Hymy ja ystävällisyys palkitaan.

Olen kymmenet vuodet harrastanut karavaanielämää. Liikkunut paljon Suomessa, mutta myös
kymmeniä reissuja ympäri Eurooppaa.
Tässä pieni tarina Portugalista.

2000-luvun alussa oltiin Algarven maakunnassa Portugalissa.
Mummo, minä ja "pastor Allemania" eli saksan pimenkoira.
Pienen kaupungin campinkalueella auto ja kohtalaisen iso
matkailuvaunu. Minä käytin aamuisin koiran lenkillä, Joskus
Atlantin rannalla, joskus jossain pikku metsikössä.
Heti campinkin portin vieressä oli paikallisten asutusta ja
niiden edessä oli usein mustapukuisia vanhempia naisia
juttelemassa keskenään. Ihmettelin, kun he yrmeinä ja ehkä
vihaisin ilmein katselivat ohikulkuani. Jollekin kaverille kerroin, että miksihän
ne kyräilevät minua ja koiraa. Kaveri kysyi, että hymyilenkö ja tervehdinkö naisia. Sanoin, että en, siinä syy, sanoi kaveri.
Seuraavana aamuna muistin hymyillä ja toivotin ystävällisesti
"bom dia". Siitä alkoi ystävällinen käytös, koira ja minä saatiin
taputuksia ja joskus tarjottiin kahvia tuoreen pullan kera. Ja kaikki
tämä hymyn ja vilkutusten kera.
Tarinan opetus: hymy ja ystävällisyys ei maksa mitään, mutta
antaa hymyä ja ystävällisyyttä takaisin.
Kuvassa helmi-maaliskuussa kukkiva magnolia.