Monikasvoinen Pietari

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Minulla on tapana viettää vuosittain pitkä viikonloppu Pietarissa, sillä olen ihastunut tähän itänaapurimme moni-ilmeiseen metropoliin ja sen salaperäiseen slaavilaiseen sieluun.

Oli syksyinen kuulas torstaiaamu kun nousin Helsingin Mannerheimintieltä bussiin jonka määränpäänä oli Pietari.
Heti Suomen rajan ylitettyämme muuttui tie epätasaiseksi ja tien varrelle ilmestyi mummoja myymään Karjalan kannaksen antimia,ämpäreittäin puolukoita sekä koreista pursuilevia kanttarelleja ja tatteja.
Matkan varrelle jäi monta sodan aikaista taistelupaikkaa, polkastaan tuttu Säkkijärven kylä sekä alkuperäisen Lintulan luostarin jäännökset,joille nyt rakennetaan uutta luostaria.

Pysähdyimme Terijoella jossa kävelimme paljain jaloin rannalla jonka pehmeä ja täyteläinen hiekka hyväili jalkapohjiamme.
Rantatietä reunustivat suomalaisten vanhat pitsihuvilat, nyt jo rapistuneet ja ajan patinoimat.
Terijoella on myös taidemaalari Ilja Repinin kotitalo.
Talosta kerrotaan hauskaa tarinaa.
Perheen asuintilat ja taiteilijan ateljee oli yhdistetty toisiinsa pitkällä, kapealla käytävällä.
Repin itse oli hyvin hoikka poika kun taas vaimolle oli kertynyt melkoisesti leveyttä, joten taiteilijan luomisrauha oli taattu koska vaimo ei mahtunut kulkemaan käytävässä.

Perjantai on Pietarissa ruuhkainen kun sadat turistibussit ruuhkauttavat ennestäänkin ruuhkaisen liikenteen.
Niinpä suuntasimme maaseudulle, noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Pietarhoviin.
Hieman ennen Pietarhovia on alue jossa on pietarilaisten kesähuviloita, datsoja.
Vanhoja, vihreitä ja sinisiä, sinne tänne kallellaan olevia taloja joiden seinämaalit hilseilivät ja puutarhat rehottivat villeinä.
Rappioromantiikka oli käsin kosketeltavissa.
Olisin halunnut avata portin, astua sisään ja istuutua portaille nauttimaan teetä ja piirakoita vanhan babuskan seurassa.

Pietarhovi tarjosi tsaarillista loistoa, se on tunnetuin Pietarin palatseista.
Laajan puiston esikuvana on ollut Versailles suihkulähteineen ja paviljonkineen.
Hiekkakäytäviä reunustivat vanhat tammet ja Suomenlahden laineet loiskivat rantakivikkoon.

Eremitaasi on se joka kerran pakollinen käyntikohde, mutta siihen riittää kolme tuntia, aivojen kapasiteetti ei pysty käsittelemään enenpää taidetta kerralla.
Iisakin aukiolla Pietari Suuren patsas Vaskiratsastaja katsoo tiukasti länteen, on vaikea kuvitella että tämä kaunis aukio oli Leningradin piirityksen aikaan kaalipeltona.
Pietarin maamerkin, maskuliinisen Iisakin kirkon kupoli kiilteli sateen jälkeen, feminiininen Verikirkko kullattuine sipulikupolineen ja värillisillä mosaiikeilla päällystettyine seinineen heijastui Gribojedovin kanavan veteen.

Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaan muurien ulkopuolella kohisi miljoonakaupungin liikenne mutta sisäpuolella soi ikuinen rauha.
Täällä ovat saaneet leposijansa suuret venäläiset taiteilijat.
Tsaikovskin haudalla kaksi enkeliä vartiovat säveltäjän unta ja Dostojevskin haudalla leimusivat punaiset neilikat.

Tien toisella puolella myöskin muurin ympäröimänä on 1700 luvun hautausmaa jonne on haudattu ruhtinaita ja ylimyksiä.
Tässä kalmistossa ei ole käytäviä vaan valtavat graniitti ja marmoripaadet ovat tiiviisti vieri vieressä.
Hautapaaseihin on hakattu pääkalloja sekä luita ja usein nämä monumentit ovat ympäröity rauta-aidalla.
Hämärä alkoi laskeutua ja sumupatsaat kieppuivat ilmassa.
Jostakin lennähti äänettömästi varis aidalle ja alkoi tuijottaa minua ilmeettömin silmin.
Silloin nousi ihoni kananlihalle, tunnelma ja miljöö olivat kuin goottilaisesta kauhufilmistä.

Poistuessani luostarin alueelta istui porttiholvissa kerjäläismummo.
Hän piti kädessään puoliksi syötyä lihapiirakkaa ja hänen ranteellaan istui pulu nokkien piirakan jäänteitä.
Tuo näky riipaisi, elämänkolhima ihminen huolehti toisesta, vieläkin vähäisemmästä olennosta.
Minua hävetti painaessani almun hänen käteensä.
Minulle, hyväosaiselle, tuo rahasumma oli mitätön. mummolle se oli elintärkeä.

No mitä piditte virtuaalimatkastanne Pietariin, eihän yhtään hullumpi kaupunki....vai?...

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Matkakertomukset on hyvää luettavaa. Äärettömän monipuolisia kun kohde vaihtuu, kirjoittaja vaihtuu, vuodenajat vaihtuu, liikkumistapa vaihtuu.
Jokainen kirjoittaa omalla persoonallisella tavalla. Eräät heittää pikapika neljä riviä, eli ilmoittaa tutuille ja tuntemattomille että käytiin jossain. Toiset uhraa aikaa ja ajatusta että lopputulos on korrekti
asiapitoinen, monipuolinen.
Mielestäni "mökinmuori" on onnistunut tässä, ei tuota lukijoilleen pettymystä.

Vierailija

Kiitos Mökinmuori mielenkiintoisesta matkakertomuksesta. Vaikka olen käynyt useammankin kerran Pietarissa niin tuota lukiessa tuntui kuin olisin ollut mukana matkalla taas. Pietarhovi on jäänyt näkemättä, mutta ehkä vielä joskus menen.
Olisi mielenkiintoista lukea lisääkin kertomuksia matkoilta, mutta ei tänne kukaan uskalla oikein kirjoitella kun nuo ikävät ihmiset herjaavat.

Vierailija

Eremitaasi on ulkoisilta puitteeltaankin upea paikka taiteelle, tämä nostatti ikävän Pietariin. Se kai on kertomuksen tarkoituskin.

Vierailija

Lainaus:

Eremitaasi on ulkoisilta puitteeltaankin upea paikka taiteelle, tämä nostatti ikävän Pietariin. Se kai on kertomuksen tarkoituskin.

Tuskinpa tässä markkinointia on. Sattuu vain olemaan että luettuaan jonkin mukaansatempaavan kertomuksen niin sitä näplää kännykkää matkaa sinne tilaten.

Vierailija

Pietari on iso, siis todella iso kaupunki. Helsinki on pikkukylä. Siinä jos päivän kuljeksiin niin keskusta on hyvin tuttu. Helsingin väkiluku pitää kertoa 10 jotta päästään Pietarin lähes 5 miljoonaan ihmiseen.

Joten viikonloppu ei riitä tutkailuun. Mutta osa kerrallaan. Toisena viikonloppuna lisää. Ostakaa tuore kartta niin pysytte ohjelmassa ja merkatkaa kynällä saavutukset,

Vierailija

Kannattaa palkata suomenkielinen opas.
Meillä on ollut aina sama opas, eläkkeellä oleva arkkitehti jonka tietomäärä on uskomaton.
Asiantuntava opas peittoaa opaskirjan mennen tullen, siinä samalla saa vinkkejä myös paikallisten suosimista ravintoloista.
Kaikki pieni nippelitieto jota ei kirjoista löydy on käytettävissä.

Viiden tunnin opaspalvelut maksavat noin 100-120 euroa.

Vierailija
mökinmuori

Kannattaa palkata suomenkielinen opas.
Meillä on ollut aina sama opas, eläkkeellä oleva arkkitehti jonka tietomäärä on uskomaton.
Asiantuntava opas peittoaa opaskirjan mennen tullen, siinä samalla saa vinkkejä myös paikallisten suosimista ravintoloista.
Kaikki pieni nippelitieto jota ei kirjoista löydy on käytettävissä.

Viiden tunnin opaspalvelut maksavat noin 100-120 euroa.


Tuohan on kohtuullista. Jos neljäkin on ryhmässä niin liki ilmaista.

Vierailija

mökinmuori

Kannattaa palkata suomenkielinen opas.
Meillä on ollut aina sama opas, eläkkeellä oleva arkkitehti jonka tietomäärä on uskomaton.
Asiantuntava opas peittoaa opaskirjan mennen tullen, siinä samalla saa vinkkejä myös paikallisten suosimista ravintoloista.
Kaikki pieni nippelitieto jota ei kirjoista löydy on käytettävissä.

Viiden tunnin opaspalvelut maksavat noin 100-120 euroa.


Tuohan on kohtuullista. Jos neljäkin on ryhmässä niin liki ilmaista.

Nuo kohteet on varmasti kiehtonut arkitehtiä. Mutta on henkilö suomalainen ja asuuko suomessa ?

Vierailija

Kiitos mukavista kommenteista!
Edelliselle vastaan jotta oppaamme on venäläinen joka on opiskellut suomenkieltä yliopistossa.
Hänen suomenkielensä on erinomaista ja muutenkin hän on hyvin sivistynyt ja hienostunut naishenkilö.

Vierailija

Oikein mukava kertomus, tunnistin siitä "tuttuja" asioita vaikka en ole koskaan tuossa maassa käynyt. Historiaa tunnen, jokunen tuttava on käynyt venäjän alueella jyristelemässä pitkin kehnoja sorateitä (ryhmän mukana bussilla), kun puolisoilla on karjalainen tausta.Millaisia mahtavat nykyiset paikallisoppaat olevan Venäjällä, sitä en tiedä. Eli opastaako siellä Suomessa asuva vai venäläinen? Eli millaista "tietoa" siellä saa, väitetäänkö että Viipuri on vanha venäläinen kaupunki vai mikä on infon taso.
Saila

Vierailija

Lainaus:

Pietari on iso, siis todella iso kaupunki. Helsinki on pikkukylä. Siinä jos päivän kuljeksiin niin keskusta on hyvin tuttu. Helsingin väkiluku pitää kertoa 10 jotta päästään Pietarin lähes 5 miljoonaan ihmiseen.

Joten viikonloppu ei riitä tutkailuun. Mutta osa kerrallaan. Toisena viikonloppuna lisää. Ostakaa tuore kartta niin pysytte ohjelmassa ja merkatkaa kynällä saavutukset,


Pitääkö aina sortua suuruudenhulluuteen? Onneksi Helsinki on omansa kokoinen, se riittää meille.

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Pietari on iso, siis todella iso kaupunki. Helsinki on pikkukylä. Siinä jos päivän kuljeksiin niin keskusta on hyvin tuttu. Helsingin väkiluku pitää kertoa 10 jotta päästään Pietarin lähes 5 miljoonaan ihmiseen.

Joten viikonloppu ei riitä tutkailuun. Mutta osa kerrallaan. Toisena viikonloppuna lisää. Ostakaa tuore kartta niin pysytte ohjelmassa ja merkatkaa kynällä saavutukset,


Pitääkö aina sortua suuruudenhulluuteen? Onneksi Helsinki on omansa kokoinen, se riittää meille.

Riittää kelle riittää. Miksi juokset kaupunkilomilla isoissa kaupungeissa ? eikös Porvoo ...

Vierailija

Jos opas olipa sitten Venäjällä tai jossakin muussa maassa tahansa alkaisi turisteille puppua puhumaan niin luulen että se opasura loppuisi lyhyeen.
Nykymaailmassa turistit ovat vaativia ja valveutuneita.

Vierailija
mökinmuori

Minulla on tapana viettää vuosittain pitkä viikonloppu Pietarissa, sillä olen ihastunut tähän itänaapurimme moni-ilmeiseen metropoliin ja sen salaperäiseen slaavilaiseen sieluun.

Oli syksyinen kuulas torstaiaamu kun nousin Helsingin Mannerheimintieltä bussiin jonka määränpäänä oli Pietari.
Heti Suomen rajan ylitettyämme muuttui tie epätasaiseksi ja tien varrelle ilmestyi mummoja myymään Karjalan kannaksen antimia,ämpäreittäin puolukoita sekä koreista pursuilevia kanttarelleja ja tatteja.
Matkan varrelle jäi monta sodan aikaista taistelupaikkaa, polkastaan tuttu Säkkijärven kylä sekä alkuperäisen Lintulan luostarin jäännökset,joille nyt rakennetaan uutta luostaria.

Pysähdyimme Terijoella jossa kävelimme paljain jaloin rannalla jonka pehmeä ja täyteläinen hiekka hyväili jalkapohjiamme.
Rantatietä reunustivat suomalaisten vanhat pitsihuvilat, nyt jo rapistuneet ja ajan patinoimat.
Terijoella on myös taidemaalari Ilja Repinin kotitalo.
Talosta kerrotaan hauskaa tarinaa.
Perheen asuintilat ja taiteilijan ateljee oli yhdistetty toisiinsa pitkällä, kapealla käytävällä.
Repin itse oli hyvin hoikka poika kun taas vaimolle oli kertynyt melkoisesti leveyttä, joten taiteilijan luomisrauha oli taattu koska vaimo ei mahtunut kulkemaan käytävässä.

Perjantai on Pietarissa ruuhkainen kun sadat turistibussit ruuhkauttavat ennestäänkin ruuhkaisen liikenteen.
Niinpä suuntasimme maaseudulle, noin 30 kilometrin päässä sijaitsevaan Pietarhoviin.
Hieman ennen Pietarhovia on alue jossa on pietarilaisten kesähuviloita, datsoja.
Vanhoja, vihreitä ja sinisiä, sinne tänne kallellaan olevia taloja joiden seinämaalit hilseilivät ja puutarhat rehottivat villeinä.
Rappioromantiikka oli käsin kosketeltavissa.
Olisin halunnut avata portin, astua sisään ja istuutua portaille nauttimaan teetä ja piirakoita vanhan babuskan seurassa.

Pietarhovi tarjosi tsaarillista loistoa, se on tunnetuin Pietarin palatseista.
Laajan puiston esikuvana on ollut Versailles suihkulähteineen ja paviljonkineen.
Hiekkakäytäviä reunustivat vanhat tammet ja Suomenlahden laineet loiskivat rantakivikkoon.

Eremitaasi on se joka kerran pakollinen käyntikohde, mutta siihen riittää kolme tuntia, aivojen kapasiteetti ei pysty käsittelemään enenpää taidetta kerralla.
Iisakin aukiolla Pietari Suuren patsas Vaskiratsastaja katsoo tiukasti länteen, on vaikea kuvitella että tämä kaunis aukio oli Leningradin piirityksen aikaan kaalipeltona.
Pietarin maamerkin, maskuliinisen Iisakin kirkon kupoli kiilteli sateen jälkeen, feminiininen Verikirkko kullattuine sipulikupolineen ja värillisillä mosaiikeilla päällystettyine seinineen heijastui Gribojedovin kanavan veteen.

Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaan muurien ulkopuolella kohisi miljoonakaupungin liikenne mutta sisäpuolella soi ikuinen rauha.
Täällä ovat saaneet leposijansa suuret venäläiset taiteilijat.
Tsaikovskin haudalla kaksi enkeliä vartiovat säveltäjän unta ja Dostojevskin haudalla leimusivat punaiset neilikat.

Tien toisella puolella myöskin muurin ympäröimänä on 1700 luvun hautausmaa jonne on haudattu ruhtinaita ja ylimyksiä.
Tässä kalmistossa ei ole käytäviä vaan valtavat graniitti ja marmoripaadet ovat tiiviisti vieri vieressä.
Hautapaaseihin on hakattu pääkalloja sekä luita ja usein nämä monumentit ovat ympäröity rauta-aidalla.
Hämärä alkoi laskeutua ja sumupatsaat kieppuivat ilmassa.
Jostakin lennähti äänettömästi varis aidalle ja alkoi tuijottaa minua ilmeettömin silmin.
Silloin nousi ihoni kananlihalle, tunnelma ja miljöö olivat kuin goottilaisesta kauhufilmistä.

Poistuessani luostarin alueelta istui porttiholvissa kerjäläismummo.
Hän piti kädessään puoliksi syötyä lihapiirakkaa ja hänen ranteellaan istui pulu nokkien piirakan jäänteitä.
Tuo näky riipaisi, elämänkolhima ihminen huolehti toisesta, vieläkin vähäisemmästä olennosta.
Minua hävetti painaessani almun hänen käteensä.
Minulle, hyväosaiselle, tuo rahasumma oli mitätön. mummolle se oli elintärkeä.

No mitä piditte virtuaalimatkastanne Pietariin, eihän yhtään hullumpi kaupunki....vai?...


Ei ole kovin fiksua kerjätä kiitosta! Aiemmin täällä syntyi keskustelua asiasta, ymmärrettiin että joku halusi kiitosta, vaikka en sitä siitä aloituksesta huomannut.

Ko. aloittaja on palstan vakkari eli omalla tavallaan "palstan ylläpitäjä" joten kaikki aloituksensa saavat kiitosta "toveripiiriltä".

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat