klo 18:37 | 7.9.2013
Se on mukavaa, kun lapsilla on ukki olemassa. Joka leikkisi ja olisi läsnä lasten touhuissa ja olisi paikalla kun käyvät kylässä ja näkisivät lasten kasvun kehityksen.
Mutta välttämättä näin ei aina ole. Mitä pitäisi tehdä, kun ukilla ei oikein aikaa riitä lastenlapsille ja on aina menossa jonnekin, eikä ole aina tavoitettavissa....? Olemme huolissamme maailmanmenosta, mitä tuleman pitää.
Ukit ja myös mummot pitäkää yhteyttä lapsenlapsiinne.
Terveisin: Ukin rakkaat
Aika huono sanavalinta tuo "...on aina menossa jonnekin, eikä ole aina tavoitettavissa..." . Isovanhemmilla on oikeus myös omaan elämäänsä. Ilmoita tulostasi vanhemmillesi ja keskustele heidän kanssaan. Me kaikki emme yksinkertaisesti ole kovin isällisiä tai äidillisiä, on omia ongelmia terveyden kanssa tai jotain muuta. Puhumalla asiat selviävät.
Vastaan oman kokemukseni pohjalta: Ukkeja/pappoja on monenlaisia. - Olen eläkkeellä oleva mummo.
Oma ex-puolisoni ei pidä yhteyttä lapsiinsa, ei siis myöskään lapsukaisiin. Jätti tulematta jopa vanhimman lapsenlapsen rippijuhliin tänä kesänä.
Jo perheenä ollessamme hän vain määräili, ei koskaan ollut edes arjessamme läsnä . . . "menevä mies".
Meillä on kitkaton yhteys lasten kanssa, asuvat kaikki lähellä. Joskus mummo pelastaa tilanteen, jos vanhemmat ei ehdi esim. hakemaan hoitopaikasta ajoissa. Auttelen missä voin, mutta en puutu lasteni perhe-elämään.
Nyt minulla on uusi kumppani ollut kymmenisen vuotta, hänellä on omiakin lastenlapsia, joita hoitelee tarvittaessa ja tapaa usein. Silti hän viihtyy myös minun pikkuisteni kanssa. Tykkää, kun on lapset hyvinkasvatettuja. Yhdessä hoivaamme ja ulkoilutamme nuorimmaista, tyttäreni on yksinhuoltaja.
Aina aikaa myös omille harrastuksillemme. TOKI: "Isovanhemmilla on oikeus myös omaan elämäänsä"
- Ystävättäreni jäi leskeksi aikaisin, mutta uusi miesystävänsä on hyvin tärkeä "ukki-hahmo" lastenlapsillensa. Heillä on kummallakin melko pieniä lapsukaisia . . . Kolme vaippaikäistä... Paljon ovat yhdessä, milloin lasten kodeissa ja toiste mummolassa.
Meille on ONNEA, kun saamme olla pienten kanssa ihan arkisissa jutuissa. Ei ole viety mihinkään "huvipuistoihin" eikä "puuhamaihin" ja silti olemme arvostettuja isovanhempia. Opetamme oikeita arkisia taitoja, vanhemmat lapsukaiset tupsahtelee käymään, niin saatamme vaikka leipoa. Olen ollut kotolaisena, niin vanhemmat on päässeet kaksin lomalle pohjoisen erämetsään. Silloin aina keksimme kivaa tekemistä yhdessä... Joskus tutkitaan vanhoja valokuvia ja kerromme heille millaista oli ennen
Yhden ukki-tyypin haluan myös nostaa esille, "juopottelevat papat", lapset eivät luota heihin, eikä halua tunnistaa sellaista ukkia tuolla kylällä. . . . .
- Toivon että isovanhemmat ymmärtävät kuinka suuri lahja on saada seurustella omien LASTENLASTENSA kanssa !
Ihan oikein ukkeja on monenlaisia ja niin on mummejakin. Suurin osavarmasti näkee ja viihtyy lapsenlapsiensa kanssa hyvin. Pitää kuitenkin ottaa huomioon isovanhempien jaksaminen ihan pienten lasten kanssa. Oma lapsenlapseni asuu melko kaukana ja näinollen näämme harvemmin, mutta kerrallaan sitten useita päiviä. Odotan kovasti näitä tapaamisia, mutta heidän lähdettyään olen aivan poikki. Samaa olen kuullut monen muunkin sanovan. Ikä ja sairaudet tekevät tehtävänsä, aina kuitenkin on supermummoja ja ukkeja, jotka ovat terveitä ja koko ajan käytettävissä.
Eipä pääse lapsenlapsia kovin tiheeseen näkemään ovat niin kaukana ja ei ole omaa autoo, joten hankala on täältä korvesta lähteä käymään itse ovat niin kiireisiä että havoin on heillä lomaa, pienyrittäjillä ei juuri vapaata ole.
Ukin rakkaat jatkaa... Toki isovanhemmilla on oma elämä ja omat harrastukset. Muussa tapauksessa monelle välimatka rajoittaa yhteydenpitoa. Meidän tapauksessa ei ole pitkästä välimatkasta kyse. Ja isovanhemmat ovat vielä hyvässä kunnossa. Mutta Meillä toinen ukki on vaan menossa, eikä aina tiedetä missä on? ..