klo 16:43 | 21.9.2013
Minä haluan lausua suomalaisille vanhoille naisille ja miehille terveyden toivotuksen täältä Petroskoista. Olen aina halunnut kirjoittaa Suomeen mutta vasta nyt se on mahdollista kun kyläämme on saatu yhteyskaabel. Minä olen ollut työssä Petroskoin suomalainen teatterissa 30 vuotta.
Sivut
Kiitos Gennadi Karhu!
Perille tuli, tervehdys sinullekin.
Tervetuloa kirjoittelemaan. Täällä on monia ketjuja, joista voit valita mieleisesi tai vaikkapa jatkaa aloittaasi.
Rakas Gennadi-Karhu..ompa mukava yllätys, että otat meihin yhteyttä, mutta ystävä hyvä, me emme ole vanhoja :) me olemme vain eläneet vähän pitempään, joten elämänkokemusta varmasti on meilläkin.
Toivotan sinut tervetulleekisi joukkoomme nettiet..n sivuille keskustelemaan. valone
Tosiaan Gennadi Karhu, olet tervetullut joukkoomme tänne nettiet:n sivuille. Täällä onkin monta mukavaa ketjua joista voit valita mieleisesi.
Huomio se, että ainakaan meistä naisista ei kukaan ole vanha,,,,,ikää meillä useilla on runsaasti, silti olemme elämää täynnä.
Toivottavasti viihdyt ja kerrot kuulumisia Petroskoista .
Brinna
Lämpimästi tervetuloa kirjoittelemaan Gennadi. Olen nähnyt Petroskoin suomal. teatterin esityksen Kouvolan teatterissa ja voinen todeta, että olette lahjakkaita!
Minä haluan osoittaa kiitoksen suomalaisille ystäville ja haluan lausua teidät kaikki tänne vanhaan kulttuurikaupunkiimme tulemaan tutustumaan.
Meidän kotikaupunki Petroskoi on todellinen aarre Äänisen rannalla. Maailmansodan vaikeina vuosina Stalinin pahuudentakia kaupukimme ehti olla nimeltään kolmen vuotta Äänislinna, mutta palautui takaisin alkuperäiseen nimeensä fasistien hävittyä sodat.
Meille koitti täällä vapaammat ja paremmat ajat kun Gorbatshov pääsi auttamaan sorrettua kansaa. Tänne saatiin paremmat kadut, paremmat tiet ja valot ja elämä monipuolistui kaikilla elämänaloilla. Suomenkieltä autettiin ja sen asemaa hyväksyttiin, ja se antoi mahdollisuuden julkaista suomenkieli lehteä.
Tämä kesä, joka nyt taittuu monenhehkuiseen syksyyn, ja äänisen aallot käyvät satamaan kuohupäinä yhtä kiivaina kuin aina ennenkin, on kovin onnellista aikaa meille täällä rajan täällä puolen. Me saamme kulkea ja tehdä matkaa, ja maamme sisällä ei ole enää viisumipakkoa. Kun kommunistivalta oli, kaupungista ei saanut mennä pois ilman passia.
Suomenkielisiä on nyt entistä vähemmän mutta yhteys on tiiviimpi, ja kamppailemme suomenkielen asemasta kouluissa. Tänne on saatu uusia data-firmaa ja kompuutterit avaavat meille maailmaa.
Miten te siellä Suomessa voitte? Onko teillä jo laitettu kaikki kadut bitumilla vai onko vielä hiekkatie?
Kiitos Gennadi Karhu!
Olisihan se hienoa päästä tutustumaan kaupunkiinne. Vaikutat tyytyväiselle oloihinne, se on ilahduttavaa. Vapaus liikkua, ajatella ääneen ja kirjoittaa omalla kielellään, se on tärkeää onnellisuuden kannalta. Eihän meilläkään siinä mielessä ainakaan huonosti asiat ole.
Kyllä meillä hiekkateitäkin vielä löytyy maaseudulla varmaan aika paljonkin. Asun Suomenlahden rannalla olevassa kaupungissa. Syntymäkotini on kaakkoisosassa melko lähellä rajaa. Se toimii kesäpaikkanamme ja siellä enimmän ajan kesästä vietän ja huomenna taas lähden muutamaksi päiväksi. Sinne joutuu vajaan kilometrin ajamaan hiekkatietäkin, eikä se ole mökkitie vaan ihan maantie, minkä varrelle menemme mieheni kanssa.
Kyllä syksy hehkuu täälläkin.
Hyvää huomenta tämän palstan aloittaja, Gennadi Karhu, sekä toiset kirjoittajat.
Kaunis syysaamu on täällä Karjalan kunnailla, jähellä rajaa.
Hiekkateitä täällä on paljon, kuvassa eräs, minulle läheisin.
Olemme vierailleet Petroskoissa vuonna 1996, jolloin nautimme korkeatasoisesta teatteriesityksestä siellä. Muistan vieläkin monet raikuvat aplodit näyttelijöille esityksen jälkeen. Eivät he helpolla meistä päässeet eroon, ainakin kolmet entreet me itäsuomalaiset teatteriharrastajat taputimme!
Käymme mieheni kanssa vuosittain kotiseutumme teatterissa monta kertaa vuodessa. Olen kirjoittanut muutamiin pienoisnäytelmiin käsikirjoituksia, jopa yrittänyt ohjatakin esitykset. Vaatimattomiahan ne olivat, mutta hauskaa meillä oli ja yleisökin piti niistä.
Aurinkoista päivää sinne entiseen Äänislinnaan. Isäni kävi siellä v. 1942.
Gennadi Karhulle tervehdys täältä suomen läntiseltä reunalta.
Kotini on 20.000 asukkaan pieni v.1652 perustettu kaupunki ihan perämeren rannalla, Pietarsaari nimeltään.
Tiedän että Laatokka on iso järvi, melkein kuin meri, mutta siitä huolimatta lähetän sinulle kuvan täältä perämeren rannalta. Kun katsot tuota kuvaa voit uskoa että Ruotsi on tuon ison veden toisella rannalla.
Täältäki tehdään paljon matkoja sinne teidän suuntaan, rajan toiselle puolen, mutta henkilökohtaisesti en ole sillä puolen käynyt. Ehkä vielä joskus sen teen.
Kyllä täälläkin on vielä sorateitäkin.
Teatteri harrastukseni on ainostaan katsoja puolella ja se onkin erittäin mukavaa , varsinkin kesäteatteri-ohjelmien katsominen.
Hyvää jatkoa ja kaunista syksyä.
Meidän kaunis kotikaupunki Petroskoi- Петрозаводск ei yleistä luuloa vasten sijaitse Ladokan rannalla vaan valtavan Äänisen rannalla. Alun perin Petroskoi perustettiin rangaistuskaupungiksi, jonne lähettiin kuritusvankeja. Äänisen pohjoissuunnassa on Valkoinen Meri, josta avautuu kulku Jäämerelle. Isä Aurinkoisen, Stalinin kanava yhdistää näitä suuria vesistöjä.
Meidän suomalainen teatteri on ollut suuressa vaikeudessa, johtaja on erotettu, lahjakkaat näyttelijät ovat menneet pois, ja butjetti on kuristettu hengiltä. Suomenkielinen viimeinen lehti on lakkautettu, kun rahat on loppu. Petroskoin nuoret muuttavat pois Petersburgiin tai Murmaskiin. Moniaisetr nuoret tulevat myös sinne Suomeen opiskelemaan ja työtä hakemaan.
Onko siellä Suomessa nyt kova pula työmiehistä ja rakentajista, kun niin moni sinne haluaa muuttaa?
Kiitos tervehdyksestä - terveiset myös Helsingistä.
Rajantakaisista alueista olen kuullut atrinoita jo edesmenneiltä sukulaisilta, jotka olivat siellä aikoinaan - tiedätte varmaan mistä syystä.
Laatokasta ja siellä olevista luostareista kertoi enoni, sanoi : mene sinne käymään joskus jos se on mahdollista. Nythän se olisi mutta en ole Valamoon tai Konevitsaan ainakaan vielä päässyt.
Muihin yhteiskunnallisiin asioihin en ota kantaa.
Kiitos, Gennadi Karhu!
Oli mukava yllätystervehdys rajan takaa ja niin hyvällä suomella.
Luin eilen sota-ajasta kertovaa kirjaa. Pysyäkseni kirjan matkassa paremmin, minulla oli maailman kartasto ja Suomen kartta vuodelta 1905 edessäni. Kuinka sitten sattuikaan, että luin tervehdyksesi täältä, ja oli ilo taas käyttää karttaa!
On haikean surullista, että kaikki pieni ja hyvä on niin katoavaista, ajattelen teidän suomalaista teatterianne.
Samaa rataa kuljetaan Suomessakin, pienet työpaikat hiipuvat. Niin kuin sanotaan, tuotannollisista ja taloudellisista syistä.
Kysyit, onko Suomessa pula työmiehistä ja rakentajista.
Oman ajatukseni mukaan ei sinänsä ole, mutta nykyään Suomessa kilpailutetaan julkiset rakennuskohteet. Ehkä sen asian myötä tänne tulee paljon ulkomaisia työntekijöitä.
Olisi mukava lukea vast edeskin tervehdyksiäsi ja avartaa omia ajatuksia/tietämyksiä.
Kiitos ja hyvää syksyä!
Hyvää aamupäivää sinne Äänisen rannoille sekä kotomaamme kirjoittajille.
Syksyä on ilmassa, lämmintä vain 6 astetta, kova koillistuuli puhaltaa ja lehdet lentävät pyörteillen maahan.
Päätimme mieheni kanssa, ettemme aloitakaan suurta haravointiurakkaa, vaan ajamme lehdet silppuavalla ruohonleikkurilla kompostoitaviksi.
On tavattoman harmillista, että korkeatasoinen Petroskoin teatteri on pahoissa vaikeuksissa! Teitte siellä arvokasta taidetta, joka ilahdutti suuresti myös meitä täällä asuvia.
Tapaan kesäisin useita kotikaupungistanne tänne töihin tulleita nuoria mm. tuttaviemme marjatilalla, jossa heidät tunnetaan ahkerina työntekijöinä. Kukaan heistä ei puhu suomea muutamaa sanaa enempää.
Rakennustöissä tällä suunnalla tiedän olleen kesällä useita nuoria miehiä Petroskoin tienoilta.
Parhaat terveisemme suomen kieltä käyttäville asukkaille siellä.
On mielenkiintoista keskustella teidän kanssanne tämän palstan kautta.
Minä haluan kiittää kaikkia suomalaisia ystäviä ja kirjoittajia siellä rajan toisella puolella.
Me elämme täällä uudessa ajassa ja uudessa toivossa, kun valta on vaihtunut maassamme. Sanotaan, että joskus yksi askel eteenpäin ja kaksi askel taaksepäin, se on kuva meidän yhteiskuntakehityksestä ja varsinkin kuva meidän Karjalan tasavallan verkkaisesta moternisoinnista.
Kun olin nuori, ajattelin karata Suomeen. Olin silloin jotakin 20-vuotias urheilijanuorukainen hyvässä voimassa ja kestävä. Neuvostoliiton aikana ei yksikään kukaan saanut pitää tai omistaa karttaa, se oli maanpetos ja suunnitelma antaa tietoja neuvostoarmeijan sijantipaikoista ulkovalloille. Hengen uhallakin isäni oli säästänyt vanhoja suomalaisia karttoja, jotka suomalaisilta oli jäänyt tänne kesän 1944 jälkeen, ennen kuin puna-armeija otti uudestaan Petroskoin haltuunsa.
Monet kerrat isäni kanssa katsoin suomalaisten jättämiä karttoja ja mittailimme matkaa Suomen rajallle. Kun ajat muuttuivat oikein vaikeaksi suomea puhuvien kannalta, tein monta suunnitelmaa karata Suomeen. Mittailin matkaa kartasta, se oli kuin nyt sama matka kuin teillä siellä Helsingistä 250 kilomeetteriä suuntaansa. Se ei olsi ollut matka ekä mikään minulle nuorelle urheilijalle polkupöyrällä tai kävellen, kun matkavarusteet olisivat olleet kunnossa. Tavallinen rajanylitys ei olisi tullut kysymykseen, ja siksi katsoin rajamaastosta sellaisia kohtia, joissa rajalinja halkoo järviä ja jokia. Niiden kautta olisin yön pimeydessä uinut ja sukeltanut, ja vaihtanut putkessa pitämäni kuivat vaatteet. Kahtena kesä odotin sopivaa hetkeä metsäretkelleni.
Luovuin suunnitelmistani kun kuulin salaisesta lähteestä, että Suomi palauttaa kaikki loikkarit. Sen jälkeen suunnittelin Lapin kautta lähteväni Norjaan.
Kuten hyvät ystäväni huomatte, ei yksikään suunnitelmistani toteutunut, ja nyt meitä yhdistää internet.
Kylää Venäjän ja Suomen raja on nykyisin aika avoin. Viisumin taitaa saada kuka tahansa.
Kuvaterveiset rantabulevartilta.
Hyvää iltaa teille kaikille, niin rajantakaiseen Karjalaan kuin Suomeenkin!
Kuvassa eilinen sienisaalis, jonka siskoni kanssa keräsimme eräästä vanhasta metsästä. Yksi haaparousku painoi n. 300 grammaa, kantarelleja, orakkaita ja suppilovahveroita tuli 2,5 litraa. Kuvan otin heti metsästä palattuamme.
Jalkani lipsahti liukkaalta kiveltä, nyt on polvi paketissa, nivelside revähti.
Eräs ystäväni asui Petroskoissa lapsena viisi vuotta. Hän joutui kahden vuoden ikäisenä saksalaisten keskitysleirille Viroon, kun nämä valtasivat Inkerinmaan. Sieltä perhe pääsi pois vuoden kuluttua. Vanhemmat työskentelivät ensin virolaisilla tiloilla, sittemmin sovhoosissa. Heidät karkotettiin suomalaisen taustansa takia. Perhe muutti Pihkovaan ensin, sitten saksalaisten poistuttua 1947 he pääsivät asumaan Petroskoihin, jossa asui sukulaisia. Ystäväni kävi koulua vain kolme vuotta, koska suomenkieliset koulut lakkautettiin, eikä hän osannut venäjää, vain suomea ja eestin kieltä. Hän on asunut Suomessa 14 vuotta. Ihana ystäväni, iloinen, tasapainoinen nainen!
Täällä satoi räntää tänään. Hyytävä tuuli puistelee puita, viimeiset omenat putoilevat nurmikolle, lämpöasteita on vain 3.
Ei hätää, lämmin uunin rinta, katto pään päällä, ruokaa riittää.
Kaikkea hyvää teille!
Joko Suomessa on kevät? Täällä Vienan meren rannalla nyt olen teollisuushallia rakentamassa.
Gennadi
Tervehdys sinne Suomen maahan hyvät ystävät.
Minä kirjoitin tuo ylhäälä olevan kysymys. Minun oli vaikea ymmärtää teidän uusi lehti, en saanut kirjautua ensin ollenkaan kun en ymmärrä mikä on Sanoma firma ja lupa kaikkiin lehtiin.
Minulla on vaikea kirjoittaa suomalainen aakkonen kompuutterila, kun minun kompuutteri on kyrillinen kirjoitus. Minä ymmärsin että otan google translate käyttöön ja kirjoitan siihen euroopalaiset kiirjaimet ja sitten copypaste. Tämä ei ole helppo minulle. Kyllä Perroskoisa voi kirjoittaa suomea, mutta nyt olen pohjoisessa ollut moni kuukausi työkonennus.
terveisin
Gennadi Karhu
Sivut