Tämä on aihe mistä ei moitteita synny. Näitä kuviosta poikkeavia on näet paljon. Lomarääppiäisissä tuli aiheesta juttua. On äkkiseltään outoa kun kome vie pieneen kylään 200 kotimaan ramppaajaa niin voi mennä pari viikkoa ettei muita reissaajia näe kuin jonkun hetkellisesti.
Ryhmä hajoaa heti aamusta. Eräät herää aikaisin lähtie ties minne. Osa porukkaa hajoaa altaiden viereen aurinkovoiteet seurana. Juhlijat nukkuu pitkään, hyvä jos puolinta päivin rannalle ehtivät rusketusta imemään iholleen.
Illan hiipiessä monet on boksissaan istuen parvekkeella viinilasi vieressä. Osa valmistautuu yökerhoihin, ravintelleihin. Eräät potee sängynpohjalla liikaa aurinkoa saaneena.
Itse lukeudun romantikkoihin. Eli outo kulkija. Kun ilta tyhjää rannan, niin massoista poiketen minä tepsuttelen paikalle. Tuossa 21,00 on jo hyvä hetki. Rantatuolit on paikallaan, etsin mieluisan laverin läheltä vesirajaa. Patjat on kerätty, sitä varten kassista löytyy tuhti pyyhe. Tavanomaista vähän leveämpi. Huolella asettelen että puolet jää roikumaan sivulle ja veltostun lojumaan.
Pienet mainingit velloo rantaan. Valkoisia kuohapärskeitä mukanaan kuljettain. Mutta veden ääntely jää sivuun kun tummuva taivaanlaki kääntää tähdöset näkyviin. Olen niitä usein katsellut joten tuttuja kuvioita löytyy. Joskus toki pilvenhattarat estää kilpatuijotuksen noiden helmien kanssa, silloin täytyy pilvirakenteesta etsiä tuttuja kuvioita. Aina nuo jotain muistuttaa.
Kun ilta viilenee, käännän tuon pyyhkeeni helman suojaksi päälleni. Teollisuuskäryjen kiusaamat keuhkoni hyräilevät tyytyväisyyttä kun haukkaan iltatuulen tuomaa kostea meri-ilmaa. Joskus hylkään lepopaikkani yön pimeydessä ja lähden rantaviivaa seuraten jopa monen kilometrin patikkapolulle. Pimeys on sysimustaa, mutta meren yllä lievenpää. Vesi välkehtii himmeesti mutta valkoiset kuohapäälaineet viitoittaa kulkua. Yleensä liikun rannalla paljasjaloin, näillä yön retkillä pidän kuitenkin tukevat kengät suojana.
Tulee tietysti mieleen ajatus että olen luontoihminen. Eihän toki, täytyy vain vahvempansa kanssa tulla juttuun.
Sivut
En kyllä lähtisi mistään hinnasta yksin pimeällä ja vieraassa maassa kuljeskelemaan rannalle. Ehkä tämä oli jonkun fantasiaa, koska eihän kukaan järkevä ihminen tee moista. Lomalla kuuluu tietenkin rentoutua ja nauttia mutta rajansa kaikella.
Pelkäätkö eksyväsi. En minäkään jossain kaupungissa tykkää liikkua iltamyöhäisellä, mutta sorruin samaa Santtoriinilla. Ei mitään ongelmaa. Kerrohan vaarat, voin ehkä järkiintyä
Pimeyttä on monen tasoista. Sysimusta ei ole rannalla sama kuin sisämaan poluilla. Kun silmät tottuu niin liikkuminen on selkeää. On myöskin oletettavaa että rantaa on kävelty jo päivänvalossa tutkailemassa. Monissa turistikohteissa on hyvin rauhallista, esimerkiksi jonnekin Aasian kohteisiin verrattuna.
Voisin kuvitella haaveilevani aloittajan kanssa siinä viereisellä laverilla mutta kun kuulun noihin aamusta matkaan säntääviin.
Siispä illalla klo 21.00 minä parhaimmassa tapauksessa jo kuorsaan täyttäpäätä hotellihuoneessa.
Ei kannata käyttää noin jyrkiä ilmaisuja jossei ole aihetta kokenut.
Itse veneilyn ystävänä liikun usein pimeässäkin. Saarten profiilit oppii tuntemaan ja kyläyhteisöjen valot. Ei ole mitään ongelmaa puksuttaa laiturin viereen.
Kyllähän etelän yöt on tummia. Eritoten jos myräkkäpilvet laahaa ylitse. Mutta taivaan laen ollessa avoinna ja laaja meri vieressä niin hyvin pärjää.
Nimeni on Nana, voit mukaani tulla josset pelkää pimeää.
Täällä oli jo todettu ettei kukaan järkevä kävele rannalla. Tuo on totta. Mikäli olisin järkevä, en kirjoittelisi tänne.
Jutut vähän kärsii kun ne irroitetaan kokonaisuudesta. Hylkäsin erään pienen katkelman aloituksesta mutta lisätään rikka rokkaan.
Kylpyhuonetenoreista on vitsiä ja moitetta tiuhaan. Minäpä olin rannalla yksin enkä hiljaa. Hyräilin tuttuja iskelmiä enempi ja vähempi epävireisesti. Välillä hiljaa joskus täysillä desibeleillä. Kerran muistin ikivanhan iskelmän josta tietysti romantikkona tykkäsin. Suosikkejani kohtelen arvostain, joten lauloin kuuluvalla äänellä hyvin huolella. Kappale oli " Suudelmin suljetut kirjeet" Itseasiassa siinä meren kohinassa juttu kuulosti minusta hienolta. Kauhea taputus, läpytys kuului takaani rantatieltä. Vääntäydyi laverilta katsomaan että mikä hitto. Liki parikytpäinen nuorisojoukko oli pysähtynyt kohdalle antaen komeat ablootit.
Noissa iltahaavereissa on etuna että punastuminen ei näy.
Tuo mainittu iskelmä on vanhaa perua. En vuotta muista mutta -60 luvun vaiheilta. Silloin äänessä oli
Fredi, Markku Aro, Carola, eli tässä muutama.
50 vuotta on pitkä aika joten nykyihmisille eivät nämä kerro mitään. Toki jos mielessä on niin kirjottakaa tulemaan. Tekijä ja iskelmä.
http://www.youtube.com/watch?v=1icOcTdgaFw
Tässä Eino Grönin versio.
http://www.youtube.com/watch?v=FrKPvjdxGEw
Jason Donovan vuodelta 1962
Sealed with a kiss.
Aloitus on jotain haaveilua, ei todellista. Ketä ne ihmiset ovat jotka menevät ryhmässä mutta liikkuvat yksin? Pakko olla erikoinen paikka/alue ,kun uskaltaa yksin liikkua rannalla illalla tai yöllä.
Nykymaailman aikaan rannoille kerääntyvät huumehemmot , asunnottomat - eli ei mielestäni ihan turvallista seuraa.
Usein saa lehdistä lukea miten öinen naiskulkija on joutunut raiskatuksi tai pahoinpidellyksi. Saa syyttää vain itseään jos joutuu rikoksen uhriksi, ei kannattaisi olla niin sinisilmäinen. Luulen että kertomus on aloittajan fantasiaa.
Miksi toistat samaa turhaa keksintöä ? Ryhmällä tarkoitetaan tässä sitä koneellista mikä kohteeseen vietiin. Selviää kirjoituksestakin jon aivot pelaa (vai lukihäiriökö on )
Kohde ei ollut Hollanti.
Kiitokset linkistä. Mulla heikko enkku mutta tämän version kun kuuntelee mukana laulain niin oppii sen toistamaan. Ja minä toistin. Eikä ollut ramppikuumetta kun oletin olevani yksin.
Eihän tuolla suomenkielisellä versiolla olisi kukaan taputtanut, mutta Eikka veti hienosti suomessa.
Vaatimattomat yli 2 miljoonaa kuuntelukertaa.
Kiitos.
Huh sentään, en ole juurikaan matkustellut, mutta jostakin syystä nyt on outo matkakuume päällänsä, mitä sen kanssa pitäisi tehdä? Rahaa ei ole paljon, mutta ehkäpä kerran elämässä voisi jonnekin kauas matkustaa, kun vaan olisi seuraa. Ei se yksi kerta olisi tuhlausta.
Ajatellen 53-vee nainen
Matkakuume lientyy vain matkustamalla.
Kuitenkin on aina se vaara että maailmalla sairastuu kulkutautiin ja se on sitten jo menoa!!
Mutta kävi niin tai näin niin tervetuloa joukkoon!
Noituuttako lienee. Tuo ikä näet on sama kuin tuon iskelmän. Olet hyvää vuosikertaa. Ei muutakuin maailmalle.
Ihmiset on yksilöitä. Täällä tulee tunne että kaikki kaavasta poikkeava on fanttasiaa. Mikä ihme joitakin kiusaa. Itse menen rantalomille aina. Niihin on lähtöjä sopuhintaan. On asia erikseen mihin sieltä suuntaan mutta tykkään että meri näkyy parvekkeelle.
Minäkin usein yksin lähtiessäni otan ryhmämatkan. On kätevä kuljetus hotelliin jne. Mutta usein myös kuljeskelen itsekseni ja tutkin ympäristöä. Esim. Malta on sellainen kohde, jota on helppo käydä yksinkin läpi. Samoin Kreikan pieni Karpathoksen saari. Siellä kerran ihmettelin erään ravintolan ulkotuoleja että eikö joku varasta niitä. Minulle naurettiin, että mihin varas tuolit veisi. Saari on sen verran pieni, että kaikki tuntevat toisensa, eikä sieltä tuolien kanssa pääsen minnekään. Se oli paikka, jossa tällainen mummoihminenkin hyvin uskalsi liikkua itsekseen. Myöhäänkin. Täällä koto-Suomessa pelkään enemmän.
Mahtavaa. Tämä ammattimatkaaja olettaa että koneellinen ihmisiä kulkee oppaan perässä köydessä yhtenä könttinä. Ei taida olla todellista.
Ihmetyttää nuo henkilön matkakohteetkin. huumehemmot ja asunnottomat.
Pakko olla erikoinen paikka / alue. Ilmeisesti kun täys koneellinen matkaajia vietiin joka viikko.
Sivut