Miksi pitäisi olla jotakin vaikeeta. Olettaako aloittaja, että vaikeuksia pitäisi täällä esitellä.
Paitsi jos pysytään tasolla- viccypullon avaaminen on tosi vaikeeta ;) kuoharinkin saa helpommin auki, muka!
Vaikeaa on nykyään pennin venytys (kun ei meillä enää omaa penniäkään ole).
Ja minulle vaikeaa (oikeasti: mahdotonta) saada koipeni ristiin jooga-asentoon.
Telkku on nykyisin täynnä kilpailuohjelmia.
Katselen erittäin mielelläni ja siitä jäinkin miettimään mikä on ollut syynä,
etten ole koskaan oma-aloitteisesti osallistunut yhteenkään ja silti
kouluaikana jouduin niihin vuosittain. Enkä oikeastaan hassummin menestynytkään.
Lehtien kilpailuihin ‘osallistun itsekseni’. En saa lähetettyä vastauksia.
Mikähän minussa mättää?
Moikka vaan !
Huolet ja murhhet ne on meilä jokhaisela. Minun silihmän pisti yhen naisimmeisen valitus viimesesä Et- lehesä että ko täälä ei ole ystävänhausa 60v. miehenpuolia. Kyllä kait nuita on, mutta on varhman palionki nais immeisiä jokka ei ole hokshanne poistaa ilimotusthan ko näkkyy oleva kolomekki vuotta vanhoja. SE on kait maasa maan tavala.
Hups! Tuon edellisviestin myötä tuli taas kerran muistaneeksi, miten nämä keskustelufoorumille ohimennen tuupatut tekstit saattavat ilmaantua lehtien palstoille. Kuin huomaamatta.
Mutta avauksen aiheeseen: Vaikeaa oli saada avattua yksittäispakattujen sulatejuustosiivujen pakkausta kunnes näin sen pienen kolon ja olihan siinä pikkuruiset punaiset nuoletkin.
Tulihan siihen aikansa jo purettuakin aggressioitaan.
Vaikeaa, vaikeaa on! Nitistää näillä kätösillään pikkuista kiukkuista kärpästä! On pörrännyt viikonlopusta lähtien kasivarsillani, ai ai. Ei se ole iso musta, ei semmonen. Ihmettelen, voiko tähän aikaan vuodesta olla noin terhakkaa lapsikärpästä. Eikä se ole semmoinen, omenoiden houkuttelema, vaan oikea kesäkärpänen.
Nyt tiedät, millainen minun kärpänen on.
Eilen olin vielä hyväsydäminen, katsoin kärpästä ja puhelin, sinun elämäsi on aivan alkumetreillä, en viitsi sinun takia hakea kärpäslätkää komerosta. Ei minulla vieläkään ole kärpäslätkää vieressäni, voi, voi, nyt se kutittaa varpaitani.
Ollapa näin suosittu muissakin piireissä, että aivan hätistellä pitää.
Minun on aika vaikea avata nykyistä kahvipakettia oikeaoppisesti. Ei saisi käyttää saksia, mutta niihin minä usein turvaudun - kun en jaksa kiskoa kiinniteipattua nurkkaa auki. Tiukkaa tekee - kuten hedelmäsosepurkin kannen aukaisukin. Ensin koetan vääntää jonkin kuivan rätin avulla. Kuumaa vettä kun päälle laskee, niin kansi yleensä laajenee ja aukeaa. Jos ei se konsti tepsi, niin voi vasaralla kopauttaa kantta sivusta jonkun kerran.
Iltapalaksi syön parhaillaan sulatejuusto-sämpylää, ja taistelin juustokolmioiden kimpussa saadakseni ne auki. Kolmioissa oli pienet punaiset nauhanpätkät , ja niistä kun vedin niin aukenihan sesam. Mutta sormet olivat juustossa ennen kuin suu. Jokin kätevämpi systeemi noihinkin pitäisi saada.
Minun on myös vaikea ymmärtää talous-aiheista tekstiä. Heti kun joku puhuu/kirjoittaa sellaisia sanoja kuin verotus, korko, euribor, helibor, inflaatio, devalvaatio..., niin nyökyttelen vain viisaan näköisenä, mutta oikeasti menee täysin yli hilseen. Ja kuinka monta kertaa jälkikasvu on noita minulle selittänyt - hukkaan on mennyt opetus!
Miksi pitäisi olla jotakin vaikeeta. Olettaako aloittaja, että vaikeuksia pitäisi täällä esitellä.
Paitsi jos pysytään tasolla- viccypullon avaaminen on tosi vaikeeta ;) kuoharinkin saa helpommin auki, muka!
Vaikeaa on kuunnella jatkuvaa valitusta, kuinka huonosti valtiontalous voi, vaikka se ei sitä teekään.
Vaikeaa on nykyään pennin venytys (kun ei meillä enää omaa penniäkään ole).
Ja minulle vaikeaa (oikeasti: mahdotonta) saada koipeni ristiin jooga-asentoon.
Telkku on nykyisin täynnä kilpailuohjelmia.
Katselen erittäin mielelläni ja siitä jäinkin miettimään mikä on ollut syynä,
etten ole koskaan oma-aloitteisesti osallistunut yhteenkään ja silti
kouluaikana jouduin niihin vuosittain. Enkä oikeastaan hassummin menestynytkään.
Lehtien kilpailuihin ‘osallistun itsekseni’. En saa lähetettyä vastauksia.
Mikähän minussa mättää?
Moikka vaan !
Huolet ja murhhet ne on meilä jokhaisela. Minun silihmän pisti yhen naisimmeisen valitus viimesesä Et- lehesä että ko täälä ei ole ystävänhausa 60v. miehenpuolia. Kyllä kait nuita on, mutta on varhman palionki nais immeisiä jokka ei ole hokshanne poistaa ilimotusthan ko näkkyy oleva kolomekki vuotta vanhoja. SE on kait maasa maan tavala.
Hups! Tuon edellisviestin myötä tuli taas kerran muistaneeksi, miten nämä keskustelufoorumille ohimennen tuupatut tekstit saattavat ilmaantua lehtien palstoille. Kuin huomaamatta.
Mutta avauksen aiheeseen: Vaikeaa oli saada avattua yksittäispakattujen sulatejuustosiivujen pakkausta kunnes näin sen pienen kolon ja olihan siinä pikkuruiset punaiset nuoletkin.
Tulihan siihen aikansa jo purettuakin aggressioitaan.
Vaikeaa, vaikeaa on! Nitistää näillä kätösillään pikkuista kiukkuista kärpästä! On pörrännyt viikonlopusta lähtien kasivarsillani, ai ai. Ei se ole iso musta, ei semmonen. Ihmettelen, voiko tähän aikaan vuodesta olla noin terhakkaa lapsikärpästä. Eikä se ole semmoinen, omenoiden houkuttelema, vaan oikea kesäkärpänen.
Nyt tiedät, millainen minun kärpänen on.
Eilen olin vielä hyväsydäminen, katsoin kärpästä ja puhelin, sinun elämäsi on aivan alkumetreillä, en viitsi sinun takia hakea kärpäslätkää komerosta. Ei minulla vieläkään ole kärpäslätkää vieressäni, voi, voi, nyt se kutittaa varpaitani.
Ollapa näin suosittu muissakin piireissä, että aivan hätistellä pitää.
Minun on aika vaikea avata nykyistä kahvipakettia oikeaoppisesti. Ei saisi käyttää saksia, mutta niihin minä usein turvaudun - kun en jaksa kiskoa kiinniteipattua nurkkaa auki. Tiukkaa tekee - kuten hedelmäsosepurkin kannen aukaisukin. Ensin koetan vääntää jonkin kuivan rätin avulla. Kuumaa vettä kun päälle laskee, niin kansi yleensä laajenee ja aukeaa. Jos ei se konsti tepsi, niin voi vasaralla kopauttaa kantta sivusta jonkun kerran.
Iltapalaksi syön parhaillaan sulatejuusto-sämpylää, ja taistelin juustokolmioiden kimpussa saadakseni ne auki. Kolmioissa oli pienet punaiset nauhanpätkät , ja niistä kun vedin niin aukenihan sesam. Mutta sormet olivat juustossa ennen kuin suu. Jokin kätevämpi systeemi noihinkin pitäisi saada.
Minun on myös vaikea ymmärtää talous-aiheista tekstiä. Heti kun joku puhuu/kirjoittaa sellaisia sanoja kuin verotus, korko, euribor, helibor, inflaatio, devalvaatio..., niin nyökyttelen vain viisaan näköisenä, mutta oikeasti menee täysin yli hilseen. Ja kuinka monta kertaa jälkikasvu on noita minulle selittänyt - hukkaan on mennyt opetus!
On se vaan niin vaikiaa.
Mennä kyykkyyn ja nousta ylös.
Kävellä varpailla ja tanssia buggia kainalon alta.
On se vaan niin vaikiaa.
Nousta pirteänä ylös sängystä,kun on valvonut aamuun asti.
On se niin vaikiaa.
Pestä selkää ihan itse
ja
lakata oikean käden kynsiä.
Oi,oi,voi,.
Vaikeaa keksiä valituksen aiheita.
Hehheh.