Eutanasia.

Vierailija

Siis tämä: kun hoitohenkilökunta kasvattaa syöpäpotilaan morfiiniannostusta elämän viimeisinä viikkoina potilaan ilmaiseman tarpeen mukaan, se tarkoittaa, että jossain vaiheessa annostus kasvaa hengenvaaralliseksi. Lopulta kuoleman tuo kipulääke, ei sairaus. Se on hyvin yleistä.
Luojan kiitos näin on. Morfiini leikkaa elämästä päiviä, joista sekä potilaan että omaisten on helppo luopua. Kipu kasvaisi epäinhimilliseksi ennen kuin ”luonnollinen” kuolema vapauttaisi siitä. Kyse on aktiivisesta kuolinavusta, mutta sitä ei kirjata kuolintodistuksiin – virallisestihan Suomessa ei saisi toimia näin.
Hämmästelimme haastateltavan kanssa sitä, miten nämä armolliset morfiiniavusteiset kuolemat ovat osalle väestöstä niin tuttuja. Silti eutanasiakeskustelussa teeskennellään, ettei niitä ole.
”Ehkä on parempi, ettei siitä puhuta”, haastateltavani sanoi. Potilaat, omaiset ja hoitohenkilökunta pelkäävät, että jos asia nostettaisiin julkiseen keskusteluun, oikeus morfiinin jouduttamaan kivuttomaan kuolemaan menetettäisiin. Julkinen paine pakottaisi poliitikot säätämään kipupumppuihin turvalliset ylärajat. Elämän puolustajiksi itseään nimittävät tekisivät kärsimyksestä syöpäpotilaiden kuolinvelvollisuuden.
Se olisi hirveää, epäinhimillistä. Se veisi kuolevilta oikeuden uneen ja kenties lisäisi tuoreen syöpädiagnoosin saaneiden itsemurhia, joita he jo nyt tekevät 12 kertaa muuta väestöä enemmän.

Onko tällainen käytäntö jo Suomessa?
Mielestäni asiallinen ja armahtava.

Kommentit (6)

Vierailija

Kun äitini sairastui agressiiviseen syöpään niin hänen pahin pelkonsa oli joutua viimeisiksi päivikseen sairaalaan.
Silloin päätimme sisarien kanssa että saattohoito tapahtuisi kotona.

Viimeisinä tunteina kivut yltyivät koviksi, kipupumppu ei enää auttanut ja hoitaja ei uskaltanut ominpäin annostuksia ylitttää.
Silloin soitimme ylilääkärille joka konsultoi hoitajaa seuraavasti: Anna potilaalle morfiinia pistoksina niin paljon että hän on "tyytyväinen".
Lääkäri käytti nimenomaan sanaa tyytyväinen ja me kaikki ymmärsimme mitä hän tarkoitti.

Niinpä äitimme sai hyvän ja ihmisarvoisen kuoleman ilman kipuja, tälläinen lähtö pitäisi olla kaikkien saatavilla, lipua unessa rajan taa.

Jos itse saisin tiedon jotta sairastan syöpää, niin enpä tiedä jaksaisinko luottaa siihen että saisin kipulääkkeillä kivuttoman kuoleman, voipi olla että liittyisin tuohon oman käden kautta lähteneiden joukkoon, mene tiedä.

suvipäivä
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä se noin menee täälläkin sairaaloissa, luulisin. Ja mielestäni ainakin pitäisi mennä.
Kun nimenomaisesti se potilaan kivuttomuus on niin ehdottoman tärkeä asia.

Vierailija

SIsareni sairasti syöpää 11 vuotta. Mitään ei sitten enään loppuaikana voitu tehdä joten hän itse pyysi lääkäreiltä kivuttoman kuoleman. Näin sitten tapahtui.

Vierailija

Kun otetaan huomioon että Suomessa laki ei salli eutanasiaa, olette aika rohkeaa tekstiä tänne kirjoittaneet.
Onko se hyvä vai huono että tuotte tapauksenne tänne tiettäväksi, toivottavasti hyvä.

Vierailija

Hieman äidin kuoleman jälkeen meihin otti yhteyttä eräs lääkärialan lehden toimittaja joka pyysi meitä julkisesti kertomaan kokemuksestamme.
Haastattelun teemana ei ollut eutanasia vaan jutun punaisena lankana kulki potilaan oikeus hyvään ja kivuttomaan kuolemaan.
Joten tätä kipulääkkeiden yliannostusta viimeisillä hetkillä ei ehkä jostakin syystä rinnasteta eutanasiaan.

Vierailija

Itse toivon, että viimeistään siinä vaiheessa, kun hoitoni lopetetaan (piuhat irti), annettaisiin heti vapauttava annos. Ei tarvitsisi kitua turhaan eikä omaisten kärsiä piinaavia tunteja ja kenties päiviä kitumista katsellen. Säästäisi rahaa ja hoitopaikkoja myös.

Ei kuolemaa tarvitse pitkittää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat