Kannat kattoon!

Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Olen tehnyt ansiotyötä 45-vuotta elämästäni ja nyt 63-vuotiaana aion ottaa kaiken irti eläkepäivistäni mihin resurssini riittävät.
Eläkkeeni ei ole "johtaja-tasoa", mutta kutsun ilon kyläilemään ja yhdessä nauramme, laulamme ja keitän kupposen kahvia Vapaaherrattaren tittelin kunniaksi. Pyydän luojaltani terveyttä kohtuullisesti ja vielä kykyä tehdä kymmenenkilometrin kävelylenkkejä pienistä polven nivelrikoista huolimatta.
Alakulonhetkillä annan itselleni vapauden pieneen murheen tunteeseen, sillä jokin merkityshän kaikilla tunteilla on.
En kuormita aikatauluttamalla jokaista päivääni, vaan opettelen hiljaisuudessa kuuntelemaan itseäni. Silloin kun siltä tuntuu on kännykkäni suljettuna hyllyn reunalla, enkä ala selittelemään kenellekään miksi juuri silloin en vastannut puheluun. Tapaan ystäviäni, sillä kyllähän sosiaaliset kanssakäymiset ovat tärkeitä puolin ja toisin ja sitäpaitsi ystäväpiirissäni on minulle tärkeitä henkilöitä joiden seuraa kaipaan ja toivottavasti hekin kaipaavat aika-ajoin minua. Pidän yllä pientä harrastustoimintaa mikä saa mukavat ajatukset liikkeelle ja jopa vaativat vähän ponnisteluakin.
Tässä sitä nyt katselen lumista maisemaa ja syvä tyytyväisyys valtaa mieleni. Elämässäni on ollut niin paljon pakkoa etten voi käsittää oikein vieläkään tätä vapauden tunnetta.
Millaisi ajatuksia teillä on eläkkeelle jäämisestä?

Sivut

Kommentit (17)

Vierailija

Sydämelliset onnittelut Sinulle Vapaaherrattaren arvonimestä!

Minulla oli myös 40 vuoden yhtäjaksoinen työura takana, kun jäin eläkkeelle. Vapauden tunne oli aivan ihana
ja vieläkin kiitän jokaisesta uudesta päivästä. Alkuun kiitin erikoisesti siksi, että pääsin vapaaksi jo kovin
stressaavaksi ja kiireiseksi muuttuneesta työstä ulkomaankaupan parissa. Nykyisin kiitän siksi, että
jokaisen uuden päivän koen suureksi lahjaksi Luojalta.

Yhteisöllisyys on tärkeää, mutta tärkeää on myös oma aika ja hiljaisuus - oman sisimpänsä kuuntelu.
Hiljaisuudessa voimme myös kuulla Korkeimman puhetta ja neuvoja.

Kaikkea hyvää Sinulle tässä uudessa elämän vaiheessa toivottelee Grandmother.

aluisa
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei Hyvämieli ja Grandmother,
Voin yhtyä tuohon teidän vapaudentunteeseenne täysin, tosin minä jouduin jäämään pitkän virkaurani jälkeen híeman etuajassa sairauselääkkeelle. Yritän silti nauttia jokaisesta päivästä, minkä noutaja ennen saapumistaan vielä suo täällä vietettäväksi. Joskus pysähdyn minäkin jonkun hyvän levyn äärelle ja suljen ympäröivän todellisuuden hetkeksi pois tajunnastani. Kummasi se antaa voimia taas jaksaa eteenpäin hetki kerrallaan. Kun vain tuohon vapauteen ei kiintyisi liikaa, jotta sen kerran tuskatta voisi antaa pois.
Monia hetkiä teille molemmille toivoo Aluisa

Vierailija

Kiitos, Hyvämieli miten kivasti on asiat kirjoitettu ulos. Ja antoisia eläkepäiviä, tuolla asenteella ne sitä ovatkin.
Itse koin suurena helpotuksena ja ansaittuna toimeentulona eläkkeelle jäännin. Olin niin työn uuvuttama ja kipeä, että meni aika itsensä hoitamiseen aluksi. Olen myös oivaltanut että itsensä hoitaminen nyt tärkeintä, jotta pysyy toimintakykyisenä ja pirteänä. Aikatauluttomuus on suurta vapautta, voi toimia kuntonsa ja voimiensa mukaan. Tosin viikossa on 4-5 harrastemenoa jotka pitävät hyvin kiinni ajassa ja antavat vireyttä ja yhteenkuuluvuuden tunteita eri ryhmissä. Yksin elävälle on hyväksi käydä ryhmissä, jotta sosiaalisuus ei katoa. Nyt pitää nauttia, hyvällä omallatunnolla, siitä mistä pitää. Aika ei tule pitkäksi, ja tosi on että hiljaisuuskin on ihanaa. Jopa uusien asioiden opettelu tuottaa suurta mielihyvää. Vielä kun yhteiskunta arvostaisi ja hoitaisi paremmin vanhuksia ei tarvitsisi murehtia tulevaa. Tosin unelmoin tietysti "saappaat jalassa "lähtemisestä ja vieläpä jonkin rakkaan harrastuksen parissa.

Vierailija

Kuulostaa hienolta Hyvämielen ajatukset tulevasta.
Nauti elostasi ja olostasi hyvillä mielin.
Itsellä on vielä työrupeamaa jäljellä vaikka kuinka paljon, mutta koetan nauttia siitäkin ajasta.

Vierailija

Sinä kirjoitat aivan kuin minun ajatuksia. Olen samanikäinen ja eläkkeellä kaupan alalta. En edes muista koska olis ollu koko joulun aika vapaata töistä. Nyt siitä osaa nauttia sitäkin enemmän. Jumpat alkaa ensiviikolla ja ei tarvitse katsoa sattuuko olemaan aamuvuoro, että pääsee käymään. Ja sitte ne olympialaiset. Olen jo valmiiksi iloinen, että voin katsoa kaiken mikä kiinnostaa vaikka yöllä. (se aikaero). Minäkin lenkkeilen ja hiihdän ja käyn tanssimassa mies ystävän kanssa. Lastenlapsia on neljä 10,8,6 ja 4 vuotiaat. Heidän kanssa on ihana viettää aikaa. Eläkeliittoon liityin heti ja on käyty hauskoilla reissuilla. Siellä on niin kivaa porukkaa. Jotenkin vanhemmat ihmiset on niin rentoja. Niiden ei tarvitse esittää mitään. Ovat mukana omana itsenään. Onnea ja terveyttä eläkepäiviisi !

solopel
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Yhdyn kaikkien teidän sanoihin. Ajattelin, kun eläkkeelle pääsen en tee mitään missä täytyisi katsoa kelloa.
No tietenkään se ei aivan joka tilanteessa onnistu. Olen joutunut tekemään myös viikonloppuisin töitä ja siitä on jäänyt
inho kaikkia pyhiä kohtaan,joista yritän päästä melko vähillä.
Olen mielestäni hyvin sosiaalinen luonne ja pidän aktiivisesti yhteyttä ystäviini, mutta tulee hetkiä, että haluaa
olla aivan yksin, kuunnella musiikkia tai katsoa jokin elokuva, vaikka vaan mietiskellä ja laikotella.
Kuntoilu on myös yksi mistä olen tullut riippuvaiseksi.
Muistan aina lähettää kiitokset yläkertaan, että olen saanut pysyä melko terveenä ja nauttia jokaisesta päivästä.
Nautikellaan! Terv Solopel

Vierailija

Hyvämieli, toivotan sinulle hyviä eläkepäiviä! Olet ne ansainnut pitkän työuran jälkeen. Itse olen ollut pian viisi vuotta eläkkeellä ja nautin jokaisesta päivästä. Työ oli erittäin mielenkiintoinen, haastava, ja työtoverit olivat ihania. Pidän heihin vielä usein yhteyttä, mutta minun elämäni on tässä ja nyt, ei vanhoissa muistoissa.
Nautin siitä, ettei kello enää hallitse elmääni ja ennen kaikkea siitä, että saan olla päivisin kotona. Seurana on aviopuoliso, joka ehti tottua eläkkeelläoloon jo ennen kuin itse jäin pois työelämästä. Tapaan vanhoja ja uusia ystäviäni. Käyn myös taide- tai muissa näyttelyissä, joskus naapurin kanssa, joskus yksin. Syksyllä ja talvella käyn sauvakävelyllä. Keväällä ja kesällä ulkoilen mökillä.
Hyvämieli, ota ilo irti arjesta, pienistä asioista ja suurista!
Terveisin Nitanita

Vierailija

Heippa "hyvämieli" ja kaikki te muutkin tällä palstalla
Kirjoitin tuossa äsken oikein pitkän viestin tänne, vaan kun tuli aika painaa kohtaa " lähetä", kone kertoi, etten olekaan yhteydessä verkkoon ! No nyt uusi yritys, mummelipa ei anna periksi !
Tuosta eläkkeelle jäämisestä oli siis puhe. Minun kohdallani se oli aivan kauheaa aikaa. Työskentelin hoitajana suuressa sairaalassa. Työ oli raskasta , mutta rakastin työtäni. Kuitenkin kävi niin, että sairastuin itse fyysisesti, tuli reuma. Jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle ennen aikojaan. Asiaan liittyi myös pitkäaikainen työpaikkakiusaaminen, paloin myös psyykkisesti loppuun sen seurauksena.
Muutin takaisin juurilleni pohjoiseen suomeen, lasteni ja lastenlasteni lähelle. Ensimmäiset pari vuotta olivat todella vaikeat. Minulla oli ikävä töihin , koin, että en ole minkään arvoinen ihmisenäkään, kun en voi tehdä työtä. Lähes joka yö tein unissani töitä ja aina olin muka yövuorossa. En löytänyt työvaatteita, eksyin väärälle osastolle jne. Asiaa ei helpottanut ollenkaan se, että entiset kiusaajani työpaikalta alkoivat soittelemaan minulle ja itkivät sitä, että tekivät minua kohtaan väärin. Tottakai olin katkera, kunnes vihdoin tajusin sen että antamalla mielessäni ja sydämessäni anteeksi heille voittaisin itsekin pahan oloni. Kerroin sen heille ja siitä alkoi uusi, parempi elämä ja eheytyminen.
Nyt olen ollut eläkkeellä 10 v ja olen oppinut ja antanut itselleni luvan nauttia jokaisesta eläkepäivästä. Harrastan kaikenlaisia minulle mukavia asioita, maalaan tauluja, kirjoittelen, luen paljon, joogaan ja liikuntaakin harrastan , miten nyt kroonisista kivuista kärsivä voi tehdä. Ystävyyssuhteet entisiin työtovereihinkin ovat säilyneet, jopa niihin kiusaajiinkin. Nyt olen onnellinen eläkeläinen !

Vierailija

Suurkiitos, Hyvämieli, hienosta kirjoituksesta. Kiitos myös teille kaikille, jotka olette jo osallistuneet keskusteluun. Jäin itse osa-aikaeläkkeelle 60-vuotiaana ja kokoeläkkeelle 62-vuotiaana. En pakon edessä vaan omasta toivomuksestani. Enkä ole katunut hetkeäkään. Aikatauluttomuus on ihanaa. Saa lähes itse päättää mitä ja milloin tekee. Minun tapauksessani "lähes" itse, sillä minulla on mies ja kaksi koiraa, joista toinen 5 kk:n ikäinen pentu. Koirat päättävät, milloin on aika herätä eikä siinä ole vastaansanomista. Rannekellosta luovuin jo aikoja sitten kotioloissa ja lomilla. Olen toki nähnyt unta silloin tällöin, että olen työpaikalla, mutta en tunne paikkaa enkä löydä huonettani. Vaihtoehtoisesti huoneessani on jo joku toinen. En silti ole hetkeäkään kaivannut töihin vaikka minulla olikin aivan ihana ja haasteellinen työ. Tiedän, että seuraajani, joka on nuori tarmokas nainen, hoitaa sen suurenmoisesti.

Toivotan kaikille hyviä eläkepäiviä ja teille, jotka vielä olette töissä toivotan jaksamista, työniloa ja aikanaa tervetuloa vapaaherrattarien ja -herrojen kasvavaan joukkoon!

Onnekasta vuotta 2010 Allinlapselta

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Nyt olen ollut eläkkeellä 10 v ja olen oppinut ja antanut itselleni luvan nauttia jokaisesta eläkepäivästä. Harrastan kaikenlaisia minulle mukavia asioita, maalaan tauluja, kirjoittelen, luen paljon, joogaan ja liikuntaakin harrastan , miten nyt kroonisista kivuista kärsivä voi tehdä. Ystävyyssuhteet entisiin työtovereihinkin ovat säilyneet, jopa niihin kiusaajiinkin. Nyt olen onnellinen eläkeläinen !
(yllä loppuosa eerican viestistä)

Hei Eerica!
Iloitsen kanssasi, että voit nyt nauttia eläkepäivistäsi.
Tuntuu niin kummalliselta, että työelämässä työpaikkakiusaamista esiintyy yllättävän paljon. Minäkin jouduin sen kokemaan, mutta onnekseni kiusaaja yllättäen sanoi itsensä irti ja sain taas jatkaa rauhassa työntekoa.
Nauti hyvä eerica harrastuksistasi täysillä. Jos sinua vielä painaa eläkkeelläkin entisten kiusaajien sanomiset joista kuitenkin olet näemmä päässyt yli, niin ota joskus ne puheeksi. Monesti viimeisetkin solmut avautuvat kun huomataan miten tyhmää sellainen oli.
Toivon Sinulle kivuista huolimatta valoisaa tulevaisuutta ja paljon intoa tehdä kaikkea kivaa eläkepäivinäsi!

Vierailija

Lämpimät onnittelut eläkkeelle jäämisestäsi! Olen ollut nyt 3 v. eläkkeellä. Olen varsin tyytyväinen ratkaisuuni, etten
jäänyt pitempään työelämään, vaan jäin eläkeikäni mukaisesti. Mennyt aika on ollut monivaiheinen. Alun riemu ja
huima vapauden tunne ja aikatauluttomuus vaihtui jossain vaiheessa isoon ja vaikeaan prosessiin, jossa kävin läpi
niin työpaikkani, työurani, saavutukseni kuin työpaikan ihmissuhteetkin läpi. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan.
Tämä vaihe on nyt ohi. Ajattelin kuitenkin tuoda sen sinulle esille, jos jossain vaiheessa koet samaa. Itselleen
pitäisi olla niin armollinen, että hyväksyy kaikenlaiset tunteet ja mietteet. Eläkepäivien rakentaminen rauhallisiksi
ja itsensä näköiseksi ei ole kyllä helppoa, varsinkin jo on ollut aina järjestelijä, vastuun ja huolen kantaja, kuten
minä työelämässä ja muutenkin olen ollut. Vähitellen se kuitenkin onnistuu. Kannatan lämpimästi ajatustasi opetella
hiljaisuudessa kuuntelemaan itseään. Kannustavia terveisiä sinulle uuteen vaiheeseen!

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei petranella ja muut vastaajat!
On todella mukava lukea ajatuksianne tästä elämänvaiheesta jossa minä nyt olen.
Olin työssäni myös vastuunkantaja ja yritin aina huolehtia muiden tarpeista ja hyvinvoinnista. Työskentelin myös esimiestehtävissä, jotka olivat varmaankin raskainta aikaa, sillä jos haluat olla hyvä pomo, niin silloin punnitaan osaatko ja pystytkö olemaan tasapuolinen ja suoraselkainen kaikkia kohtaan ja jos vaikka oletkin, niin eri osapuolet eivät pidä siitäkään, että et asetu kiistatilanteissa heidän puolelleen.
Minun näkemykseni oli se, että jokainen tekee työnsä niin hyvin kuin se on mahdollista. Valitettavasti kaikki eivät ajattele niin, sillä pääseehän sitä helpommallakin.
Jo vuosi ennen eläkkeelle lähtöäni aloin tehdä luopumustyötä ja pikkuhiljaa keventää kuormaa kaikin tavoin. Tein kaikille selväksi milloin lähden eläkkeelle ja kuka ikinä jatkaakaan tehtäviäni, niin neuvon seuraajaani parhaani mukaan. Näin sain työnantajani huomaamaan, että jatkaja on löydettävä hyvissäajoin ja aloimme pitämään istuntoja lähtien siitä, että kirjasin kaikki tehtävät ylös paperille. Siitä lähdettiin tarkastelemaan miten tehtäviäni voisi jakaa uudestaan ja kun seuraaja löydettiin, niin sitten alkoikin perehdytysvaihe.
Kyllä siinä kului päivä jos toinenkin tehtävien kimpussa, mutta jollakin tavalla siinä opettaessani toista, koin itse irtautuvani tehtävistä. Se oli kuin viestikapulan jättämistä seuraavalle juoksijalle.
Kehityskeskusteluissa olin tuonut julki sen, että itse arvostan kovasti kaikkea kehitystyötä mitä olin vuosienvarrella tehnyt. Olin kyllä huomioinut, että työnantajapuoli ei sitä arvostanut kovinkaan korkealle, mutta nyt viestikapulan vaihdon lähestyessä huomattiin, että kehitystyönitulokset helpottavatkin tehtäviä suuresti.
Arvostus nousi sitä mukaan mitä lähemmäksi eläkkeelle siirtymiseni tuli.
Välillä pieni katkeruuden poikanenkin vilahti mielessä, mutta pyysin itse johtajalta pientä juttutuokiota ja siinä kerroin kaihertavat asiat jotka rasittivat mieltäni.
Helpotti kummasti kun sain kerrottua ja heitin senkin "jätesäkin" työpaikkani johtajan harteille. Ajattelin, että tehköön nyt sillä mitä haluaa.
Olen iloinnut jokaisesta päivästä ja toivon, että kaikki jotka olette jäämässä eläkkeelle, vaikka se olisi vielä vähän kaukaisempikin asia, puhuisitte asiat, hyvät ja huonot ja jättäisitte sen säkin työpaikallenne.
Kyllä sen sisältöä on ainakin sen pakko pohtia jonka kanssa olette siitä puhuneet ja kyllähän niitä mukaviakin asioita on varmasti toinen vielä suurempi säkillinen.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Eläkepäivät ovat ihmiselle sellaista aikaa kun saa antaa aikaansa itselleen ja läheisilleen.
Allinlapsi, kirjoitit tuosta unien näkemisestä eläkkeelle jäätyäsi joka kuulosti hyvin mielenkiintoiselta nimittäin olen kokenut aivam saman ilmiön. Näen usein työpaikkaani liittyvän unen ja täytyy sanoa, että kyllä on helpottunut olo kun herätessä huomaa sen olleen vain unta. Ilmeisesti alitajunta käsittelee vieläkin työelämässä tapahtuneita asioita.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat