Katkeruus, pettymys.

Vierailija

Miten voitat katkeruuden?
Entä selviytyminen pettymyksestä?
Ajan oloon pettymystä seuraa katkeruus, kysyisinkin teiltä muilta, miten kummassa pääsette irti kummastakin vai pääseekö kukaan? Oikeasti?
Toiset ovat vain toisia ovelampia peittämään kaikki tunteensa ettei niitä näytä muille. Tai ei uskalla näyttää kun pelkää muiden reagtioita. Minä taidan kuulua tuohon porukkaan etten kehtaa näyttää muille kuinka katkera tai pettynyt olen, etteivät vaan muut suutu ja loukkaannu, peräti hylkää.
Toisaalta mietin aamulla, miten voisin elää niin että piutpaut välittäisin muista, eläisin vain omaa elämää ja keksisin itselle hyvää oloa, enkä miettis syntyjä syviä. oliko tässä nyt sekä kysymys että vastaus samassa paketissa.
Itsekseni tässä höpötän, koneelle, kun ei ole ketään muutakaan jolle puhua. Mutta niin varmaan tekee moni muukin.

Sivut

Kommentit (20)

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Hyvä aihe olisi tuo pohtia yhdessä vaan onnistuisiko se täällä.
Kyllähän ne pettymykset koettaa mieluummin niellä kuin näyttää useimmiten. Pettymyksiä on monenlaisia. Jotkut saavat alkunsa väärinkäsityksistä ja jos niitä purkaa ajattelemattomasti, väärällä tavalla tai viattomiin ihmisiin tulee vain lisää väärinkäsityksiä toisinaan.

Uskon, että jos aina pystyisimme selvittämään väärinkäsitykset ja toisaalta pyytämään vilpittömästi anteeksi heiltä joita olemme tulleet loukanneeksi, olisi elämä helpompaa. Aina emme vain tiedä, olemmeko loukanneet. Meillä kaikilla on huonot hetkemme ja varmaan joskus olemme kaikki katkeria vaikka se ei hyväksi ole.

Jos ei tämä keskustelu täällä suju vaan tulee asiattomuuksia, niin minullahan on tuo kirjekuoren kuva ja olen valmis pohtimaan syntyjä syviä.

juuli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

.
Onhan siihen katkeruuteen lääke. Tämä ETnetti. Siihen vaan ökyämään, haukkumaan muut kirjoitukset maan alle, klikkamaan -aiheeton kirjoitus- nappulaa sormi rakoilla.
Kyllä se olo siitä peesaantuu. On niin moni kokeillut.
Siinä säästyy rahat ja vaivalloiset käynnit luo kallokutistajan.
Ja tulee oikein iloinen mieli.

Juuli
.

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Niin tuli näköjään. No voihan se olla noinkin, kuten Juuli kirjoitti, jos on kokenut hyväksi keinoksi. En väittelemään ryhdy, enkä lyttää kenenkään mielipidettä. En myöskään paina poistonappulaa. Ei ole mitään syytäkään, minulla.

katrinka
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kiitos ookoo ja maanmatkalainen asiallisista kommenteista!
Noinhan se on niin kuin maanmatkalainen kirjoitti. Aina ei onnistu vaikka yrittää parhaan taitonsa mukaan ja se tuntuu pahalta. Joskus huomaa myöhemmin, että on toistakin asia vaivannut. Hyväksyttävä on ne asiat mille ei mitään osaa tehdä, mutta vieläkin toivo elää. Onhan se tarve varmaan toisellakin sovintoon.
Kun pystyy hyväksymään,ja ajattelemaan toisenkin kannalta, ei olekkaan enää niin katkera.

Vierailija

En ole katkera vaikka kuitenkin....Omasta mielestä en ole katkera,katkeroitunut,tiedä sitten.Ehkä ei ole ollut niin suuria pettymyksiä,että olisi katkeroitunut.Jos niitä pettymyksiä tulee,itse ainakin taidan sanoa sen suoraan ja jonkunlaisen sananvaihdon jälkeen on parempi olo,olen ainakin tuonut asian julki.Se miten vastapuoli siihen suhtautuu,sen näkee ehkä pitemmän päälle kuinka vaikuttaa.Parisuhteessa ainakaan ei kannata vain mykkäkoulua pitää,ei ne asiat välttämättä sille toiselle osapuolelle sillä tavoin aukea.

Vierailija

Tuosta mykkäkoulusta; kauan kauan sitten muuan työkaveri purki huoliaan, oli käynyt tuota koulua miehensä kanssa jo pitkään.
Kysyi, mitä tekisi. Raadollisesti vastasin, kaksi vaihtoehtoa: joko annat anteeksi tai otat eron.
Vieläkin ovat naimisissa. :)

Vierailija

Ei se aina mene niin, että puhumalla asiat selvenee. Ei ne selkiä, vaikka vääntäis rautalangalla.
Mielestäni on vain yritettävä sopeutua, jommakumman osapuolen. Mutta siinä onkin se vaara olemassa ettei katkeroidu kun joutuu esim. luopumaan omista unelmista.
Olen joutunut luopumaan, mutta taistelen katkeroitumista vastaan kaikin keinoin.
Eikä vaihtoehto: ero, ole mikään vaihtoehto? Kun elämässä ei saa kaikkea niin kuin itse haluaa. On vain punnittava mikä on tärkeää mikä ei. Ja jos esim.elintaso putoaa eron myötä niin kestääkö sen. Ihminen kuitenkin tarvitsee rahaa, leipää ja suojaa?

Vierailija

Samoilla linjoilla olen edellisen kirjoittajan kanssa. Eroaminen, jos on puolisoa kohtaan katkeria ajatuksia, ei ole ratkaisu ainakaan joka tapauksen kohdalla. Parempi itseään kasvattamalla pyrkiä eroon katkerista tunteista jos ne haittaavat liiaksi elämää. Onnellisuus tulee sen myötä kun huomaa onnistuvansa siinä.

valone
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kun ihminen kehittyy, kasvaa täyteen aikuisuuteen, oppii myös ymmärtämään, että elämään kuuluu ylä ja alamäkeä. Kuitenkin jokainen kohdallaan asiansa ratkaisee, mitä milloinkin eteen tulee.
Noin minä ajattelen, että itse olen vastuussa siitä miten elämäni on ja menee.
Mitä sitä mieltänsä katkeroittaa omista ratkaisuistaan jotka aikanansa on harkitusti tai harkitsemattakin tehnyt.

Kun itsensä hyväksyy ja tuntee, ymmärtää millainen on ja miten elämään yleensä suhtautuu. Syntyy onnellisuus!
Rauha ja ilo elämässä on parasta. Sitä nälkäisesti eläen eteenpäin.

Vierailija

Ihanan viisaita ja rauhoittavia ajatuksia noissa kahdessa viestissä edellä ja niin totta minunkin mielestäni.
Kiitos niistä ja hyvää yötä.
t, katinka

Vierailija

En ole katkera mistään eli ongelmaa siitä irtipääsemisestä ei ole.
Tuntuu siltä että katkeroituneet, muita syyttelevät ihmiset ovat ihan oma ihmistyyppinsä.On siis luonteenpiirre.
Tarpeeksi älykäs ihminen ei joudu koskaan katkeruuden noidankehään.
Mistä katkeruus voi ylipäätään saada alkunsa?
Onko niin ,ettei asioita selvitetä puhumalla eli introvertit ihmiset ajautuvat katkeruuteen? Tämä
on oma arvailuni, toki ympärillä neäen ihmisiä jotka ovat katkeuuden myrkyttämiä. Lieneekö odotukset
joistain itseensä kohdistuvista , epätasa-arvoisista odotuksista yksi syy?

Vierailija

Kyllä minäkin joskus yksin ollessani märehdin menneitä, minulla taitaa olla norsun muisti. Saatan muistaa vuosikymmenien takaiset loukkaukset sanasta sanaan. Pahimmin minua surettavat ja katkeroittavat ne
koulu- ja pihakiusaamiset, joita lapseni ovat aikanaan joutuneet kokemaan. Niitäkin kertoja muistelen katkerin
mielin, jolloin minulle on aiheettomasti valitettu talon ja pihan rikotuista paikoista ja töherryksistä (ensimmäiseksi
epäiltiin yksinhuoltajan lapsia). Kerrankin soittelin huoltomiehlle ja pyysin korjaamaan hissin nappulan meidän kerrok-
sesta. Vastaukseksi sain, että varmaankin meidän pojat ovat rikkoneet. Tirkistysreiästä olimme nähneet, että tekijä
oli naapurin pojan kaveri. Mutta yleensä ei minua uskottu.
Nämä nyt hiukan aiheesta poiketen, pohdinnan aiheenahan oli, miten voisi välttyä katkeruudelta. Minulla on keinoina liikunta ja mukavat tapahtumat, hauskat elokuvat joita katselen tietokoneeltani, mieluisat kirjat ja lehdet.
Kun pysyn hyvällä tuulella, eivät vanhat ikävät asiat niin helposti tule mieleen. Nettikilpailut ja keskustelupalstat ovat
myös mukavia katsottavia. Iloitsen pienistäkin voitoista, ja jo siitä jännityksestä jota osallistuminen antaa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat