Miten eläkkeesi riittää?

Seuraa 
Liittynyt19.8.2015

Hyvä pieni- tai keskituloinen eläkeläinen

Oletko jäänyt eläkkeelle vuosi pari sitten? Muistat varmaan, millä tavoin palkan muuttuminen eläkkeeksi muutti toimeentuloasi ja rahankäyttöäsi.

Etsin haastateltavia juttuuni, joka käsittelee eläkkeen riittävyyttä. Jos haluat kertoa kokemuksistasi nimellä tai nimettömänä, meilaa yhteystietosi osoitteeseen et-lehti@sanomamagazines.fi, niin otan sinuun mahdollisesti yhteyttä.

ystävällisin terveisin

Heljä Walamies
toimittaja, ET-lehti

Kommentit (10)

Vierailija

Hei
Minulle oli suunnaton järkytys kun X mieheni ja minä erosimme, sillä meillä oli ollut yhteiset pankkitilit ja minä en ollut oikein sisäistänyt oman sairaseläkkeeni määrää. Tietysti olin tiennyt sen summan mutta kun se oli samassa pinossa muiden rahojen kanssa en ollut oikein tosissani ajatellut asiaa. Samalla kun purimme tilien omistusoikeudet minulle selvisi kuinka pieni eläkkeeni todella oli. Aikaisemmin olin käyttänyt tilejä nyt ajatellen surutta, sillä tilille tulivat puolisoni rahat ja nämä olivat minulla käytössä.

Avioero tarkoitti myös rahaeroa ja yhtääkkiä minulla ei ollut rahaa sillä eihän X mieheni asiana ollut elättää minua. Joten sain tulla toimeen pelkästään omalla eläkkeelläni.
Kieltämättä tulevaisuus pelottaa. Kuinkahan tässä pärjään.
Sitä on mentävä päivä kerrallaan. Mutta mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.
Tässä vähän taustoja.
maarit.peltokorpi@netti.fi

Vierailija

Olin 52 vuotta juuri täyttänyt kun sain diagnoosin, keuhkoastma. Olin töissä leipomossa ja kolmisen vuotta minulla oli ollut jatkuvaa yskää ja myös hengenahdistusta. Sitten yhtenä päivänä sain astmakohtauksen, johon joku hälytti työpaikkalääkärin paikalle. Minulle tilattiin taksi ja lääkäri kirjoitti lähetteen keskussairaalaan. Viikon ajan tehtiin testejä ja viimeisen jälkeen keuhko-osaston lääkäri sanoi, etten enää voi jatkaa työtäni leipomossa.

Olin aivan sekaisin, sillä mieheni oli sairaseläkkeellä, mikä oli todella pieni, sillä hän oli ollut yrittäjä ja vakuutusmaksuja ei aikanaan ymmärretty maksaa. Oli muutama vuosi aiemmin rakennettu omakotitalo ja velkaa oli jäljellä paljon. Olin laskenut, miten vähän ennen eläkkeelle pääsyä saan kaiken maksetuksi.

Asiani järjestyi kuitenkin hyvin, sain vakuutusyhtiöltä ammattitaudista ensin päivärahaa, myöhemmin eläkkeen. Sen turvin ja säästäväisesti eläen saimme velkamme maksetuksi ja tein kaikkea ulkotyötä uupumukseen asti saadakseni keuhkoputkeni aukeamaan ja lääkitystä vähennetyksi. Onnistuin siinä mutta sisua se kyllä vaati. Nyt 19 vuotta myöhemmin pärjään melko pienellä lääkityksellä. Täyttäessäni 65 v eläke pieneni 15 %, kuitenkin silloin lähti työeläkkeeni maksuun ja se korvasi tuon vähennetyn osan.

Olin 15 vuotta mieheni omaishoitaja, nyt mies on pitkäaikaisessa hoitopaikassa ja minä pärjään oikein hyvin eläkkeelläni. Hänen eläkkeestään jää vain se pakollinen osa hoitomaksun jälkeen, se käytetään hänen tarpeihinsa.Omakotitalo on vuosien myötä vaihtunut kerrostaloasuntoon ja asiani ovat ihan hyvin. Koska en tee kalliita ulkomaanmatkoja, pystyn pitämään uudehkon auton itselläni ja sillä pääsen liikkumaan mieleni mukaan.
Tärkeintä varmasti jokaisen eläkkeellä olevan kohdalla on sopeuttaa menonsa mahdollisimman pieneksi, sillä "ei isot tulot vaan pienet menot" pitää talouden tasapainossa.

Hyvämieli
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä se eläkkeen pienuus oli aikamoinen pommi, vaikka kuinka olin valmentautunut näkemään ensimmäisen eläkesaatavani. En ole toipunut siitä vieläkään!
En ole ollut koskaan tuhlari, mutta nyt ohitan kaupassa silmät ummessa sellaiset tarvikkeet joita ennen tuli ostettua vähän niinkuin extraa herkutteluhetkiin.
Suu säkkiä myöten.

Vierailija

Ei riitä kaikkeen tärkeään.Mutta "onneksi" pelastusarmeijalta saa ruokaa ja eläkeläisethän ne opiskelijoiden lisäksi penkoo kaupassa kaiken "tarjous" ruuan,eli vanhat leivät jne....
Minulla menee ruoan ,lääkkeiden ja asumisen jälkeen tili miinukselle aina seuraavaan eläkkeenmaksupäivään asti.Kirpputorilata ostan kaikki vaatteet,eikä ole tv:tä,eikä tule lehtiä.
Valopilkkuna minulla on kunnollinen poika,joka auttaa tarvittaessa,mutta se on sitten todellinen hätä,kun häneltä pyydän.
Hän kyllä tietää tilanteeni ja vierailee usein ruokakassin kanssa.

Vierailija

Ei riitä minullakaan, reilusti alle tuhat egua käteen/kk. En saa mitään tukia yms. Onneksi on vähän säästöjä, muuten kuihtuisin pois kuleksimasta!
Ruokaan `jää`noin sataviiskymmentä, mitäs sillä saa nyk. kaupasta? Mutta eipähän kerry ylipainoakaan :).

Vierailija

En ole vielä edes jaksanut ajatella toimeentuloa. Meillä oli tiedossa, että minulla on eläkeelle hakeminen nyt kk:vaihteessa ja olimme laskeneet, että vaikka tulomme huomattavasti pienevät, meillä on kahden eläkeläisen tulot. Elämä päätti toisin, mieheni kuoli äkillisesti vajaa kuukausi sitten ja elämä tuntuu nyt yhdeltä sotkulta. Nyt on sekä oman eläkkeen hakeminen sekä leskeneläke sekä mieheni kuoltua kaikki muut hänen kuolemaansa liittyvät asiat. Tämä on yhtä kaaosta. Olen koko työelämäni käsitellyt erilaisia papereita ja lomakkeita. Tämän ikävän ja surun keskellä siitä ei ole mitään hyötyä, koska luetun ymmärtäminen ei oikein tahdo onnistua, sitä lukee "hauki on kala...hauki on kala..". Uskon, ettei Suomessa nälkään kuole, kun vain muistaisi syödä. En jaksa toimeentuloa murehtia nyt.

Vierailija

Minun eläkkeelläni maksetaan vuokra,niukka ruoka ,onneksi en paljon tarvitse lääkkeitä,sillä niihin ei rahat enää riittäisikään.Vaatteet ostan kaikki kirpparilta,lehtiä ei tule ,enkä käy lomilla missään.Siinä se.

Vierailija

Lainaus:

Ei riitä kaikkeen tärkeään.Mutta "onneksi" pelastusarmeijalta saa ruokaa ja eläkeläisethän ne opiskelijoiden lisäksi penkoo kaupassa kaiken "tarjous" ruuan,eli vanhat leivät jne....
Minulla menee ruoan ,lääkkeiden ja asumisen jälkeen tili miinukselle aina seuraavaan eläkkeenmaksupäivään asti.Kirpputorilata ostan kaikki vaatteet,eikä ole tv:tä,eikä tule lehtiä.
Valopilkkuna minulla on kunnollinen poika,joka auttaa tarvittaessa,mutta se on sitten todellinen hätä,kun häneltä pyydän.
Hän kyllä tietää tilanteeni ja vierailee usein ruokakassin kanssa.

Kuulostaa tutulta joka sana - kilttiä ja auttavaista poikaa myöten! Kun minulta vaikka jääkaappi on hajonnut tai muuta välttämätöntä hankintaa on tullut, on aikamiespoika tarjonnut apuaan ja ostanut tarpeellisen laitteen, jonka sitten olen hänelle kuukausierissä maksanut takaisin, ilman korkoa. Vähittäismaksu kaupasta tulisi kalliimmaksi. - Ja pelastusarmeija sekä katulähetys ovat minullekin olleet pelastavana oljenkortena, jotta olen saanut ruokalaskun pidettyä pienenä. Muuten ei olisi pieni kansaneläkkeeni riittänyt asumiseen, netti- ja puhelinlaskuihin ynnä muuhun. Nyt kun nuorimmainenkin jo on muuttamassa omilleen, saan elinkustannuksia varmaan tulevaisuudessa pienennettyä. Siitäkin iloitsen, että voin syksyllä huoleti rientää ilmaisesta harrastuspiiristä toiseen, kun "ei oo last, ei lammast".

Vierailija

Jouduin sairaseläkkeelle mutta puolisoni oli sentään työssä.
Työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti oli minulle erittäin kova paikka ja masennuin.
Olinhan ollut se eniten ansaitseva meistä ja kuvittelin tekeväni työtäni aina 65 v asti.
Toisin oli kohdallani päätetty.
Tulot pienenivät ensin sairaspäivärahalle jäädessä joka oli kuitenkin pehmeä pudotus lopullisesti eläkkeelle siirtyessäni sillä taas tuli roima pudotus.
tottuihan tähän kun muutakaan ei voinut työssä en pystynyt käymään.
Teimme lisää velkaa ja ostimme uuden kodin, emmin mutta puolisoni oli sitä mieltä että pärjäämme onhan hän työssä.
Meni vajaat kolmevuotta kun hänen terveytensä petti ja eläkepäätös tuli kertaheitolla.
Kiristimme vyötämme ja tingimme esin vaate ym menoista.
Saimme kuin saimmekin velkamme maksettua.
Nyt lääkekulut haukkaavat melkoisen osan eläkkeistämme sekä auto sitä on pakko pitää sillä lähikauppa on kymmenien kilometrien päässä ei julkisia yhteyksiä ole.
Eläkkeiden ostovoima supistuu supistumistaan joka tietenkin saa ajattelemaan tulevaisuutta.
Kyllähän tämä jokapäiväinen eläminen ne eläkkeet nielee tyystin ei siinä paljoa virkistäytymiseen euroja jää.
Täytyy pistää kädet ristiin ja pyytää että saamme olla vielä pitkään yhdessä sillä yksin jäädessä kaikki olisikin jo paljon kinkkisempää.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat