Oletko tyytyväinen asuinpaikkaasi?

Vierailija

Taloustutkimuksen mukaan Tampereella on asuinpaikkana paras imago. Kakkospaikalla on Turku, sitten Jyväskylä ja Helsinki on vasta neljäntenä.
Oletko sinä tyytyväinen asuinpaikkaasi, asuitpa maalla tai kaupungissa. Mitä asioita arvostat asuinpaikallasi?

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Sijainniltaan olen tyytyväinen Helsinkiin.
Muutin Helsinkiin nuorena työnperässä ja tänne olen kotiutunut. Vaikka olen maalla syntynyt, niin kaupunkiasuminen on kuitenkin mieluisin asumismuoto minulle.
Helsingissä, niinkuin muuallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta olen tyytyväinen elämääni täällä.

hesatar

Vierailija

Kouvola on ilmeisesti epämukavin. Vika ei ole maakunnassa vaan epämääräisessä hallinnossa. Hirveä määrä tehdään kaikkea typerää ja yleensä kallista. Nyt tämä kuntauudistus on sotkenut liittymäkunnat samaan kaaokseen.

Vierailija

Jyväskylässä potkut 900:lle,Kouvolassa 600:lle ja sitä rataa sitä suomenmaassa mennään.
Useat kunnat aikovat irtisanoa kerralla satoja ihmisiä,kaikki eivät ole vielä madonlukuja julkaisseet.

Vierailija

Nuorena Helsinki oli ykköspaikka, viikonloppuisin kaikki ilonpito keskittyi Hesaan ja haaveena oli kimppaelämä ystävättären kanssa jolla oli siellä tilava perintöasunto.
Mutta sitten tuo löysi poikaystävän enkä minä sinne enää mahtunut.

Nykyinen pieni kotikaupunkini on juuri passeli.
Täällä on kaikki mitä tarvitsen,, on taidemuseo, konserttisali sekä talviurheilukeskus jonne helsinkiläisetkin tulevat laskettelemaan.
Iso luonnonpuisto jossa on lenkkipolkuja sekä talvella hiihtolatuja riittämiin.

Helsingin tarjonta on vain 40 minuutin päässä, junia kulkee puolen tunnin välein.

Asumismuotoni on minulle juuri sopiva, talvet kaupunkiasumista, kesät maalla Keski-Suomessa.

Vierailija

Vuosirenkaani on vihjaillut että välimerellä on lämmintä jopa talvella. Joten voi olla että häippäsen täältä. Tohtorikin sanoi, neuvoi, kuuntele koneistosi ääntä.

Vierailija

En ole tyytyväinen, mutta täällä on oltava, kun on työ ja perhe täällä. Tässä kaupungissa jossa asun, ei ole enää mitään mielenkiintoista, kaikki on loppunut. Ei ole edes elokuvateatteria, ei tanssipaikkaa (muuta kuin kapakoita), ei muuta kuin kirjasto ja kuntosali uimahallin yhteydessä. Keskustasta on kaupatkin loppuneet melkein kaikki, tai siirtyneet tuonne muutaman km:n päähän. Kaupungin keskusta on autioitunut, kesällä liikenneympyrät rehotti suurinpiirtein roskaa, kukkia oli johonkin laitettu, mutta kaikki on aina..siis aina..vuodesta toiseen samoja ja samoilla paikolla. Kohta tulee joulu ja jouluvalot, nekin vuodelta yksi ynnä kaksi, siis lamput palaa jos palaa, kuusikin laitetaan keskustaan ja jännitetään pysyykö se joulun ajan pystyssä. Mielenkiintoista!

Vierailija

Lainaus:

Sijainniltaan olen tyytyväinen Helsinkiin.
Muutin Helsinkiin nuorena työnperässä ja tänne olen kotiutunut. Vaikka olen maalla syntynyt, niin kaupunkiasuminen on kuitenkin mieluisin asumismuoto minulle.
Helsingissä, niinkuin muuallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta olen tyytyväinen elämääni täällä.

hesatar

Hei hesatar,

asutko lähiössä vai kantakaupungissa. Lapsena asuin isän kanssa Kalliossa, kun äitini löysi uuden miehen. Lapsuus siellä oli isän kanssa ihan turvallinen.Nuorena asuin Roihuvuoressa sekä Mannerheimintiellä, ratikkavaunujen hallin vieressä. Se oli tosi meluista paikka ja viihdyin siinä tasan vuoden. Oli nastaa ensituntumalta, kun kaikki menomestat oli vieressä, mutta en kuitenkaan viihtynyt melun takia. Naimisiin mentyäni muutin Espoon Soukkaan. Maalaislähiöön. Joo, lähiöön...No, avioliitto kesti 2x7 vuotta. Kaksi poikaa ehdittiin saamaan aikaan ja oma yritys oli pystyssä lamaan saakka. Hankin sitten uuden ammatin ja vaihdoin paikkakuntaa tänne Kouvolaan. Lapset olivat siinä tilanteessa jo omillaan. Ex -mieheni oli jo poistunut keskuudestamme ja päätin tehdä jotain aivan muuta. Olen kohta eläkeiässä ja meinaan olla täällä myös työn päättymisen jälkeen. Sopivan pieni paikka ja paljon tuttuja. On vielä mainittava, että parhaat ystävät ovat säilyneet myös Helsingin ajoilta.

Vierailija

Olen syntynyt Tampereelle, vanhemmista jotka tulivat Viipurista sotaa karkuun.
Kiitä siitä, että olen täällä saanut kasvaa, avioitua ja kasvattaa lapseni.
Hyvin muistan Tampereen teollisuuskaupunkina kaikkine punatiilitehtaineen. Kuin se muutoksen, tehtaiden sulkemiset,
toiselaisen kultturin nousun, kuin yltiöpäisen rakennusbuumin Herrvannaksi Tampereen kylkeen.
Elelen nyt tyytyväisenä kulttuurikaupunki Tampereella, katselen onnellisen ylpeänä kaupunkiani kuinka se on kaunis keskustaltaan, Tammerkoski joka virtaa halki Tampereen reunoillaan entiset punatiilitehdasrakennukset, jotka ovat pesseet kasvonsa museoiksi, asunnoiksi, liikepaikoiksi. Monet puistot ja tapahtumat niissä, toriaukiot ja vilkas elämä niissä monimuotoisena, ei ole maailmassa parempaa paikkaa, kuin tämä synnyinkaupunkini. Noin tunnen ja se tunne vain on iän mukana vahvistunut, osuutensa varmasti sillä, että olen saanut paljon matkustella ja nähdä monelaista elämää ja kulttuuria ympäri maailman. Silloin kotimaa ja oma kaupunki kotiin palatessa on joka kerta saanut sydämestäni suuremman osan. Nyt koko sydämeni sykkii Tampereelle. Täällä elävät ja asuvat lapseni, lastenilapset ja ystäväni.

Vierailija

Olen maaseudun lapsi. Täällä leikin lapsuuteni leikit ja teiniajan ihastukset koin. Kunnes 18-vuotiaana Helsinki kutsui. Junaa ennen näkemättömänä oli siihen noustava ja aloitettava 31 vuotta kestävä tutkimusmatka. Lauttasaaressa asuin ensimmäiset kaksi vuotta. Kolusin kaikki rannat iltalenkeilläni. Seuraaavat kaksi vuotta elelin Etelä-Haagassa. Siellä jatkui iltalenkkeily ja oli polkupyörä apuna. Sillä huristelin aina Pirkkolaan asti.
Matka jatkui Taka-Töölöön vain muutamaksi kuukaudeksi. Sinä aikana ehdin tutustua Sibeliuspuistoon ja Seurasaareen ulkoilulenkeilläni.
Vuoron sai Vesilinnankatu Alppilassa, viisi vuotta. Kaksi vanhinta lastani olivat syntyneet. Huristelin pyörällä Vaasankatua, lapsi tarakalla, leikipuistotädille lasta viemään, Torkkelinmäen pienelle sivuleikkikentälle. Tämä kultaista 70-lukua.
Muutto Malmille, ihanalle, rauhalliselle omakotialueelle. Olin onneni kukkuloilla. Kiertelin pieniä katuja, ihastelin perennapenkkejä, joissa loistivat lapsuusajan ikimuistoiset perennat. Hankin ensimmäisen koiramme, ja kävelymatkat pitenivät. Tutustuin jalkaisin Pihlajistoon. Pihlajamäkeen, Tapanilaan, Siltamäkeen, Puistolaan, Tuomarinkylän maisemiin, Taninvainioon, Pukinmäkeen ja mitä kaikkea siinä välillä onkaan.
Vielä ehdimme muuttaa neljäksi vuodeksi Tapaninvainioon, idylliseen mansardikattoiseen hirsitaloon, jota entrasimme. Unessa olen siellä usein, pihapiirissä enimmäkseen. Viime aikoina olen pariin otteeseen "päässyt sisälle" taloon. Se lienee merkki jonkun ajan loppumisesta.
Vuonna -89 muutto jatkui Joensuuhun, kaksi km torilta. Elinympäristö muuttui asteen maalaismaisemmaksi ja 11 vuotta jälleen vaipui historiaan.
Nyt elelen jälleen rakkaassa lapsuuden pihapiirissä. Ei ole kulttuririennot ihan oven takana, mutta autolla pääsee, milloin on tarve lähteä. Nautin rauhasta, hiljaisuudesta ja luonnosta täysin siemauksin, kaipaamatta turhaa viihdykettä elämääni. Olenhan niin paljon nähnyt ja kokenut. terveisin Punahilkka.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Sijainniltaan olen tyytyväinen Helsinkiin.
Muutin Helsinkiin nuorena työnperässä ja tänne olen kotiutunut. Vaikka olen maalla syntynyt, niin kaupunkiasuminen on kuitenkin mieluisin asumismuoto minulle.
Helsingissä, niinkuin muuallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta olen tyytyväinen elämääni täällä.

hesatar

Hei hesatar,

asutko lähiössä vai kantakaupungissa. Lapsena asuin isän kanssa Kalliossa, kun äitini löysi uuden miehen. Lapsuus siellä oli isän kanssa ihan turvallinen.Nuorena asuin Roihuvuoressa sekä Mannerheimintiellä, ratikkavaunujen hallin vieressä. Se oli tosi meluista paikka ja viihdyin siinä tasan vuoden. Oli nastaa ensituntumalta, kun kaikki menomestat oli vieressä, mutta en kuitenkaan viihtynyt melun takia. Naimisiin mentyäni muutin Espoon Soukkaan. Maalaislähiöön. Joo, lähiöön...No, avioliitto kesti 2x7 vuotta. Kaksi poikaa ehdittiin saamaan aikaan ja oma yritys oli pystyssä lamaan saakka. Hankin sitten uuden ammatin ja vaihdoin paikkakuntaa tänne Kouvolaan. Lapset olivat siinä tilanteessa jo omillaan. Ex -mieheni oli jo poistunut keskuudestamme ja päätin tehdä jotain aivan muuta. Olen kohta eläkeiässä ja meinaan olla täällä myös työn päättymisen jälkeen. Sopivan pieni paikka ja paljon tuttuja. On vielä mainittava, että parhaat ystävät ovat säilyneet myös Helsingin ajoilta.

Asun tällähetkellä lähiössä rivitaloasunnossa jossa on sopivankokoinen piha kaikenlaista pientä puuhailua varten.
Naapurit "sattuvat" olemaan oikein mukavia, ei liian läheisiä, mutta apua saa tarvittaessa pyytämättäkin.
Sanotaan, että Helsinkiläiset ovat ynseitä, mutta en allekirjoita tuota, sillä ynseitä löytyy kaikkialta missä sattuu liikkumaan tai asumaan.
Ruokakaupat ovat sopivan kävelymatkan päässä, samoin apteekki ja terveyskeskus. Tosin pankkipalvelut ovat kaikonneet.
Muutettuamme tänne lähiössä oli pari kenkäkauppaa, vaateliikkeitä ja kirjakauppa, nyt pitää matkustaa metrolla itäkeskukseen saadakseen vaatteita, mutta en silti ole tyytymätön, metro on hyvä kulkupeli.

hesatar

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Lainaus:

Sijainniltaan olen tyytyväinen Helsinkiin.
Muutin Helsinkiin nuorena työnperässä ja tänne olen kotiutunut. Vaikka olen maalla syntynyt, niin kaupunkiasuminen on kuitenkin mieluisin asumismuoto minulle.
Helsingissä, niinkuin muuallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta olen tyytyväinen elämääni täällä.

hesatar

Hei hesatar,

asutko lähiössä vai kantakaupungissa. Lapsena asuin isän kanssa Kalliossa, kun äitini löysi uuden miehen. Lapsuus siellä oli isän kanssa ihan turvallinen.Nuorena asuin Roihuvuoressa sekä Mannerheimintiellä, ratikkavaunujen hallin vieressä. Se oli tosi meluista paikka ja viihdyin siinä tasan vuoden. Oli nastaa ensituntumalta, kun kaikki menomestat oli vieressä, mutta en kuitenkaan viihtynyt melun takia. Naimisiin mentyäni muutin Espoon Soukkaan. Maalaislähiöön. Joo, lähiöön...No, avioliitto kesti 2x7 vuotta. Kaksi poikaa ehdittiin saamaan aikaan ja oma yritys oli pystyssä lamaan saakka. Hankin sitten uuden ammatin ja vaihdoin paikkakuntaa tänne Kouvolaan. Lapset olivat siinä tilanteessa jo omillaan. Ex -mieheni oli jo poistunut keskuudestamme ja päätin tehdä jotain aivan muuta. Olen kohta eläkeiässä ja meinaan olla täällä myös työn päättymisen jälkeen. Sopivan pieni paikka ja paljon tuttuja. On vielä mainittava, että parhaat ystävät ovat säilyneet myös Helsingin ajoilta.

Asun tällähetkellä lähiössä rivitaloasunnossa jossa on sopivankokoinen piha kaikenlaista pientä puuhailua varten.
Naapurit "sattuvat" olemaan oikein mukavia, ei liian läheisiä, mutta apua saa tarvittaessa pyytämättäkin.
Sanotaan, että Helsinkiläiset ovat ynseitä, mutta en allekirjoita tuota, sillä ynseitä löytyy kaikkialta missä sattuu liikkumaan tai asumaan.
Ruokakaupat ovat sopivan kävelymatkan päässä, samoin apteekki ja terveyskeskus. Tosin pankkipalvelut ovat kaikonneet.
Muutettuamme tänne lähiössä oli pari kenkäkauppaa, vaateliikkeitä ja kirjakauppa, nyt pitää matkustaa metrolla itäkeskukseen saadakseen vaatteita, mutta en silti ole tyytymätön, metro on hyvä kulkupeli.

hesatar

Hei

Kun kirjoititte, että helsinkiläiset ovat joidenkin mielestä ynseitä. Eivät ole, paljasjalkaiset hesalaiset, mutta toista on ns. helsinkiläiset, jotka ovat muuttaneet sinne nuorena työn perässä.....Tietysti pitää muistaa, että tätäkään ei voi yleistää.

Nyt kun katselen asioita täältä pienestä kaupungista ja muistelen ensivaikutelmaani sekä eroja Helsinki-Kouvola. Ensimmäisenä tulee mieleen liikenne. Vaikka Hesassa on paljon liikennettä ja kaikilla kiire, niin siellä otetaan huomioon jalankulkijat tosi hienosti verrattuna tänne Kouvolaan. Ensimmäisinä päivinä meinasin jäädä täällä auton alle, kun en tiennyt niin erilaisesta liikennekulttuurista.

Vierailija

Sijainniltaan olen tyytyväinen Helsinkiin.
Muutin Helsinkiin nuorena työnperässä ja tänne olen kotiutunut. Vaikka olen maalla syntynyt, niin kaupunkiasuminen on kuitenkin mieluisin asumismuoto minulle.
Helsingissä, niinkuin muuallakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta olen tyytyväinen elämääni täällä.

hesatar[/quote]

Hei hesatar,

asutko lähiössä vai kantakaupungissa. Lapsena asuin isän kanssa Kalliossa, kun äitini löysi uuden miehen. Lapsuus siellä oli isän kanssa ihan turvallinen.Nuorena asuin Roihuvuoressa sekä Mannerheimintiellä, ratikkavaunujen hallin vieressä. Se oli tosi meluista paikka ja viihdyin siinä tasan vuoden. Oli nastaa ensituntumalta, kun kaikki menomestat oli vieressä, mutta en kuitenkaan viihtynyt melun takia. Naimisiin mentyäni muutin Espoon Soukkaan. Maalaislähiöön. Joo, lähiöön...No, avioliitto kesti 2x7 vuotta. Kaksi poikaa ehdittiin saamaan aikaan ja oma yritys oli pystyssä lamaan saakka. Hankin sitten uuden ammatin ja vaihdoin paikkakuntaa tänne Kouvolaan. Lapset olivat siinä tilanteessa jo omillaan. Ex -mieheni oli jo poistunut keskuudestamme ja päätin tehdä jotain aivan muuta. Olen kohta eläkeiässä ja meinaan olla täällä myös työn päättymisen jälkeen. Sopivan pieni paikka ja paljon tuttuja. On vielä mainittava, että parhaat ystävät ovat säilyneet myös Helsingin ajoilta.[/quote]

Asun tällähetkellä lähiössä rivitaloasunnossa jossa on sopivankokoinen piha kaikenlaista pientä puuhailua varten.
Naapurit "sattuvat" olemaan oikein mukavia, ei liian läheisiä, mutta apua saa tarvittaessa pyytämättäkin.
Sanotaan, että Helsinkiläiset ovat ynseitä, mutta en allekirjoita tuota, sillä ynseitä löytyy kaikkialta missä sattuu liikkumaan tai asumaan.
Ruokakaupat ovat sopivan kävelymatkan päässä, samoin apteekki ja terveyskeskus. Tosin pankkipalvelut ovat kaikonneet.
Muutettuamme tänne lähiössä oli pari kenkäkauppaa, vaateliikkeitä ja kirjakauppa, nyt pitää matkustaa metrolla itäkeskukseen saadakseen vaatteita, mutta en silti ole tyytymätön, metro on hyvä kulkupeli.

hesatar
[/quote]

Hei

Kun kirjoititte, että helsinkiläiset ovat joidenkin mielestä ynseitä. Eivät ole, paljasjalkaiset hesalaiset, mutta toista on ns. helsinkiläiset, jotka ovat muuttaneet sinne nuorena työn perässä.....Tietysti pitää muistaa, että tätäkään ei voi yleistää.

Nyt kun katselen asioita täältä pienestä kaupungista ja muistelen ensivaikutelmaani sekä eroja Helsinki-Kouvola. Ensimmäisenä tulee mieleen liikenne. Vaikka Hesassa on paljon liikennettä ja kaikilla kiire, niin siellä otetaan huomioon jalankulkijat tosi hienosti verrattuna tänne Kouvolaan. Ensimmäisinä päivinä meinasin jäädä täällä auton alle, kun en tiennyt niin erilaisesta liikennekulttuurista.[/quote]

Ynseyttä
on kaikkialla. Kysymys lienee kuitenkin kulttuurieroista. Hesassa on asukkaita joka puolelta Suomea ja eri kulttuurit kohtaavat. Savolaiset ovat tunnetusti päälle päsmäreitä.... karjalaiset puheliaita ja avoimia jne.

jaanakatriina
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hei. Asun maalla , ja maalla olen melkein aina asunutkin , tosin usealla paikkakunnalla . Käväisin kaupungeissa oikeastaan vain opiskelemassa ja ollessani naimisissa . Kaupunki ei ole minua varten , en löytänyt sieltä sitä mitä odotin. Toki onhan siellä teatterit , kirjastot ynm. Mutta myös eristyneisyys , aivan kuin olisi ei - kenenkään maalla.
Maalla olen " vapaa" , onnellinen kun luonto on vieressä ja tilaa . Asun eräänlaisessa risteyksessä , Turkuun , Tampereelle ja Poriin suurinpiirtein sama matka. Täällä tosin ei ole isompia liikeitä , on oltava auto jos haluaa lähteä kaupoille. Harrastetoiminta on suppeampaa. Luonto on ikkunan alla, peurat , liki sudet , jänikset ja linnut ( tuo järjästys on sattumanvarainen ).

Vierailija

Maalla syksyn pimeydessä asumista ei voita mikään. Taskulamppu vaan mukaan kun menee naapurissa käymään. Kotona voi ulos pihaan laittaa ulkotulia luomaan tunnelmaa. Rauhallista on tässäkin asuinpaikassa, isompi maantie on muutaman kilometrin päässä, sieltä ei kuulu häiritsevviä autojen ääniä.

Vierailija

Olen tyytyväinen, olen itse valinnut asuinpaikkani. Asumme kantakaupungin arvostetussa kaupunginosassa.
Kallista on toki ostaa asunto alueeltamme.
Vapaa-ajan asunto on sopivan ajomatkan päässä, joten pääsemme sinne läpi vuoden aina kun muuten sopii, työmatka taittuu inhimillisessä ajassa.
Kaksi muuta omaa paikkaa on muualla Suomessa. Sinne mennään silloin tällöin tapaamaan sukulaisia ja tuttavia.
Kulttuuria harrastamme, samoin matkustelemme ahkerasti, lentokenttä on lähellä joten se merkkaa meille paljon.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat