Runo: illuusio

Kommentit (11)

Hiljainen kuiskaaja
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Niin tuskaista on tie meidän monen, niin kivikkoista,niin karikkoista,
Niin mustaa, kuin taivas ukkosella.

Tuska raastaa rintaa ja sydäntä, mutta se hetki, vain se hetki, kun kauniit sanat laulaa voit, se kenties tuskaasi lievittää. Se hetki vie sinut toiseen maailmaan, unelmiin ja tunteeseen jota jokainen ansaitsee.
Olen varma että tulee vielä päivä, jona sinä voit tuntea kuinka tuska hiljaa hiipii,pois, kauas pois luotasi.
Onni saapuu, sydämmeesi koputtaa ja hukuttaa surun, kuin hyökyaalto rannikolla sijaitsevan pienen tuvan.

Kommentoin sanojasi, koska kykenen samaistumaan sinuun. Moni oma runoni kertoo myös surusta ja tuskasta.

Vierailija
Hiljainen kuiskaaja

Niin tuskaista on tie meidän monen, niin kivikkoista,niin karikkoista,
Niin mustaa, kuin taivas ukkosella.

Tuska raastaa rintaa ja sydäntä, mutta se hetki, vain se hetki, kun kauniit sanat laulaa voit, se kenties tuskaasi lievittää. Se hetki vie sinut toiseen maailmaan, unelmiin ja tunteeseen jota jokainen ansaitsee.
Olen varma että tulee vielä päivä, jona sinä voit tuntea kuinka tuska hiljaa hiipii,pois, kauas pois luotasi.
Onni saapuu, sydämmeesi koputtaa ja hukuttaa surun, kuin hyökyaalto rannikolla sijaitsevan pienen tuvan.

Kommentoin sanojasi, koska kykenen samaistumaan sinuun. Moni oma runoni kertoo myös surusta ja tuskasta.


Jo on surullista.... eikö elämässä ole mitään myönteistä???
kielioppivirheistä en sano mitään.... vaatii harjoitusta kirjoittaa kunnolla. Kannattaa mennä jollekin kurssille tai kirjoittajapiiriin....

Vierailija

mummo
Niin on elämä murhettakin tulvillaan. Eikä kaikille voi suruaan paljataa. Vaan toivon, että sinulla on hyviä ystäviä joitten kanssa voi jutella aidosti ja pelkäämättä ettei sinua ymmäretä. ystävyys on maan suola. Ja voipi olla että sinun lähellesi tulee viellä ihminen jolle voit itse kertoa kokemastasi lohtuna toiselle. Ja usko tai älä suurinkin tuska laantuu ajan kanssa

Vierailija
Hiljainen kuiskaaja

Niin tuskaista on tie meidän monen, niin kivikkoista,niin karikkoista,
Niin mustaa, kuin taivas ukkosella.

Tuska raastaa rintaa ja sydäntä, mutta se hetki, vain se hetki, kun kauniit sanat laulaa voit, se kenties tuskaasi lievittää. Se hetki vie sinut toiseen maailmaan, unelmiin ja tunteeseen jota jokainen ansaitsee.
Olen varma että tulee vielä päivä, jona sinä voit tuntea kuinka tuska hiljaa hiipii,pois, kauas pois luotasi.
Onni saapuu, sydämmeesi koputtaa ja hukuttaa surun, kuin hyökyaalto rannikolla sijaitsevan pienen tuvan.

Kommentoin sanojasi, koska kykenen samaistumaan sinuun. Moni oma runoni kertoo myös surusta ja tuskasta.

Vierailija

Minä rakastan mustaa, tuskaa ja ahdistuneita lauluja. Rakastan tunnetta kun laulaja purskahtaa itkuun laulunsa paineesta. Helppoa ei saisi olla kenelläkään.

Vierailija

Tuo "runo" oli toteamus, itsesäälillä kyllästettyä valitusta.
Hiljainen kuiskaaja haluaa pitää itsestään kovaa meteliä siksi tuollainen perusärsyttävä nimimerkki, varmasti jokainen lukee ja muodostaa mielipiteensä. Etovaa!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat