Olen seurannut ympärilläni kun kanssaihmisistä tulee isovanhempia ja sitä miten lastenlapset vaikuttavat heidän elämäänsä. Itse en ole vielä mummi . mutta ehkä joskus tulen olemaan . Olen saanut seurata miten omat vanhempani ovat tulleet isovanhemmiksi ja miten lastenlasten kasvettua aikuiseksi he ovat seuranneet heidän elämänkulkua. Oma poikani on saanut kasvaa lähellä isovanhempiaan ja saada elämäänsä rikkautta jota kirjojen kautta ei voi saada. Itselläni isovanhempia ei ole ollut . isäni isä eli pitempään olin kahden kun hän kuoli. Kaikki isovanhempani olivat syntyneet 1800-luvulla.Hyvät isovanhemmat ehdottaisin jotta voisitteko vaikka kirjoittaa joskus muistoja siitä elämästä ylös mitä elätte yhdessä lastenlastenne kanssa , lahjaksi lapsenlapsellenne. Teidän antama aika lapsenlapsillenne on todella merkityksellistä.
Kun elämme tässä ja nyt, emme tajuakaan kuinka tärkeää tuleville olisi todellakin se että kirjoittaisimme asioita muistiin. Minua on siunattu kahdella ihanalla lapsenlapsella. Vietän mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. Se on rikastavaa! Kirjoitan päiväkirjaa ja sinne tulee talletettua myös näitä asioita ja tapahtumia mitkä liittyvät lastenlasten kanssa puuhailuun. Olen myös alkanut kirjoittaa kirjeitä lapsenlapsilleni. He ovat pieniä, siksi käytän paljon kuvia kirjeissäni heille. Lähettämäni kirje jää myös itselle talteen, kun ne tietokoneella nykyään tehdään.
Miksiköhän otan pulttia jos toisilla on onnistunut iso-vanhemmuus ja minulla ei, vaikka kaikkeni yritän ja haluaisin että jälkipolvi arvostais, mutta ei kun ei.
Raha, hyvä työ-ura ja muu näyttäminen on se mitä he arvostavat, eivät tällaista tavallista vuokralla olijaa joka ei ole edennyt mihinkään urallaan eikä ole panostanut omaisuuden keräämiseen. Ja luonne tuli kyllä jo lapsena selväksi.
Eli aina ei itse päättää kaikesta mitä ympärillä on.
Uskon että jokaisella isovanhemmalla , niinkuin vanhemmallakin on hetkijä jolloin ei tunnu saavansa arvostusta.
Ja uskallan sanoa edelliselle kirjoittajalle , jotta vielä tulee se päivä jolloin sinua arvostetaan isovanhempana ja myös äitinä. Aina todella ei voi päättää itse mitä ympärillä on.
Keskustelua voitaisiin laajentaa myös siihen näkökulmaan miten koemme oman arvostuksemme vanhempana.
Itse olen ollut yksinhuoltaja , tosin vanhempani ovat olleet mukana koko ajan. Itselläni on ollut kausia , jolloin olen epäillyt omia kykyjäni äitinä olemisessa . En silti vaihtaisi mitää n pois.
Hyvyjä ja jaksamista kaikille vanhemmille ja isovanhemmille , olette tärkeitä sellaisina kuin olette.
Tämä asia nousi esiin kun luin tutkimuksen siitä, että äidinäiti on läheisempi kuin isänäiti ja selitys on menneissä sukupolvissa, kuinka joskus "aikojen" alussa äidit ovat turvautuneet omiin äiteihinsä lasten kasvatuksessa ja se onkin ollut enemmänkin naisten tehtävänä kuin miesten.
Täällä oli ketju mummona olosta ja etsin sitä mutten löytänyt, löysin tämän ketjun ja kirjoitan sitten tähän.
Kylläpä nolotti, kun tajusin että olen turhaan ollut kateellinen eikä se ole minun syy että lapsenlapset ovat aina toisella mummolla hoidossa. Se on vain ihmisten tapa, eikä johdu siitä ettei minua arvosteta.
http://www.nettiet.fi/forum/sana-on-vapaa/739-Etko-saa-tavata-lapsenlaps...
Tässä yksi ketju.