Uteliaisuus

Vierailija

Millä tasolla on uteliaisuus - käsi sydämelle? Haluatko saada selville ihan kaiken tutun tai puolitutun ja pahimmassa tapauksessa tuntemattoman ihmisen elämän käänteistä?
Osa naisista on jopa sairaalloisen uteliaita kannaihmisten asioiden suhteen, mutta omista ei sitten hiiskahdeta.

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Uteliaisuuteni on kova. Mutta ei kohdistu ihmisiin. Mutta historiaan tutkailen innolla. Maailman katasrohfeja, luonnonmullistuksia, sotia.
Mutta tunnen muutamia juorukelloja jotka keksii juorutkin omasta päästä elleivät saa mitään urkittua.

Vierailija

Mutta juoruilu on kaksipiippuinen juttu, en oikein tiedä onko enemmän hyvä vai paha asia.
Oma äitini ei juoruillut - tai ainakaan en muista koskaan hänen levittäneen epäedullista tietoa tuttavilleen.
Jos joku hänelle juorusi, sanoi vaan "vai niin", tms. Ei omalta osaltaan mustamaalannut ketään. Ihalien sellaista luonteenlaatua, mutta en ole täysin pystynyt seuraamaan äidin esimerkkiä. Utelias ainakin olen, netistäkin usein
tutkiskelen facebook`ia ja muita sivustoja, joista löytyy tietoa julkkisten ja vanhojen luokkakavereiden ja muiden
tuttujen elämänvaiheista ja kuulumisista. Jos kuulen bussissa tai muualla kahden naisen juoruilevan, oikein höristän korviani ja nostan lakin reunaa paremmin kuullakseni.
Ei pitäisi levitellä ihmisten ikäviä salaisuuksia toisille, se saattaa olla vahingoksi asianomaiselle.
Toisaalta sitten kyllä luin iltapäivälehdestä oikein tutkimustuloksesta, jonka mukaan juoruilu on hyväksi terveydelle.
Valitsenko siis oman terveyteni vai suljen jalosti suuni - kas siinä kysymys. Ehkä sitten levittelen vain hyviä asioita, jonkinlaisena kompromissina. Jos ei ole ollenkaan utelias, niin onko sitten jo elämään kyllästynyt?

Vierailija

Kyllä minä mielelläni kuuntelen toisten juoruja, mutta en utele enkä levittele eteenpäin. Joku pitää varmaan outona kun en juuri puhu omista asioistani esim työelämässä tai ns ystävien ja sukulaisten joukossa.
Olen pettynyt" luottohenkilöön", hän kertoi eteenpäin asiasta joka oli minulle arka paikka. Hän pyysi kyllä anteeksi, mutta menetettyä luottamusta hän ei saa takaisin.
Nykyisin olen aika sulkeutunut, haluaisin puhua, mutten anna tilaisuutta toisten juoruiluun. Tietysti se antaa aihetta ihmisten pohdintaan, miten asioitteni laita on, mutta siinäpä sitten pohtivat.

Vierailija

Monella juoruilijalla elämä pyörii vain toisten ihmisten asioiden pohtimisena, elämässä ei ole muuta sisältöä.
Pahinta mihin olen joskus törmännyt on se että jos ei tiedetä jonkun asioista niin oletetaan.
Itse olen utelias mutta vain maailman tapahtumista, toisten ihmisten asioiden penkominen on sama kuin tonkisi jäteastiaa.

Vierailija

Minäpä väittäisin etten ole utelias,korkeintaan terveellä tavalla utelias.Enkä kateellinen,mutta muita ikäviäkin luonteenpiirteitä kyllä löytyy.

Vierailija

Lainaus:

Uteliaisuuteni on kova. Mutta ei kohdistu ihmisiin. Mutta historiaan tutkailen innolla. Maailman katasrohfeja, luonnonmullistuksia, sotia.
Mutta tunnen muutamia juorukelloja jotka keksii juorutkin omasta päästä elleivät saa mitään urkittua.

En tarkoittanut tuota asioihin kohdistuvaa kiinnostusta, vaan se mitä tarkoitin, käy ilmi otsikosta ja tekstistä.
Aloittaja

Vierailija

Jo äitini opetti lapsuudessa että uteliaisuus on ihmisen synneistä suurin ja yleisin.
En utele keltään mitään, itse saavat kertoa mitä katsovat asialliseksi.
Minulla on oma elämä.

Vierailija

Lainaus:

Minäpä väittäisin etten ole utelias,korkeintaan terveellä tavalla utelias.Enkä kateellinen,mutta muita ikäviäkin luonteenpiirteitä kyllä löytyy.

Ja vielä lisäisin etten pidä uteliaista enkä kateellisista ihmisistäkään,en noteeraa heitä mitenkään,jos vain mahdollista.

Vierailija

Kukapa itsessään näkee "uteliaisuutta" negatiivisessa mielessä, kateutta varsinkaan. Kuitenkin suurin osa ihmisistä on toisten asioille ja elämälle uteliaita ja kateellisia. Käsi sydämellä?

Vierailija

Lainaus:

Lainaus:

Uteliaisuuteni on kova. Mutta ei kohdistu ihmisiin. Mutta historiaan tutkailen innolla. Maailman katasrohfeja, luonnonmullistuksia, sotia.
Mutta tunnen muutamia juorukelloja jotka keksii juorutkin omasta päästä elleivät saa mitään urkittua.

En tarkoittanut tuota asioihin kohdistuvaa kiinnostusta, vaan se mitä tarkoitin, käy ilmi otsikosta ja tekstistä.
Aloittaja

"muttta ei kohdistu ihmisiin" vastaus pelkistetynä, ettei tarvi nipottaa

Vierailija

Olen utelias sillä tavalla, että huolestun jos ei jotain henkilöä näy aikoihin.
Mietin, mitä hänelle on tapahtunut. Muuttanut, sairastunut vai jotain muuta?
Bussikeskusteluja on kaiketi pakko kuunnella, puhelinta myöten.
Tuttuja henkilönimiä saattaa vilahdella ilman että keskustelijat tietävät minun tuntevan.
Siinä melkein kiusaantuu toivoen, ettei itse joutuisi koskaan kohteeksi.

Vierailija

Tietysti ihmisten puhelin-ynnä muita keskusteluja kuulee,yleensä ne ei vaan jää korvienväliin,ei se ole uteliaisuutta.

Vierailija

Väittäisin että jokainen on jossakin määrin utelias.
Minä luen naistenlehtien henkilöhaastatteluja sekä eri henkilöiden elämänkertoja, haluan tietää heistä enemmän, sekin on uteliaisuutta.
Puolituttujen henkilökohtaisia asioita en ala tivaamaan, toki tavatessa kysyn mitä kuuluu, ja kuuntelen sujuvasti jos joku tuntee tarvetta avautua.

Juoruilua harrastan hyväntahtoisesti mummoköörissä lenkkisaunan lauteilla, harvoin siellä ketään poissaolevaa selän takana pahantahtoisesti ruodimme.

Sitten on vielä tätälajia mitä täälläkin harrastetaan, en tiedä mihin lajiin se oikeaoppisesti kuuluu.
Joku tietää toisen ulkonäön, painon, vaatetuksen, varallisuuden ja jopa jäsenkirjan värinkin.
Eli suolletaan oman mielikuvituksen tuotteita pahantahtoisesti eteenpäin.

Vierailija

On tervettä uteliaisuutta ja sairasta,jokainen vetää sen viivan minne haluaa.Luen minäkin naistenlehtiä,mutta onko se uteliaisuutta,vai ajankulua?
Juoruilua en harrasta edes saunan lauteilla (no saunonkin yleensä yksin,paha juoruta).Olin eräässä työpaikassa hetken aikaa ja kyllä oli ikävää kun poissaolevasta työkaverista jotkut puhuivat ikäviä,en osallistunut mitenkään.Varsinaisesti en kuulunutkaan tähän työporukkaan kun olin tuuraajana vain hetken aikaa.Jäi ikävä muisto näistä ihmisistä,jotenkin en saa pois mielestäni tätä heidän tapaansa.Jäi sellainen tunne että kun lähden pois minustakin juorutaan.

samettiruusu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Kyllä vain,naapureitten kanssa ollaan sovittu,että kesäisin,ollessamme mökillä tai muutoinkin pois kotikonnuilta,seurataan vähän lähiasukkaitten tontteja.Toimii!

Niin ja päivisin pitää seurata,ovatko naapurit kotona?-
On niin ihanaa nähdä lamppujen valot tuol naapuris syksyisin!
Meill ne syttyy aamuisin ennen kuutta ja sammuu iltaisin ennen klo 21.00.

Ihanan hiljaista on yöllä...
Luojalle kiitos siitä,että olemme saaneet näin ihanan rauhallisen asuinalueen.-No,joskus joku lukuisista lähialueen koirista haukkuu...harvoin...

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat