Mitä kuoleman jälkeen?

Vierailija

Ikää jo on kohta 75. Suvun miehet ovat kuolleet 65-75 vuoden iässä.
Oma isäni n 70 vuoden iässä. Tuntuu, että olen jo yli-ikäinen, kummallinen.
Ei edes älyä kuolla kuin suvussa kuuluu. Vaan eihän terve, vaikkakin huonoja
elämäntapoja viettänyt, malta vielä kupsahtaa.

Vaan aloitukseen: Mitä kuoleman jälkeen.
En tiedä, eikä kukaan muukaan tiedä.
Monella meistä on ajatuksia, mutta kaikki on
mielestäni arvailua.
Minun mielipiteeni: Kuolema: siinä se. Ehkä
pienenpieni ajatus on jälleensyntymisestä, ehkä.

Miten sinä ajattelet asiasta?

Sivut

Kommentit (86)

Vierailija

Minulle kuoleman jälkeen koittaa lopullinen lepo ja rauha. Hajoan alkuaineiksi ja sulaudun maailmankaikkeuteen.
Tietoisuuteni lakkaa ja olotila on sama kuin ennen sikiämistä. Minua ei ole. Tai tietysti olen läheisten muistoissa ja seuraavien sukupolvien geeniperimässä.

Vierailija

Kun minä kuolen minun ruumiini hajoaa ja katoaa mutta minun energiani eli sieluni siirtyy uudelle tasolle.
Siellä se saa opetusta, lisää ymmärtämystä ja toivottavasti myös lisätankkauksen rakkautta seuraava elämää silmälläpitäen.
Sitten kun olen valmis, synnyn uudelleen, jossakin ja joksikin.

Mutta jos kuoleman jälkeen tuleekin vain pimeys, niin minua lohduttaa ajatus että jatkun kuitenkin jälkeläisteni geeneissä.

La mer
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Mutta jos kuoleman jälkeen tuleekin vain pimeys, niin minua lohduttaa ajatus että jatkun kuitenkin jälkeläisteni geeneissä.

Noinkin voi ajatella.
Kuolema, suuri arvoitus.
Mitä sen jälkeen, en tiedä.
Kuoleman ajankohta, onneksi sitäkään ei tiedä.

En kuitenkaan usko johonkin taivaaseen ylösnousemiseen.
Ehkä jotain uudelleensyntymistä. Ehkä?

samettiruusu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

En mieti kuolemaani.Kaikille meistä se joskus tapahtuu.En mieti myöskään kuoleman jälkeistä elämää-miksi?
Kristittynä ihmisenä olen tehnyt parhaani,miksi murehtisin?
Elämä menee,niinkuin sen on tarkoitus mennäkkin.
Eletään me joka päivä-täysillä-so.murehtimatta mitään...

nummisuutari
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Jos uskoo kuolemattomuuteen geeniperimän kautta, niinkuin viisasta on, on uudestisyntyminen hankalasti perusteltava juonen käänne. Hauska sellaisellakin on leikkiä, jos joku keksii sellaiselle evoluutioteorian mukaisen selityksen.

Mutta mitä minusta on uudestisyntyneessä jäljellä, onko minussa nyt jotain "entisestä elämästäni". Ja ennen kaikkea, saanko valita, mitä nykyisyydestäni kloomataan tulevaan. En minä kaikkea halua kohdata uudestaan.

Vierailija

Lapsille luvataan parasta.
Siionin laulun mukaan:

Onpa taivaassa tarjona lapsillekin
jotkaa Jeesusta rakastavat
kultakruunut ja valkeat vaattehetkin
harput joilla he soittelevat

Puhdas kulta on tie jota astelevat
kera laulaen enkelien
Karitsan siellä kasvoja katselevat
veriuhria syntisien

Miten veriuhri lapsille esitetään?

Vierailija

Aloitus oli: mitä kuoleman jälkeen?
Minulle ajankohtainen kysymys, huomenna hautajaisiin meno. Koko viikko on mennyt huonosti nukkuen, pelko siitä mitä siellä toisella puolen oikeasti on, mietityttää. Olen uskossa ja asia pitäisi olla minulle selvä,mutten ole varma mistään mitä muut minulle sanoo, taidan olla se kapinallinen ja haluaisin tietää tai tutkia tai ainakin saada rauhan, ettei ole syytä pelkoon. En varsinaisesti mitään kauheaa pelkää, vaan sitä tekeekö kuolema kipeää kun henki irtaantuu, tuleeko pakokauhua vai nukkuuko sitä tietämättä pelätä. Tänne olen syntynyt, pyytämättä tai tietämättä mistä tulin ja tätä arvoitusta kait ihminen miettii, vaikka useimmat sanovatkin etteivät ajattele sitä. Onhan se iso arvoitus. Mutta jos elän niin etten tee muille pahaa, yritän olla "ihmisiksi". Tällä hetkellä ihan kiitollinen mieli siitä että elän, aamulla ainakin oli :))

Vierailija

Ei kuolemaa tarvitse pelätä. Ei kuolema tee kipeää.
Saat rauhan ja tapaat kaikki edesmenneet omaisesi ja rakkaasi. He ovat sinua vastassa.
Älä pelkää. Elä vain "ihmisiksi" niin kaikki päättyy sitten joskus hyvin.

Vierailija
mökinmuori

Kun minä kuolen minun ruumiini hajoaa ja katoaa mutta minun energiani eli sieluni siirtyy uudelle tasolle.
Siellä se saa opetusta, lisää ymmärtämystä ja toivottavasti myös lisätankkauksen rakkautta seuraava elämää silmälläpitäen.
Sitten kun olen valmis, synnyn uudelleen, jossakin ja joksikin.

Mutta jos kuoleman jälkeen tuleekin vain pimeys, niin minua lohduttaa ajatus että jatkun kuitenkin jälkeläisteni geeneissä.


Näin minäkin uskon.

Jos pitää paikkansa se, että tänne synnytään kunnes riittävän korkea henkinen taso on saavutettu, luulenpa syntyväni vielä muutaman kerran.

Vierailija

Luulen,että ehkä
minä varmistun hiukan
ollessani hiukan lähempänä.
Siinä kaikki.Ikuisuus
on sen ymmärtämistä,
että tuo vähä on enemmän kuin tarpeeksi.

R.S.Thomas

"Ikuisuudessa kaikki on yhtä.Hengellisessä tilassa ei ole erillisyyttä.Ikuisuudessa ei tehdä eroa eilisen,tämän päivänja huomisen välillä.Ikuisuudessa kaikki on nyt;aika on ykseyttä.Tätä minä uskon ikuisen elämän merkitsevän:se on elämää,jossa kaikki meidän kaipaamamme - hyvyys,ykseys,kauneus,totuus ja rakkaus - eivät ole enää meistä erillään,vaan ovat kanssamme täysin yhtä." John O´Donohue Kelttiläistä viisautta/

Näin minä tahdon uskoa.

Vierailija

Samaa mieltä!
Olemattomuuteen palataan...jonkin aikaa eletään omaisten ja ystävien muistoissa...eli eipä murehita.

Ilmatar
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Täällä on hyvin paljon kauniita ajatuksia, joiden tapaan haluaisin kuoleman jälkeistä oloani ajatella. En ole koskaan asiaa pohdiskellut kuin kristillisestä näkökulmasta,.... ja edelleenkin, mutta silti.
On sinänsä lohdullisen kaunis ajatus, että jätän geenini jälkipolville.Tätä jäin ajattelemaan illalla lukiessani näitä. Voinko sittenkään ajatella, että minun geenini olisivat hyvä perintö, kun ne kaikki eivät ole virheettömiä polvesta polveen.
Jos saisin valita, kuoleman jälkeisen olotilani, olisi se edelleen sama, kuin pari vuotta kirjoittamassani tekstissä:

"......Olen kotona puutarhassa. Poika jatkaa nurmikon leikkuuta. Mieheni ja minä väistelemme häntä. Omenapuun alla istuu isäni lukien päivän lehteä ja hänen äitinsä istuu pihakivellä karstaten villoja.
Vain pojalla on sortsit jalassa, meillä muilla on läpikuultava valkea vaate. Olemme kaikki yhdessä ja samassa maailmassa, vain läpikuultavat keskustelevat ja näkevät kaiken. Poika aistii meidän mukanaolon, ehkä kuolemaansa asti.
– Pitikö minun saada kuolema,ymmärtääkseni tämän kaiken?
" Niin niin, sanoo Kaikkivaltias. Ihminen ei usko, ennen kuin näkee. Yli kaksituhatta vuotta on kestänyt ihmisten epäusko, joten haastetta on minunkin työssäni."....."

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat