteet revitty ja miten julkisillapaikoilla nuorten joka toinen lause alkaa V-sanalla.
Eikö kotona ja koulussa enää opeteta käyttäytymistä elämäneväiksi?
Itse olen kiitollinen kotoa ja koulusta saamistani hyvientapojen ohjeista.

Paljon on tuttuja sanontoja ja neuvoja elämän tielle. Yksi erityisesti mieleen jäänyt, jota myös olen aina yrittänyt noudattaa on "älä anna auringon laskea vihasi ylle". Toinen hyvä on "parempi laiha sopu kuin lihava riita". Rehellisyyttä, kohteliaisuutta ja hyvää käytöstä taottiin päähän sekä kotona että koulussa. Lapsilleni olen yrittänyt opettaa samaa, kuten myös käytännön luonnonsuojelua: "pidä luonto siistinä", "älä riko luonnon rauhaa, älä parjaa, älä pauhaa". Jos eväspaperit, pussit ja pullot jaksaa kantaa täysinä luontoon, jaksaa ne varmasti tuoda tyhjinä kotiin. Eli tällaista jokamiehen, -naisen ja -lapsen käytännön tietoa.

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille. On ollut mukava lukea juttujanne.
(Tämä ei tarkoita sitä, että keskustelun tarvitsisi tähän loppua!) :)

Minulle myös rakkaus luontoon tuli kotikasvatuksen seurauksena. Varsinkin äiti opetti suojelemaan ja pitämään huolta kasveista ja eläimistä. Se rikastuttaa elämää, sillä on tosi hauskaa seurata lintujen ja muidenkin eläinten elämää ja tapoja. Lintujen talviruokinta on tärkeä asia minulle ja keväisin seuraan muuttolintujen saapumista ja pesintätouhuja suurella ilolla.

Tuli mieleeni yksi äitini viimeisinä elinvuosinaan usein käyttämä sanonta: "Päivä vain ja hetki kerrallansa".
Aloin kantaa huolta vanhempieni kotona pärjäämisestä, kun heidän kuntonsa ikääntymisen myötä koko ajan heikkeni.
Tuohon huolehtimiseeni äiti usein esitti tuon lauseen hengellisestä laulusta.
Se on kyllä hyvä ohje, saa luottaa siihen, että Taivaallinen Isämme pitää meistä huolen aina ja kaikkialla.

Tuohon Matleenan viestiin voisin lisätä virren sanat: Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä, kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkeistä. Kiitos sulle kukkasista jotka teilläin kukoisti, kiitos myöskin ohdakkeista jotka mua haavoitti!
Iloitkaame tästä päivästä, huomisella on omat murheensa!
Hyvää viikonloppua toivottelee Aluisa

aluisa

Tuohon Matleenan viestiin voisin lisätä virren sanat: Kiitos sulle kirkkahista, keväisistä päivistä, kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkeistä. Kiitos sulle kukkasista jotka teilläin kukoisti, kiitos myöskin ohdakkeista jotka mua haavoitti!
Iloitkaame tästä päivästä, huomisella on omat murheensa!
Hyvää viikonloppua toivottelee Aluisa

aluisa tuohan on minun lempivirrestäni:)
Olin pienenäkin hyvin temperamenttinen tyttö pidin aina oman pääni.
muistan kotona käytettyjä sanontoja "minkä voit tänään tehdä älä jätä sitä huomiseksi" sekä " täytyy takoa kun rauta on kuumaa", työtä tee ja rukoile niin työsi onnistuu majastasi matalasta linna valmistuu"
Muistan kun mummoni joskus sanoi minulle " kyllä se elä ......kulta sinutkin tassii ellei muuta niin hiljaa kävelemään" ja täytyy todeta että kyllä on tassinutkin ainakin kävelemään hiljaa.
Olin muuten mummon tyttö ja tämä oli ihan hyvässä mielessä sanottu minulle.

Sivut

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suosituimmat