klo 0:16 | 22.9.2013
/etlehti.fi/s3fs-public/discussion_topic_image/original_27576.jpg?itok=zUMwqcNt)
Auschwitz- Birkenau keskitysleirit saattavat järkyttää ja herättää ahdistusta, mutta ne ovat muistomerkkejä tapahtumille jotka eivät saisi enää koskaan toistua.
Pääportin yläpuolella lukee saksaksi..Työ tekee vapaaksi...
Yli miljoonalle juutalaiselle tuo vapaus koitti krematorion piipun kautta...
Sivut
Sähköaita, vartiokopit säännöllisin välimatkoin sekä aitojen välissä vapaana juoksevat verikoirat tekivät pakenemisen mahdottomaksi.
Yhdellä laverilla nukkui 8 ihmistä.
Ylälaveri oli paras paikka sillä alalaverille valui ylhäältä vankien nälän ja aliravitsemuksen aiheuttama ripuliuloste.
Parakeissa on nähtävillä valtavat röykkiöt kenkiä, silmälaseja, matkalaukkuja, uhrien hiuksia sekä pakka hiuksista kudottua kangasta.
Varsinainen tuhoaminen tapahtui Zyklon B myrkkykaasulla.
Purkit ovat sisältäneet Zyklon B kiteitä.
Noin 7 kg kiteitä riitti tappamaan 1500 ihmistä.
Kaasukammio.
Itse krematoriosta ja polttouuneista en laita kuvaa mutta voin kertoa että siellä haisi vieläkin kuolema.
Hirsipuu jossa leirin komendantti Rudolf Höss kohtasi Luojansa 16. heinäkuuta 1947.
Hirsipuu sijaitsee krematorion ja Hössin suuren virka-asunnon välissä.
Parin kilometrin päässä Auchwitzistä sijaitsee Birkenaun leiri.
Se rakennettiin Auschwitzin jäädessä pieneksi ja siitä tuli varsinainen teollinen kuolemantehdas.
Juutalaiset kuljetettiin Birkenauhun junanvaunuissa.
Laiturilla suoritettiin heti tarkastus, naiset, lapset, vanhukset ja huonokuntoiset joutuivat kaasukammioon välittömästi.
Noin 75% saapuvista tuhottiin heti.
Hatarat puuparakit eivät tarjonneet suojaa kuumuudelta eikä pakkaselta.
Vesi ja lumi tulivat sisään,hygieniaolot olivat kammottavat ja rotat olivat riesana.
Talvisin miesten keskimääräinen elinikä leirillä oli noin 2 kuukautta, naisten sitäkin lyhyempi.
Mitä tähän kaikkeen voisi lopuksi sanoa?
Käynnit ovat olleet musertavia ja raskaita, ne herättivät vihan joka kohdistui jopa Jumalaankin.
Nämä ovat vaikeita asioita ja vie pitkään ennenkuin pystyy käsittelemään kaiken näkemänsä pahuuden.
Isäni kävi 1950-luvulla työ- ja tutustumismatkalla Saksassa ja he kävivät myös Auschwitzissä. Hänellä oli paljon senaikaisia kuvia sieltä, mustavalkoisia. Mökinmuorin kuvat ovat siistejä ja "kevyempiä" näihin isäni tuomiin.
Isäni ei paljoa kertonut. Ilmeisesti käynti siellä oli siksi rankkaa, vaikka hänellä oli hyvät puhujan lahjat, tämä oli liikaa. Me katselimme näitä kuvia,mutta isäni ei osallistunut, en myöhemminkään.
Olen käynyt molemmissa keskitysleireissä, Arbeit macht frei-tunnus teki vaikutuksen, koska se oli tuttu niin monesta tv-ohjelmastakin. Mutta -eniten liikutti ne lasiseinien takana olevat kasat lastenvaatteista, kengistä, silmälaseista ja vaikkapa hiuksista.
Olen myös käynyt New Yorkin Juutalaismuseossa, muistaakseni 3 kerroksinen rakennus, jossa aloitetaan pohjakerroksesta-siinä kerrotaan kuvin ja tarinoin perheistä ja yksittäisistä henkilöistä ja edetään kohti holocaustia.
Oli muistaakseni aikalailla vastapäätä Vapaudenpatsasta-ironista.
Itselläni on äitini puolelta juutalaisverta, olen perehtynyt aikalailla koko elämäni ajan-alkaen 5-vuotiaasta(kun opin lukemaan) juutalaisten kohtaloihin ja Hitleristä olen lukenut kaiken mahdollisen -paitsi hänen pääteoksensa jäi lukematta-en jaksanut sitä paatosta. Kerran löysin hänestä mielettömän hyvän aika ohuen kirjan psykologisesta näkökulmasta hänen luonteestaan-onneksi muistan aika paljon asioita, vaikka kirjasta en ole enää löytänyt.
Hänhän oli loppujen lopuksi aikaq monipuolinen persoona, vegetaristi, taiteilija, arkkitehtuurinen taipumus, kohteli ystävällisesti vaikkapa sihteereitään, ainakin yhden elämänkerta on kotikirjastossani.....
Olisi hienoa vaihtaa ajatuksia ihmisen kanssa, joka olisi perehtynyt syvällisesti Holocaustiin ja myös Hitlerin sielunelämään.
Olen myös käynyt näissä, järisyttävä kokemus, mutta vielä järisyttävämpää on se, että samankaltaiset "hengen jättiläiset", jotka kehittivät näitä, pyrkivät (ja onnistuvatkin) nyt nostamaan päätään ympäri Eurooppaa. Eikö ihminen ikinä opi mitään?
Nuo kaikki kohteet olen käynyt 90 luvun alussa, muistissa on eikä koskaan katoa.
Kylmät väreet selkäpiissä kun muistan tuon kaiken tuskan ja sen tunnelman joka oli saatu aikaan kokoamalla noita ihmisiltä poistettuja esineitä, esim valtava määrä silmälaseja. Oli se raskas tutustumismatka. Heikkohermoisen on parasta pysyä pois.
Kyllä veti eilen illalla hiljaiseksi kun luin tätä ketjua... Voi luoja sentään. Palautui muistiin nuo asiat, olihan se TV-sarja Polttouhrit aikoinaan, josta sai jonkinlaista kuvaa noista tapahtumista. Minä en voisi mennä tuonne autenttisille paikoille katsomaan.... en kestäisi. Jo nytkin pyrkii kyyneleet silmiin... Se kaikki hirvittävä pahuus ja julmuus lajitovereita kohtaan... Käsittämätöntä. Kiitos kuitenkin mökinmuorille asian esiintuomisesta. On ollut varmasti aivan uskomattoman vaikuttava käynti tuolla. Ja noita tapahtuneita tosiasioita ei saa koskaan unohtaa!!
Juutalaisten järkyttävän kohtalon muistomerkkejä on pystytetty ympäri Eurooppaa ja muuallekin. Saksalaisen historian kammottavan vaiheen analyysia ja puhdistautumista (onko se mahdollista?) on yritetty koko sodan jälkeisen ajan.
Toisin on Venäjällä, jossa moninkertaiset vankileirien saaristojen uhrit unohtuvat väistämättömänä osana Suuren isänmaallisen sodan glamourin väistämätöntä kääntöpuolta. Stalinin kilven tuoreet kirkastajat unohtavat, ettei Isä Aurinkoisen mainetta ole vielä edes virallisesti tahrattu. Suuri kansallinen puhdistautuminen ja itsekritiikki on käymättä. Dramaattiset Suomessakin esitetyt tv-sarjat, mm. "Leninin perintö" ja "Arbatin lapset" ovat vain aavistuksenomaisia viittauksia niihin järjettömiin kohtaloihin, joiden uhreina menehtyi myös tuhansia suomalaisia.
Samaan hengenvetoon, kun kauhistumme keskitysleireillä, Prahan keskustassa sijaitsevalla juutalaisella hautausmaalla tai uudelleen rakennetun Varsovan vanhankauoungin sodanvastaisessa museossa, meidän tulee pitää mielessä lähialueittemmemme historia. Sofi Oksasen suurin ansio on siinä, että hän on tuonut 2000-luvun suomalaisen tajuntaan, että kaikki mieletön paha tapahtui myös Virossa, alle sadan kilometrin päässö etelä-rannikostamme. Vaikka ketään ei kaasutettukaa.
Vanhan sanonnan "Arbeit macht frei" omi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue noustuaan valtaan vuonna 1933. Sanonta on kenties johdettu Raamatusta: ”Totuus tekee teistä vapaita”. Totuude kohtaaminen Neuvostoliiton aikaisista massamurhista vapauttaisi miljoonat ja miljoonat venäläiset, mutta myös kymmenet tuhannet suomalaiset.
Osallistuin bussimatkallani 90-luvulla Auschwitzin museossa vierailuun. Mutta en suosittele kenellekään. On jo tarpeeksi fiilistelty niillä asioilla. Kannattaa mennä lomareisuullaan johonkin myönteisempien asioiden pariin tutustumaan.
Matkailu- ja viihdeteollisuus romantisoivat keskitysleirien kauhuja. On jotenkin ylevöittävää kertoa kotiin jääneille, miltä näyttivät kultahampaat ja lastenvaatteet "alkuperäisessä" ympäristössä. Anne Frankin päiväkirja on vienet monet mukanaan kokemaan koko "totuuden"
Neuvostoliitto totuuteenkaan ei olla vielä päästy kunnolla käsiksi. Romantiikasta puhumattakaan.
Varlam Shalamovin kuuluisaan novellikokoelmaan perustuva draamasarja "Leninin testamentti", kertoo vankileirikokemuksista Kolymassa. Jos vapauttavan totuuden etsintä houkuttelee, novelleista on hyvä alkaa. Saali ettei kolyman juttuja ole kaannetty suomeksi, mutta johdannoksi tarjolla on "Neuvostoleirien historiaa suomalaisittain":
http://www.gulag.fi/naapurissa.html
Verkkosivun teksti on sijoitettu tummahkolle sivupohjalle, joka haitta lukemista. Näppäräsorminen siirtää tekstin vaikkapa "Muistio"-tekstinkäsittelyohjelmaan näppäinsekvenseillä:
- "ctrl A" ( =aktivoi kopioitava tekstisivu)
- "ctrl C" (kopioi aktivoitu teksti tietokoneen muistiin - leikepöydälle)
- Avaa uusi sivu tekstinkäsittelyohjelmassa
- "ctrl V" (=liitä kopioitu teksti uudelle sivulle)
Kommentoi lukemasi tässä keskustelussa!
Sinulla on erilainen näkökanta asiaan.
Oletko siis sitä mieltä että asia pitää lakaista maton alle ja unohtaa, matkustaa mieluummin vaikka Rodokselle kokkikurssille?
Se joka on todella keskitysleirillä käynyt ymmärtää että niistä kauhuista on ylevyys ja matkailuromantiikka hyvin kaukana.
Mökinmuori toi esille kauheuksien historiaa.-Tällaista kansanmurhaa ei saa unohtaa milloinkaan.Miten jokin kansakunta nostaa itsensä muita ylemmäksi!!!
Nii,Stalin oli myöskin hirviö ja paljon muita!
Itse en pystyisi käymään millään keskitysleirillä.Toki paljon olen televisiosta katsonut ko.ohjelmia.
Anne Francin päiväkirja on kirjahyllyssäni ja muutakin juutalaisvainoihin liittyvää materiaalia.
Kuin myöskin Stalinin vainoista.
(Niin,tämä ei kuulu tähän,mutta onhan suomessakin nykyisin menneillään sellaista politikointia,että saataisiin taas rikas yläluokka ja sitten köyhät kyykkyyn!
Aina ja iankaikkisesti jatkuu tämä ihmisten erotteleminen ns.parempiin ja vähemmän parempiin ihmisiin.
Riistetään vähempiosaisia.)
Sivut